Kenialaisen M-Pesan mobiilirahamainos Intiassa.
Uutistausta

Kehitysmaiden pankkitoiminta menee kännykkään

Maailmassa on jo yli 200 mobiilirahapalvelua, ja niistä yli puolet toimii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Jukka Aronen
16.12.2014

Jo noin miljoona suomalaista käyttää pankkipalveluita kännykällään.

Myös muualla maailmassa rahaliikenne on muuttumassa mobiiliksi, mutta yhä useammin ilman perinteistä pankkitoimintaa.

Esimerkiksi köyhässä Zimbabwessa on jo pitkään voinut maksaa tekstarilla tai vaikkapa siirtää rahaa kännykästä toiseen. Saldoa on ladattu kiikuttamalla dollareita lähikioskille.

Zimbabwella on tosin ollut tähän pakottava tarve. Vuonna 2008 paikallisen rahayksikön inflaatio oli pahimmillaan: esimerkiksi purkki Coca-Colaa saattoi maksaa aamulla 50 miljardia mutta illalla jo 150 miljardia.

Kun inflaatiota ei saatu kuriin, maassa siirryttiin käyttämään Yhdysvaltain dollareita. Kolikoita ei ollut, ja setelit olivat vanhoja ja huonokuntoisia. Vaihtorahan puuttuessa yksikin dollari saattoi olla liikaa, jotta sillä olisi pystynyt tekemään järkevällä tavalla ostoksia.

Maassa on parin viime vuoden aikana alettu siirtyä kännykkäpohjaiseen valuuttaan, EcoCashiin. Sitä käyttää jo kolmasosa maan aikuisväestöstä, ja palvelun kautta on arvioitu liikkuvan 200 miljoonaa dollaria kuukausittain. Summa vastaa karkeasti arvioiden noin viidesosaa maan bruttokansantulosta.

EcoCash on sittemmin laajentunut kattamaan myös säästöjä. EcoSaven kautta on mahdollista tallettaa rahaa pahan päivän varalle.

Puolet käyttää käteistä

Näyttäisi siltä, että perinteiset pankit ovat myöhästyneet Zimbabwen ja muiden kehitysmaiden mobiilivallankumouksesta.

Pankkien heikkoutena on pidetty sitoutumista konttoritoimintaan. Köyhissä maissa paikalliskonttoreita on vähän ja etäisyydet ovat pitkiä. Byrokraattisten toimistojen ylläpito on myös kallista, mikä heijastuu paveluiden hintaan. Toisaalta köyhien liikuttamat rahamäärät ovat usein liian pieniä, jotta suuret pankit olisivat niistä kiinnostuneita.

Pankit ovatkin löytäneet asiakkaansa lähinnä teollisuusmaista, joissa 92 prosentilla aikuisväestöstä on pankkitili.

Globaali kuva on erilainen. Puolet maailman aikuisväestöstä, noin 2,5 miljardia ihmistä, elää ilman pankkitiliä, kirjoittaa The Economist -lehti. Alle kaksi dollaria päivässä ansaitsevista vajaalla neljäsosalla on pankkitili.

Tilittömiä on eniten Latinalaisessa Amerikassa, Lähi-idässä, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja useissa Aasian maissa. Yleisimmät syyt oman tilin puuttumiseen ovat rahattomuus, perheen yhteinen tili, liian suuret palvelumaksut, liian pitkä etäisyys pankkiin, henkilöllisyystodistuksen puuttuminen ja yleinen luottamuspula pankkeja kohtaan.

Tilittömät pitävät useimmiten varantonsa käteisenä, jonka he piilottavat joko kotiin tai kodin lähelle. Länsi-Afrikassa käytetään yleisesti niin sanottuja susu-kerääjiä, joiden huostaan annetaan säästöjä. Kerääjälle maksetaan pientä korvausta siitä, että tämä säilyttää asiakkaansa seteleitä yhdessä monista taskuistaan.

Käteiseen liittyy myös periaatteellisia ongelmia. Patjan alla oleva raha ei kerrytä korkoa eikä sitä käytetä hyväksi pankkitoiminnassa esimerkiksi uutena lainana. Käteinen houkuttaa myös rikollisuuteen ja veronkiertoon.

Kännykkäraha yleistyy

Suurimmalla osalla tilittömiä, arviolta noin 1,7 miljardilla ihmisellä, on käytössään kännykkä. Tämä on mahdollistanut uudenlaisten, ketterien mobiilipalveluiden leviämisen.

Vuoden 2013 lopussa maailmassa oli 219 mobiilirahapalvelua. Ne sijaitsivat 84 maassa, ja niitä käytti yli 60 miljoonaa ihmistä. Yli puolet palveluista sijoittui Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Tunnetuin näistä lienee Kenian mobiiliraha M-Pesa, jota käyttää 75 prosenttia maan aikuisista. M-Pesan avulla voi lähettää rahaa kännykästä kännykkään tai maksaa sähkölaskun, taksin tai markkinoilta ostetut vihannekset. Saldoa M-Pesaan saadaan viemällä seteleitä yhtiön kioskille tai siirtämällä rahaa omalta pankkitililtä.

M-Pesa on levittäytynyt myös Tansaniaan, Afganistaniin, Etelä-Afrikkaan, Intiaan, Romaniaan, Mosambikiin, Lesothoon ja Egyptiin.

Esimerkiksi Afganistanissa M-Pesan avulla maksetaan poliisien palkat. Kun järjestelmä otettiin käyttöön, monet poliisit luulivat saaneensa palkankorotuksen. Todellisuudessa he kuitenkin saivat normaalin palkkansa, mutta mukana oli myös se osuus, jonka esimiehet olivat aiemmin varastaneet päältä.

Luovuus mobiilin käytössä lisääntyy. AllLife, eteläafrikkalainen firma, joka antaa henkivakuutuksia hiv-potilaille, lähettää tekstarimuistutuksia lääkkeidensyönnistä. Ja M-Pesan asiakkaille suunnattu pankkipalvelu M-Shwari antaa tilinomistajien "lukita" määrätyn summan tai maksun odottamaan esimerkiksi koulumaksujen päivämäärää.

Valtiot avainasemassa

Myös valtiot ovat alkaneet käyttää uusia mahdollisuuksia hyväkseen.

Etelä-Afrikassa virkailijat kiertävät autoillaan maaseudulla ja myöntävät sormenjälkensä antaneille älykortteja, joiden avulla eläkkeet voidaan ohjata suoraan tileille. Ilman virallista tiliä vanhukset joutuisivat matkaamaan kilometrien taakse jonottamaan rahojaan joka kuukausi - ja sen jälkeen vielä pelkäämään seteliensä puolesta paluumatkalla.

Valtiot ovat kaiken kaikkiaan tärkeässä roolissa koko digivallankumouksessa. Niiden tulisi selkeyttää mobiilirahan ja uudenlaisen pankkitoiminnan sääntöjä ja standardeja, jotta ihmisten ja yritysten luottamus järjestelmiä kohtaa kasvaisi ja käyttö lisääntyisi entisestään.

Ja myös "perinteiselle" lähestymistavalle on kysyntää.

Intiassa pääministeri Narendra Modi julkisti elokuussa jättihankkeen, jonka tavoitteena on antaa tili ja henkivakuutus 150 miljoonalle maaseudun köyhälle. Lokakuussa kerrottiin, että yli 50 miljoonaa tiliä oli jo avattu ja 17 miljoonaa pankkikorttia jaettu.

Intian hanke mahdollistaa tilien käytön muun muassa erilaisten tukien maksuun. Ja toimii oivana esimerkkinä siitä, miten loputkin maapallon 2,5 miljardista tilittömästä saadaan pikkuhiljaa pankkitoiminnan piiriin.