Maaoikeudet ovat esimerkki monimutkaisesta ihmisoikeuskysymyksestä. Toisaalta pitää kunnioittaa perinteistä lakia maanomistuksesta, jota virallinen maarekisteri ei välttämättä tunnusta. Toisaalta perinteinen laki voi kieltää esimerkiksi naisen omistusoikeuden maahan.
Kuva:
Shutterstock
Uutinen

Kehityspolitiikan tila: Ihmisoikeuksiin on paneuduttava syvällisemmin

Kehityspoliittinen toimikunta antoi ensimmäisen arvionsa siitä, kuinka Suomen kehityspolitiikan suunnanmuutos – ihmisoikeuksien nostaminen kaiken työn perustaksi – on toiminut.
Sanna Jäppinen
12.9.2013

Suomen kehityspolitiikan keskiössä on kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten auttaminen.

"Tässä voitaisiin onnistua paremmin, jos työkalut olisivat täysillä käytössä", totesi kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) puheenjohtaja, kansanedustaja Jouko Jääskeläinen (kd) julkistaessaan 12. syyskuuta toimikunnan vuosiarvion Suomen kehityspolitiikasta.

"Suomen kehityspolitiikan tila 2013" -raportissa todetaan, että vuonna 2012 Suomen kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön ohjenuoraksi nostetun ihmisoikeusperustaisuuden toimeenpano on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta ulkoministeriön paneutuminen uuteen näkökulmaan jättää vielä toivomisen varaa.

"Parannettavaa on esimerkiksi siinä, miten ihmisoikeuskysymykset tunnistetaan ja miten niistä puhutaan. Kysymykset on nostettava esiin kumppanimaiden kanssa käytävissä keskusteluissa", Jääskeläinen totesi.

Ministeriössä opetellaan uutta

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) totesi, että ministeriö on laatinut jo viime joulukuussa toimintaohjeet siitä, miten ihmisoikeusperustaisuus huomioidaan eri tilanteissa, ja parhaillaan väkeä koulutetaan uusiin painotuksiin.

"Kumppanimaiden kanssa ihmisoikeudet on nostettu esiin, ja Suomi on valmis dialogiin", Hautala vakuuttaa.

Ministeri tarjosi tuoreen esimerkin Suomen vanhasta kumppanimaasta Keniasta, jossa pohditaan eroamista kansainvälisestä rikostuomioistuimesta maan varapresidentin saamien syytteiden takia. Suomi tukee rankaisemattomuuden vastaisia toimia ja tuo Hautalan mukaan tätä näkemystä esiin neuvotteluissa.

Muita KPT:n esiin nostamia parannuskohteita ovat ihmisoikeuksiin soveltuvien seuranta- ja raportointimenetelmien kehittäminen, kumppanimaiden maaohjelmien ihmisoikeusanalyysien syventäminen muun muassa paikallista kansalaisyhteiskuntaa osallistamalla sekä vastuullisen yritystoiminnan roolin korostaminen ihmisoikeuksien toteutumisessa.

Kannattiko kehitysyhteistyövaroja leikata?

Toimikunta muistuttaa, ettei Suomen kehityspoliittinen työ ole kansainvälisesti uskottavaa, jos rahoituksen suhteen ei pysytä yhteisesti sovituissa sitoumuksissa. KPT vaatii hallitukselta uskottavaa suunnitelma määrärahojen nostamiseksi 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, ja ensi kevään kehyspäätöksessä määrärahoja olisi lisättävä vuosien 2015–2018 aikataulun mukaisesti.

"Onko tinkiminen kehitysyhteistyöstä ollut viisasta edes oman taloutemme kannalta? Olisiko tänään käytettävissä uusia markkinoita ja ystäviä maissa, joista olisimme laajemmalla ja aktiivisella kehityspolitiikalla saaneet hyviä kumppaneita eettisesti korkeatasoiseen kauppaan?" Jouko Jääskeläinen kyseli.

Heidi Hautalan näkemys oli selvä: vienninedistämisen kannalta kehitysyhteistyöleikkaukset ovat saattaneet johtaa uusien markkinoiden menettämiseen. Hän totesi esimerkiksi Ruotsista lähteneen taannoin viisi ministeriä keskustelemaan kauppasuhteista Afrikkaan – ja aktiivisen kehityspolitiikan ansiosta lähtöasetelmat ovat hyvät.

Toinen esimerkki pohjoismaisesta ajattelusta saatiin Tanskan kehityspoliittisen neuvoston puheenjohtajalta Georg Sørenseniltä. Tanska on Suomen tavoin omaksunut ihmisoikeusperustaisuuden kehitysyhteistyönsä pohjaksi, ja Hautala totesi Tanskan kehitysyhteistyöministerin Christian Friis Bachin olevan hänelle läheisin kollega.

"Tanskassa on vahva poliittinen konsensus kehitysyhteistyömäärärahojen tasosta, ja myös kansalaisten sympatia asialle on vahva", Georg Sørensen kertoi.

Tosin Tanskan nykyhallitus kaavailee leikkaavansa nyt 0,85-bklt-osuuteen yltäviä kehitysyhteistyövaroja.

”Mutta 0,7 on ehdoton alaraja”, Sørensen vakuutti.

Ovatko paikalliset samaa mieltä kuin me?

Sørensen muistutti, että ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön toimivuus vaatii sitä, että myös paikalliset ihmiset toimintamaissa haluavat parantaa ihmisoikeuksia.

"Esimerkiksi hauraiden valtioiden eliitillä ei välttämättä ole halua edistää demokratiaa, sillä se ei aja heidän etuaan. Tai Afganistanissa ihmiset kääntyvät mieluummin talebanin oikeusistuimien kuin hallituksen oikeuslaitoksen puoleen, sillä talebaneilta oikeutta saa nopeammin", Sørensen totesi.

"Jos parannuksia ei näy, demokratiaan suhtaudutaan skeptisesti."

Hänen mielestään ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön parissa joudutaankin tasapainoilemaan kahden perusajatuksen välillä: toisaalta ihmisille pitää antaa vapaus päättää itse ratkaisuistaan, toisaalta on toimittava "liberaaliaktivisteina", jotka ovat valmiita poistamaan esteitä ihmisoikeuksien tieltä ja seisomaan omien arvojensa takana.

Heidi Hautala totesi, että Suomi kiinnittää kehityspolitiikassaan erityistä huomiota ihmisoikeuspuolustajien tukemiseen.

"Olemme parhaillaan valmistelemassa aiheesta käytännön toimintaohjeita Suomen edustustoille", ministeri kertoi.

  • KPT:n tiedote