Uutinen

"Kehitysmaiden velkaongelma pahenee jälleen"

UNCTADin talousasiantuntija varoittaa, että kehitysmaiden velkaongelma räjähtää käsiin viiden vuoden kuluessa ellei kehitysmaiden omaa kauppakapasiteettia vahvisteta.
Jukka Aronen
24.5.2004

Charles Gore / UNCTAD (Kuvaaja: Jukka Aronen)

Kehitysmaiden velkaongelma ei ole viime aikoina ollut näkyvissä kansainvälisten uutisten otsikoissa. YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTADin talousneuvonantaja Charles Gore kehottaa kuitenkin varautumaan siihen, että pian velasta taas puhutaan.

Monet vähiten kehittyneiden maiden talouksista ovat yhä liian riippuvaisia yhdestä tai kahdesta vientituotteesta. Kun perushyödykkeiden maailmanmarkkinahinnat laskevat, yhdestä pähkinälajikkeesta tai yhdestä metallista saaduilla tuloilla ei saada riittävästi ulkomaanvaluuttaa velanmaksuun.

Köyhimmät maat ovatkin jälleen kasvattaneet velkaansa viime vuosina.

Köyhät kierteessä

Miten velkaongelmaan löytyisi kestävä ratkaisu? Goren mukaan velkakysymys kytkeytyy ns. köyhyyskierteeseen.

Köyhyyskierteessä olevalle maalle on tyypillistä, että sillä ei ole varoja kehittää teknologiaa, rakentaa infrastruktuuria tai kohentaa väestönsä terveyttä.

Kun teknologiaan, infrastruktuuriin ja sosiaaliseen kehitykseen on liian vähän varoja, talous jää vanhoilla kantimilleen: suuri osa väestöstä elää omavaraistaloudessa, ja vain perinteisiä perushyödykkeitä voidaan viedä maailmanmarkkinoille.

Kierteen lopettamiseksi Gore tarjoaa yhtä, selkeää konstia:

"Köyhimmissä maissa pitäisi lisätä yksityistä kulutusta eli luoda enemmän työpaikkoja ja työtä. Tämä on salainen resepti äärimmäisen köyhyyden vähentämiseksi."

Jotta työpaikkojen määrä kasvaisi, köyhiä maita kehotetaan yleensä avaamaan talouksiaan ja lisäämään vientiään. Gore suhtautuu kuitenkin varauksellisesti kaupan vapauttamiseen. Hänen mukaansa köyhimpien maiden kohdalla eivät päde samat taloudenpidon reseptit kuin keskituloisilla kehitysmailla.

"Köyhissä maissa viennin kasvuluvut voivat olla huimia, mutta tuotanto suuntautuu yleensä niin kapealle sektorille, että se ei juurikaan luo lisää työpaikkoja eikä sitä kautta kohenna yksityistä kulutusta ja vähennä köyhyyttä."

Pelkkä vientiin panostaminen ei siis köyhimpien kohdalla riitä. Goren mukaan rahaa pitää suunnata myös tuotantokapasiteetin yleiseen kehittämiseen. Tämä tarkoittaa sijoituksia nimenomaan teknologiaan, infrastruktuuriin ja sosiaaliseen kehitykseen.

Kehitysyhteistyöllä on viime vuosina pyritty tukemaan nimenomaan kaikkein köyhimpien maiden asemaa. Gore ei kuitenkaan pidä nykyisten kehitysyhteistyöhankkeiden roolia kestävässä köyhyyden vähentämisessä keskeisenä.

Goren mukaan tällä hetkellä vain 1,5 prosenttia kehitysavusta menee suoraan köyhien maiden kauppakapasiteetin kehittämiseen. Hän toivookin, että mahdollisimman pian luotaisiin lisää hankkeita, jotka auttaisivat köyhimpiä maita työllistämään kansalaisiaan niin maatalouden kuin uudenlaisen teollisuuden parissa.

Suomesta malli Afrikalle?

UNCTADin perusviesti on ollut, että teollistamisen lisäksi köyhien maiden tulisi monipuolistaa vientiään. Talousneuvonantaja Gore mainostaa Latinalaisen Amerikan talouskomission ajatusta suomalaisen kehitysmallin viemisestä Afrikkaan.

Idea perustuu siihen, että Afrikassa voitaisiin kehittää omiin luonnonvaroihin perustuvia tuotantoklustereita.

Suomen luonnollinen rikkaus on ollut metsät. Niiden ympärille on luotu laaja-alaisesti työllistäviä tuotantokoneistoja, joiden lopputuotteina on syntynyt tukkeja, sahapuuta, selluloosaa, metsäkoneita ja kemikaaleja.

Samalla tavoin Afrikan maissa voitaisiin keskittyä kehittämään uusia tuotteita ja tuoteryhmiä perushyödykkeiden ympärille. Tämä vähentäisi maiden riippuvuutta maailmanmarkkinoiden hintaheilahteluista ja toisi lisää kipeästi kaivattua ulkomaanvaluuttaa velkaantuneille talouksille.


UNCTADin vanhempi talousneuvonantaja Charles Gore esiintyi ulkoministeriön järjestämässä seminaarissa Helsingissä Säätytalolla 19.5.2004. Seminaarin aiheena oli "Kauppa ja köyhyys - LDC-maiden haasteet UNCTAD XI:ssä". UNCTAD XI -konferenssi kokoontuu Sao Paulossa Brasiliassa 13.-18. kesäkuuta. Konferenssin teemana on koherenssin etsiminen kansallisen kehityspolitiikan ja globaalin talouden välille.

Lisää tietoa aiheesta

UNCTADin verkkosivut
UNCTADin raportti vähiten kehittyneiden maiden tilanteesta
Kepan UNCTAD-sivu