Kehitysyhteistyöllä rahoitettua hiv-valistusta Darfurissa, Sudanissa. Suurimmat kehitysapuleikkaukset vuonna 2014 kohdistuivat Sudaniin ja Tansaniaan.
Kuva:
UNAMID
Uutinen

Kehitysavusta yhä pienempi siivu köyhimmille maille

Köyhimpien maiden vastaanottaman avun osuus on jäämässä alle 30 prosentin.
Jukka Aronen
15.1.2016

OECD:n kehitysapukomitea DAC julkisti viime viikolla tarkennetut luvut vuoden 2014 kehitysyhteistyön määrästä.

Luvuista käy ilmi, että apu maailman köyhimmälle 48 valtiolle, niin sanotuille LDC-maille (Least Developed Countries), tippui toissa vuonna enemmän kuin aiemmassa arviossa oli osattu ennustaa: lähes kahdella miljardilla dollarilla verrattuna edelliseen vuoteen.

Käytännössä tämä tarkoitti köyhimmille suunnatun tuen pienentymistä 42,3 miljardista 40,4 miljardiin dollariin (kun kehitysmaille suunnattuja velkahelpotuksia ei oteta huomioon), ONE-järjestön tekemät laskelmat osoittavat.

Köyhimpien maiden vastaanottama apuosuus on pienin sitten vuoden 2005. Se on alle 30 prosenttia koko globaalista avusta.

Kaiken kaikkiaan teollisuusmaiden antama apu kasvoi kuitenkin 3,5 prosentilla. Kokonaismäärä nousi 137 miljardiin dollariin. Se vastasi 0,30 prosentin osuutta rikkaiden maiden noin 46 300 miljardin yhteenlasketusta bruttokansantulosta.

Pakolaisrahat kehitysavuksi

ONE-järjestö arvioi, että kehitysyhteistyömäärärahojen nousun yhtenä syynä on pakolaiskriisi, joka näkyi tosin vasta orastavana vuonna 2014.

Järjestön laskelmien mukaan lisääntyneet pakolaiskulut kasvattivat globaalia apubudjettia 1,8 miljardin edestä. Tämän lisäksi apua lisättiin sellaisiin maihin, joissa pakolaistilanne näkyi akuutisti. Esimerkiksi Jordanialle myönnetty apu kohosi 72 prosentilla ja Turkille 27 prosentilla.

DACiin kuuluvat avunantajamaat saavat kirjata osan ensimmäisen vuoden pakolaiskuluistaan kehitysyhteistyömenoiksi, ja monet maat ovatkin käyttäneet mahdollisuutta hyväkseen.

Kaikki eivät kuitenkaan kirjaa pakolaiskulujaan samalla tavoin. Osa maista, kuten Hollanti ja Ruotsi, ovat lisänneet jonkin verran kehitysapuaan vastaamaan siitä otettavia pakolaiskustannuksia. Osa taas on leikannut perinteistä apua saadakseen varoja pakolaisten kuluihin.

DAC julkaisee alustavan ennusteen vuoden 2015 luvuista ensi huhtikuussa. Silloin todennäköisesti pakolaiskustannusten vaikutus näkyy vieläkin selvemmin.

ONE muistuttaa, että pakolaiskriisi ei kuitenkaan selitä köyhimpiin maihin kohdistuvia leikkauksia. Suurimmat köyhimmiltä leikanneet eivät joutuneet kasvattamaan pakolaiskustannuksiaan. Toisaalta eniten lisätukea saaneet maatkaan eivät itse kärsineet pakolaistilanteesta.

Japani ja Kanada leikkasivat eniten

Maakohtainen tarkastelu paljastaa, että kaksi teollisuusmaata teki erityisen suuren leikkauksen: Japani 22 prosenttia ja Kanada 20 prosenttia. (Tosin Suomi jättää nämäkin varjoonsa noin 42 prosentin leikkauksella, mutta operaatio sijoittuu vuosille 2015 ja 2016.)

Japanin ja Kanadan leikkaukset osuivat erityisen kovaa Tansaniaan ja Sudaniin, joilta otettiin noin puoli miljardia dollaria kultakin. Tansanian varat lyhenivät 19 prosentilla ja Sudanin 45 prosentilla.

ONE-järjestön Adrian Lovett valittelee brittiläisessä Guardian-lehdessä Tansanian ja Sudanin kaltaisten köyhimpien maiden unohtamista etenkin nyt, kun viime vuonna maailman maat sopivat uusista Agenda 2030 -kehitystavoitteista, joissa painotetaan avun keskittämistä köyhimmille.

Kehitysavulla ei Lovettin mukaan yksin selätetä kaikkea maailman köyhyyttä, mutta juuri köyhimmille maille sillä on suurin merkitys.

Lovett jatkaa, että pakolaiskustannusten kattaminen kehitysavusta on yhtä lyhytnäköistä kuin hädässä olevan naapurin kutsuminen sunnuntailounaalle niin, että aterian kulut katetaan jättämällä Oxfamille suunnattu viikkomaksu väliin.

Jotta köyhimpien maiden kannalta huono kehityssuunta saataisiin muutettua, Lovett ja ONE-järjestö vaativat, että maailman johtajien tulisi sitoutua suuntaamaan vähintään puolet avusta vähiten kehittyneille maille.

DACin raportista uutisoi ensimmäisenä Suomessa Maailma.net.