Uutinen

Kehityspoliittinen toimikunta: Eväitä kehityspolitiikan supervuoden varalle

Kauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki sanoi ottavansa mielellään vastaan evästyksiä ja rakentavaa kritiikkiäkin, kun kehityspoliittinen toimikunta jätti ensimmäisen vuotuisen lausuntonsa Suomen kehityspolitiikan tilasta 17. helmikuuta.
Sanna Jäppinen
18.2.2005

Kuva: Gunvor Kronman ja Paula Lehtomäki. (Kuvaaja: Mika Lassander)
KPT:n puheenjohtaja Gunvor Kronman ja ministeri Paula Lehtomäki keskustelivat Suomen kehityspolitiikan tilasta Säätytalolla pidetyssä seminaarissa.
Suomen kehityspolitiikassa riittää petrattavaa monella sektorilla, toteaa valtioneuvoston asettama, eri alojen asiantuntijoista koostuva kehityspoliittinen toimikunta (KPT) lausunnossaan. Konkreettisin ohjeistus liittyy kehitysyhteistyömäärärahojen määrän kasvattamiseen: on päästävä nykyistä nopeammin YK:n asettamaan tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin kansantulosta.

"Kehitysyhteistyössä laatu ei korvaa määrää", KPT:n puheenjohtaja Gunvor Kronman totesi. "Esimerkiksi Ruotsissa tehtiin hiljattain päätös nostaa maan kehitysavun määrä ensi vuoden alusta yhteen prosenttiin kansantulosta. Suomi sen sijaan on jäämässä EU:n keskitason alapuolelle."

Tänä vuonna Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen arvioidaan oleva 0,39 prosenttia kansantulosta. Välietappina nollaseiskaan tähdättäessä KPT kehottaa hallitusta nostamaan vuonna 2007 varat 0,56 prosenttiin.

Toinen lausunnon keskeinen huomio oli kehityspoliittisen johdonmukaisuuden puute - erityisesti kauppa- ja turvallisuuspolitiikan saralla. Johdonmukaisuuden tavoite on kirjattu hallituksen viime talvena tekemään kehityspoliittiseen ohjelmaan, mutta käytännössä ei ole vielä päästy siihen, että politiikan eri sektorit toimisivat yhteistä kehitystavoitetta tukien.

Yhtäällä pyritään köyhyyden vähentämiseen, mutta toisaalla osallistutaan kauppaneuvotteluihin, jotka heikentävät köyhien maiden tilannetta tai humanitaarista apua saatetaan vähentää poliittisin perustein konfliktitilanteessa, jolloin kärsijöinä ovat siviilit.

"Tarvitaan myös paljon enemmän dialogia kumppanimaiden kanssa siitä, mitä ne itse toivovat esimerkiksi juuri kauppaneuvotteluilta", Kronman muistutti.

Ministeri Paula Lehtomäki totesi, että johdonmukaisuudessa riittää parannettavaa paitsi kansallisella tasolla myös EU-politiikassa. "Ja se on iso savotta", Lehtomäki arveli.

Muutenkin Lehtomäki korosti Suomen roolia osana EU:n kehityspolitiikkaa. Ministeri nimesi kuluvan vuoden "kehityspolitiikan supervuodeksi". Suomessa yksi kohokohta on muutaman viikon kuluttua vietettävä kehitysyhteistyön 40-vuotisjuhla, ja kansainvälisiä merkkipaaluja ovat muun muassa EU:n kehityspoliittisen linjauksen valmistuminen ja YK:n vuosituhattavoitteiden seurantakokous syyskuussa.

Tsunamikatastrofi on nostanut kehityspolitiikan vahvasti mukaan julkiseen keskusteluun, ja Lehtomäki uskoo sen näkyvän myös konkretiana. Erityisesti köyhimpien maiden velkahelpotuksien suhteen on ministerin mukaan lupa odottaa paljon jo lähiaikoina.

KPT:n mukaan Suomen osallistuminen EU:n kehityspolitiikkaan ei vielä ole riittävää. "Meidän on otettava aktiivisempi ote esimerkiksi EU:n kehityspoliittisen linjauksen muokkaamisessa. Suomen on myös hyödynnettävä tulevaa EU:n puheenjohtajuuttaan kehitysasioiden ajamiseksi", Gunvor Kronman totesi.

Kampanjakoordinaattori Miian Toikka Kepasta oli mukana muokkaamassa lausuntoa KPT:n varajäsenenä. "Uskon, että lausunnolla on vaikutusta hallituksen linjaan, sillä hallitus on KPT:n itse itselleen asettanut neuvoa antamaan."

Ensimmäisen kerran KPT:n suositusten painoarvo mitataan Toikan mukaan jo lähiaikoina, kun päätetään budjettikehyksistä lähivuosien kehitysyhteistyömäärärahoille.

Lausunnossa esiin nostetut parannusehdotukset ovat Toikan mukaan hyvin pitkälti samoja kuin Kepan ajamat tavoitteet. Kansalaisyhteiskunnan roolia kehitysyhteistyössä ei sen sijaan lausunnossa laajemmin pohdittu.

"Nyt oli tarkoituksella keskitytty tiettyihin ajankohtaisiin teemoihin ja monia muita tärkeitä aiheita oli rajattu ulkopuolelle. Uskon, että tulevina vuosina keskitytään myös kansalaisyhteiskunnan merkityksen miettimiseen."

Kepan ohjelmajohtaja Maija Seppo jää kaipaamaan keskustelua erityisesti kansalaisjärjestöjen autonomiasta suhteessa rahoittajaan eli ulkoministeriöön. Kansalaisjärjestökentällä on viime kuukausina keskusteltu vilkkaasti aiheesta muun muassa hankkeiden keskittämisen yhteydessä. Kehityspoliittiseen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi Suomen virallisen kehitysyhteistyön keskittäminen tiettyihin kohdemaihin, ja saman periaatteen on pelätty ulottuvan myös järjestöhankkeisiin.

"Ministeri on puheissaan toisaalta todennut, että keskittäminen ei koske järjestöhankkeita, mutta toisaalta hän on kehottanut järjestöjäkin noudattamaan kehityspoliittista ohjelmaa. Viesti on edelleen epäselvä", Seppo toteaa.