Uutinen

Kehityspoliittisen ohjelman luonnos julki: "Missä tavoitteet?"

Paavo Väyrysen korostama kestävä kehitys on kehityspoliittisen ohjelman keskiössä. Ohjelman luonnoksen kommentointiin annettiin aikaa vain viikko.
Sanna Jäppinen
2.10.2007

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen esitteli 2. lokakuuta kehityspoliittisen ohjelman luonnosta. Ohjelmalla on komea alaotsikko: "Kohti kestävää ihmiskuntapolitiikkaa". Väyrynen arveli, ettei ihmiskuntapolitiikka-käsite ehkä aukea kaikille, mutta vakuutti, että sitä on käyttänyt yhteiskuntapoliitikko Pekka Kuusi jo 1960-luvulla - ja sittemmin hän itse väitöskirjassaan.

"Sillä tarkoitetaan kaikkea toimintaa, joka vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen", ministeri selitti. Käsitteessä kiteytyy Väyrysen ponnekkaasti ajama kestävän kehityksen idea, joka nousee ohjelmaluonnoksessa selkeästi esille kautta linjan.

Konkreettiset tavoitteet uupuvat

Väyrynen toivoi kehityspoliittisen ohjelman valmistelun herättävän vilkasta keskustelua esimerkiksi eduskunnassa. Hän lupaili jo syyskuussa, että valtioneuvoston hyväksymä ohjelma ehtisi kansanedustajien käsittelyyn lokakuun aikana ja ilmoitti sen olevan edelleen tavoitteena.

Aikataulun hoputtaminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että luonnospaperin kommenttikierrokseen muissa ministeriöissä ja keskeisissä kansalaisjärjestöissä on varattu aikaa vain viikko.

"Paperissa on vielä paljon työstettävää. Viikko ei riitä, jos halutaan uuden ohjelman olevan askel eteenpäin hallitusohjelman hengessä", ihmettelee Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen.

Lappalaisen mukaan paperista jää kaipaamaan erityisesti konkreettisia linjauksia ja lukuja, joita edellisestä kehityspoliittisesta ohjelmasta löytyi - kuten esimerkiksi tavoitteita sen suhteen, minkä verran rahaa suunnataan pääyhteistyömaille, humanitaariseen apuun, köyhimmille maille sekä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön.

Positiivisena hän pitää sitä, että köyhyyden poistaminen on paperissa nostettu kehityspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi - toisin kuin Väyrysen aiemmin esittämissä näkemyksissä. Yhdeksi syyksi kunnianpalautukseen Lappalainen arvelee aktiivista keskustelua elokuussa järjestetyssä kansalaisjärjestökuulemisessa.

Toiseksi ruusun arvoiseksi asiaksi Lappalainen laskee sen, että kehitysmäärärahojen nostamiselle on kirjattu selkeä tavoiteaikataulu: vuonna 2010 tason on oltava vähintään 0,51 prosenttia bruttokansantulosta.

Jäähyväiset johdonmukaisuudelle?

Väyrynen nosti esille luonnosta esitellessä kaksi jo edellisestä kehityspoliittisesta ohjelmasta tuttua termiä, keskittämisen ja johdonmukaisuuden, mutta antoi niille uuden sisällön.

Kehitysavun tehokkuutta edistetään edelleen keskittämällä apua harvemmille maille, mutta nyt mukaan tulee entistä selvemmin myös tiettyihin teemoihin keskittyminen. Temaattisella yhteistyöllä tarkoitetaan luonnospaperin mukaan sitä, että erikoistutaan niille aloille, joissa Suomessa on erikoisosaamista. Näistä mainitaan esimerkiksi metsätalous ja -teollisuus, tietoyhteiskunnan kehittäminen ja rauhanprosessien tuki.

Vaikka Väyrynen korosti kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen pyrkimisen olevan edelleen tärkeää, on asia käytännössä pudotettu pois ohjelmasta - vaikka esimerkiksi hallitusohjelmaankin tavoite on kirjattu.

"Tällä vuosituhannella kehityspolitiikassa on tapahtunut vallankumous, kun on tajuttu, ettei pelkkä kehitysyhteistyö riitä poistamaan köyhyyttä", Kepan kehityspoliittinen sihteeri Tytti Nahi muistuttaa ja toteaa, että kehityspoliittiseen ohjelmaan kaivattaisiin konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka vaikkapa kauppapolitiikalla ei lisättäisi kurjuutta kehitysmaissa.

Nahi antaa valaisevan esimerkin johdonmukaisuuden sivuuttamisesta: edellisen hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa tarjottiin 16 sivun verran esimerkkejä siitä, kuinka kehityspolitiikka otetaan huomioon politiikan eri lohkoilla - nyt luonnospaperissa on aiheesta yksi lause.

Kansainvälisen trendin kärjessä?

Väyrysen mukaan kestävä kehitys jakautuu kolmeen osaan: taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja luonnontaloudelliseen. Ministeristä viime vuosien kokemukset osoittavat, että kehityspolitiikan tärkein päämäärä, köyhyyden poistaminen, saavutetaan tehokkaimmin suotuisan talouskasvun avulla. Tämä vaatii kehitysmaiden kaupankäynnin tukemista ja niiden integroimista kansainväliseen kauppajärjestelmään.

Yhteiskunnallisesti kestävään kehitykseen tähdätään puolestaan tukemalla ihmisoikeuksia sekä edistämällä demokratian ja oikeusjärjestelmien toimivuutta.

Kolmas kestävän kehityksen ulottuvuus, luonnontaloudellisuus eli kehityksen ja ympäristön yhdistäminen, on ministerin mielestä jäänyt viime vuosina harmittavasti taka-alalle. Väyrysen mukaan ulkomaiset kollegat ja muut kehityspolitiikan asiantuntijat jakavat hänen näkemyksensä.

"Suomi on nyt tässä asiassa kehityksen kärjessä", Väyrynen arvioi kehityspoliittisen ohjelman merkitystä kansainvälisenä suunnannäyttäjänä.

Tytti Nahi Kepasta ei jaa Väyrysen näkemystä: "Jo Johannesburgin kestävän kehityksen kokouksessa vuonna 2002 yhteiskunnallinen ulottuvuus nostettiin ympäristökestävyyden rinnalle."

"Ilmastonmuutoskeskustelu tietenkin vaikuttaa useiden maiden kehityspolitiikkaan, mutta ei näytä siltä, että muissa maissa sosiaalinen kehitys jäisi syrjään kuten tässä luonnoksessa."

Budjettituen tulevaisuus auki

Ruotsissa aiemmin tänä syksynä esitellystä kehityspoliittisesta linjauksesta Suomi on lainannut ohjelmaaan esimerkiksi kahdenvälisten kumppanimaiden jaottelun: on pitkäaikaisia kumppaneita sekä väkivaltaisista kriiseistä toipuvia yhteistyömaita, joissa pääpaino on humanitaarisella avulla ja olojen vakauttamisella.

Suomen pitkäaikaisia kumppaneita ovat Etiopia, Kenia, Mosambik, Nepal, Nicaragua, Sambia, Tansania ja Vietnam. Rauhanprosesseja puolestaan tuetaan tällä hetkellä Afganistanissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Kosovossa, Sudanissa ja palestiinalaisalueilla. Ohjelmaluonnoksessa ei esitetä muutoksia kumppanien suhteen, mutta Väyrysen mukaan "ovi on avattu mahdollisille tarkistuksille".

Ruotsista Väyrynen on hakenut tukea myös kriittisille näkemyksilleen suoraan kehitysmaiden budjetteihin suunnatun avun toimivuudesta verrattuna kehitysohjelmiin ja -hankkeisiin kanavoituun apuun. Hänen mukaansa myös Ruotsin kehitysyhteistyöministeri Gunilla Carlsson oli "melko kriittinen asian suhteen".

Väyrynen vakuutti kuitenkin olevansa avoin budjettituen suhteen: "Ensi vuonna tukea lisätään joissakin maissa, kuten on jo sovittu. Jatkossa sitten arvioidaan, mikä on suunta tulevaisuudessa. Toivon, että poliitikot ottavat tähän asiaan kantaa."

Kaikki kiinnostuneet pääsevät kommentoimaan luonnosta ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston verkkosivujen keskusteluosiossa. Lisätietoja järjestöjen lausuntokierroksesta Kepan jäsenjärjestöjen extranetissä.

Lisää tietoa aiheesta