Uutinen

Kehityspoliittinen toimikunta huolissaan kehityspolitiikan tilasta

Suomen kehityspolitiikkaa tehdään yhä enemmän itsekkäistä lähtökohdista eikä budjetoituja varoja saada käytettyä ajoissa, todetaan Kehityspoliittisen toimikunnan lausunnossa.
Esa Salminen
12.5.2009

Kehityspoliittisen toimikunnan vuosilausunto 2009 on selvästi kriittisempää luettavaa kuin aiempina vuosina.

Lausunnon yleissävy on huolestunut. Samalla kun kehitysmaita riivaavat ruoka- ja talouskriisit, Suomen politiikka tuntuu painottuvan entistä sidotumpaan – ja siten siis tehottomaan ja Suomen eduista lähtevään – apuun. Samaan aikaan kehitysrahoituksen maksatukset ovat historiallisen alhaiset: vain 78 prosenttia budjetoiduista varoista saatiin käytettyä vuonna 2008. Myös läpileikkaavien teemojen käytännön toteutus on ollut toimikunnan mielestä puutteellista.

Lausunnossa kuitenkin myös kiitetään ministeri Paavo Väyrystä aktiivisesta osallistumisesta kehityspolitiikkaan ja muistutetaan, että kehityspolitiikka on politiikkaa, ja sen linjoja tulee voida muuttaa siinä missä muunkin politiikan.

Sidotumpaa apua

Lausunnon mukaan kehityspolitiikan muotitermi "suomalainen lisäarvo" tarkoittaa nykysuomessa sitä, että rahoitusta pyritään suuntaamaan sektoreille, joilla suomalaisilla toimijoilla on kilpailukykyä. Tämä on johtanut siihen, että pitkäaikaisiin yhteistyömaihin keskittymisen sijaan Suomi on kääntänyt mielenkiintonsa erityisesti metsä-, energia-, vesi-, tietotekniikka-, maaseutu- ja ympäristösektoreihin. Tarkoituksena on hyödyntää joko suomalaista henkilöstöä tai tavarahankintoja Suomesta.

"Toimikunnan käsityksen mukaan tämä tavoite saattaa johtaa kehitysyhteistyöhankintojen tosiasialliseen sitomiseen Suomesta tehtäviin hankintoihin", lausunto huomauttaa.

Avun sitomisen haitat vastaanottajan kannalta tunnetaan laajalti avunantajayhteisössä. Sitomisen on toimikunnan mukaan todettu kilpailua rajoittaessaan kasvattavan avun kustannuksia 15–30 prosenttia.

Avun sitominen on myös nykyisen kehitysajattelun vastaista: Suomenkin hyväksymien kansainvälisten periaatteiden mukaan avun pitäisi lähteä vastaanottajamaiden prioriteeteista ja tarpeista.

"Avun ohjaamista antajamaasta tehtäviin toimituksiin perustellaan kehitysyhteistyön kotimaisen kannatuksen lisäämisellä sekä kansallisen avun näkyvyydellä: mikäli toimitetaan avunantajan omia tuotteita tai avunantajamaasta palkattu henkilöstö toteuttaa hankkeita, kansallisen avun perillemeno voidaan konkreettisesti osoittaa", toimikunta selvittää.

"Tutkimusten mukaan tällaisen avun hyödyt avunantajamaan taloudelle ovat kuitenkin pieniä. Makrotaloudelliset vaikutukset työllisyyteen, maksutaseeseen ja vientiin eivät ole merkityksellisiä. Taloudelliset hyödyt kohdistuvat tietyille rajoitetuille ryhmille", lausunto luettelee.

Maksatukset historiallisen alhaisia

Kehitysyhteistyön maksatusaste laski vuonna 2008 historiallisen alhaiseksi, 78 prosenttiin. Kehitysyhteistyövarat lisääntyvät jatkuvasti, ja siksi ministeriön varainkäyttökykyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota, toimikunta linjaa.

Ongelmat maksatuksissa johtuvat monista syistä. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma ei salli ulkoministeriön kasvattavan hallintohenkilökuntaa vaikka kehitysyhteistyövarat kasvavatkin. Toimikunta katsoo, että tuottavuusohjelman toteuttamisen mielekkyyttä kehitysyhteistyösektorilla tulisi harkita uudelleen.

Myös uuden kehityspoliittisen ohjelman toimeenpano toi lisätyötä virkamiehistölle, ja vuoden aikana on suunniteltu uusia hankkeita ohjelmayhteistyön sijasta. Nopeat muutokset sektoripainotuksissa ja toimintatavoissa ovat hidastaneet suunnittelua ja toimeenpanoa.

"Ohjeistus uusien painopisteiden toiminnallistamisesta on ollut hätäistä, eikä valmistelevilla virkamiehillä ole ollut riittävän selkeää tietoa siitä, miten toiminnallistaminen sovitetaan olemassa olevaan toimintaan ja kansainvälisiin toimintaperiaatteisiin. Päätöksenteko on siten hidastunut ja suunnittelu muuttunut vaikeasti ennakoitavaksi", toimikunta toteaa.

Vaikeuksien vuosi

Odotetusti KPT ei voi sivuuttaa vuonna 2008 puhjenneita ruoka- ja talouskriisiä, jotka vahingoittavat erityisesti heikkoja talouksia ja ovat omiaan hidastamaan merkittävästi köyhien maiden kehitystä.

Toimikunnan mukaan pienviljelijöiden ja erityisesti naisten aseman on parannuttava ruokaturvan vahvistamiseksi, mutta ruokaturvaa ei varmisteta ilman talouskriisin syihin ja seurauksiin puuttumista.

"Suomen on pidettävä kiinni rahoitussitoumuksistaan tukeakseen kehitysmaita talouskriisin aikana. Taantuman takia Suomi saattaa tavoittaa keskipitkän aikavälin tavoitteen 0,51 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2010. Vastaanottajamaiden kannalta kuitenkin euromääräiset korotukset ratkaisevat", toimikunta muistuttaa.

"Poliittisessa keskustelussa tulee pitää yllä hallituskausien ylittävää YK:ssa sovittua tavoitetta, 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2015. Sitoutuminen tähän tavoitteeseen edellyttää tasaisia vuosittaisia määrärahan nostoja."

Kehityspoliittinen toimikunta on valtioneuvoston asettama kehityspolitiikan neuvoa-antava elin, jonka jäsenistö koostuu poliittista puolueista, kansalaisjärjestöistä, ammattiliitoista ja Helsingin yliopiston ja Ulkopoliittisen instituutin edustajista.

Toimikunta seuraa ja arvioi toimintaa ja keskeisiä päätöksiä kehitysmaiden tilanteeseen vaikuttavilla eri politiikkalohkoilla. Kehityspoliittinen toimikunta arvioi kehitysyhteistyötoiminnan laatua ja vaikuttavuutta sekä seuraa julkisten kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa. Suomen kehityspolitiikan tila on vuosittain julkaistu arvio, jossa toimikunta käsittelee valitsemiaan aiheita ja antaa suosituksia valtioneuvostolle.

Lisää tietoa aiheesta