Uutinen

Kauppapolitiikkaa ja aktivistiverkostoja

Kehitysmaaliike on kasvanut kristillisestä lähetysliikkeestä osaksi suomalaista arkea.
Sini Kuvaja
2.1.2006

Reilu kauppa
Sinä joka luet tätä kuulut suurella todennäköisyydellä kehitysmaaliikkeeseen.Enkä tarkoita nyt ainoastaan niitä lukijoita, jotka ovat aktiivisia jäseniä kehitysyhteistyötä tekevissä järjestöissä tai osoittavat mieltään Maailmanpankkia vastaan. Kehitysmaaliike liittyy lähes kaikkien suomalaisten elämään. Suomalaiset lahjoittavat rahaa erilaisiin keräyksiin kuten SPR:n nälkäpäiväkeräykseen tai seurakuntien yhteisvastuukeräykseen. He juovat reilua kahvia, tukevat kummilasta kehitysmaassa, allekirjoittavat vetoomuksia, tekevät kouluissa taksvärkkiä kehitysyhteistyön hyväksi ja niin edelleen.

Suomalaisen kehitysmaaliikkeen juuret ovat kristillisessä lähetystyössä. Myöhemmin mukaan on liittynyt työväenliike, joka on Suomessa vaikuttanut kehitysmaaliikkeen kehitykseen voimakkaammin kuin monissa muissa maissa. Kehitysmaaliikkeen kolmas peruspilari on humanismin ihmisoikeus- ja oikeudenmukaisuusarvojen pohjalta tehtävä työ.

Kauppapolitiikka keskiössä

Kauppapolitiikka on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana keskeiseksi kansalaisjärjestöjen asialistalle. Yleisesti tunnistetaan reilun kaupan merkitys ja tarve kaupan säätelyyn ja rajoittamiseen. Kuitenkin aika harvat suomalaiset kehitysjärjestöt tekevät kauppapoliittista vaikuttamistyötä.

Kauppapolitiikassa kehitysmaaliike keskittyy poliittisiin linjauksiin ja sopimuksiin, WTO:n rakenteeseen ja sääntöihin, kaupallisiin sopimuksiin sekä kehitysyhteistyön ja kaupan väliseen suhteeseen. Kauppapoliittisesti suuntautuneet järjestöt eivät yleensä pidä kaupan vapauttamista parhaana keinona tehdä kansainvälisestä taloudesta oikeudenmukaista. Yksi keskeinen huolenaihe järjestöillä on ollut kauppapoliittisen päätöksenteon demokratiavaje. Esimerkiksi Suomessa eduskunnan mahdollisuudet vaikuttaa kauppapoliittiseen kannanmuodostukseen ja neuvotteluihin ovat rajalliset, kansalaisista ja kansalaisjärjestöistä puhumattakaan. Toinen keskeinen kysymys on ollut kehitysmaiden mahdollisuus määritellä itse, millaista kansainvälistä kauppaa ne haluavat käydä.

Suomessa järjestöjen mahdollisuus vaikuttaa kauppapolitiikkaan on kuitenkin suurempi kuin monissa muissa maissa. Järjestöt saavat esimerkiksi osallistua Suomen valmistautumiseen WTO-kokouksiin.

Liikkeen trendejä

Yksi haaste kehitysmaaliikkeelle ovat muukalaisvihamieliset asenteet, joita työministeriön tutkimuksen mukaan on peräti neljänneksellä nuorista suomalaismiehistä. Tässä riittää työsaraa kansainvälisyyskasvatuksella. Maahanmuuttajat voisivat olla keskeisempi osa kehitysmaaliikettä.

Nuoret eivät ole kiinnostuneita perinteisestä yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Kaikki kehitysmaaliikkeen järjestöryppäät ovat menettäneet jäseniään viime vuosina. Samaan aikaan hyväntekeväisyysjärjestöt keräävät entistä suurempia summia.

Uusi kansalaistoiminta kanavoituu pääasiassa virallisten järjestöjen ohi. Järjestöt ovat ammattimaistuneet eivätkä tarjoa riittävästi osallistumismuotoja uusille aktivistiryhmille. Nuoret aktivistit haluavat sukkuloida erilaisissa liikkeissä itse valitsemallaan tavalla. Nämä maailmanparantajat sitoutuvat lyhyeksi aikaa mutta intensiivisesti.

Kansalaisliikkeet toimivat nykyään maailmanlaajuisesti ja niiden suurin kohtaamispaikka on Maailman sosiaalifoorumi.

Teksti on kirjoitettu Suomi ja köyhdytetyt -kirjan pohjalta (Outi hakkaraisen, Mika Rönkön sekä Thomas Wallgrenin artikkelit).