Uutinen

Katastrofivalmiutta kehitetään Mosambikissa

Helmikuussa 2000 Mosambikia huuhtoi ennennäkemättömät tulvat. Hollannin kokoinen alue peittyi veteen. Puoli miljoonaa ihmistä jäi kodittomaksi, ja 700 menetti henkensä. Taloudelliset vauriot olivat mittavat eikä kaikkia tulvatuhoja vieläkään ole korjattu. Tulva oli jättimäinen katastrofi, joka muutti miljoonien elämän.
Lotta Valtonen
15.1.2005

Kuva:Naisia liikkeellä

Mosambik on luonnonmullistuksille altista aluetta, jossa sekä kuivuudet että tulvat ovat arkipäivää. Keskimäärin maata koettelee kolme trooppista pyörremyrskyä vuodessa. Tulevaisuudessa myrskyjä voi olla enemmän, sillä ilmaston muutoksesta on selviä merkkejä: lämpötila nousee ja ääri-ilmiöiden voimakkuus kasvaa.

"Voimme vain pyrkiä parantamaan varoitusmekanismeja," sanoo Göran Kari, suomalais-mosambikilaisen meteorologiahankkeen koordinaattori.

Mosambikin vuoden 2000 jättitulviin ei kukaan osannut varautua. Pystyttäisiinkö tänään reagoimaan paremmin?

"Myönteistä kehitystä on tapahtunut", vakuuttaa Kari. "Säähavaintolaitteita on lisätty ja Etelä-Mosambikissa on säätutka", hän kertoo projektista. Pyörremyrskyistä pystytään tänään varoittamaan. Myös alueellista yhteistyötä on parannettu. "Vuoden 2000 tulvien seuraukset eivät olleet vain Mosambikin sääpalvelujen vajavaisuutta vaan myös maiden välisen yhteistyön puutetta", Kari kertoo. Naapurimaista ei tiedotettu tulevista suurista sateista, jotka saivat joet Mosambikin puolella nousemaan yli äyräiden.

Tulvien ja sateiden havaitseminen ei kuitenkaan riitä. Jotta ihmiset pääsevät pois alta, on heille ilmoitettava asiasta. Meteorologian projektin avulla pystytetään 1000 radioasemaa, jotka kertovat myös sääennusteista paikalliskielillä. Verkostoa kehitetään yhdessä Mosambikin Punaisen Ristin kanssa.

"Tärkeää on yhteisöjen oman katastrofivalmiuden lisääminen", Luterilaisen Maailmanliiton Mosambikin johtaja Philip Wijmans painottaa. "Nykyään katastrofivalmius on osa normaalia kehitystyötämme. Autamme yhteisöjä tekemään katastrofisuunnitelman ja mietimme minkälaisia rakennuksia tarvitaan, jotteivät tulvat tuhoaisi kouluja ja terveyskeskuksia", hän kertoo. Järjestöllä on lisäksi oma katastrofivarasto, jossa pidetään veneitä, huopia ja keittovälineitä 10 000 hengelle.

Sekä Karin että Wijmansin suurin huoli on ihmisten lyhyt muisti. "Miesmuisti on tyypillisesti noin kolme vuotta", Kari toteaa. Meteorologiahanke aloitettiin vuoden 2000 tulvien jälkeen, jolloin avunantajat yhdessä Mosambikin hallituksen kanssa päättivät että on edullisempaa satsata ennaltaehkäisyyn. Kuitenkin jo vuonna 2004 hanke päätettiin ajaa alas, vaikkei järjestelmä vielä toimi.

"Onko järkeä investoida 15 miljoona ja sitten vetäytyä ennen kuin ostamamme ja asentamamme laitteet toimivat?" Kari ihmettelee. Tsunamin jälkeen ovat hallitukset kuitenkin miettimässä asiaa uudelleen ja meteorologiahanke ehkä jatkuu. "Ei kolmessa vuodessa saa järjestelmää toimimaan. Avunantajien pitäisi miettiä hankkeita mieluummin vuosikymmenten perspektiivillä", Kari toivoo.

Myös Wijmans suree ihmisten lyhyttä muistia. "Ihmiset ovat jo unohtaneet tulvien aiheuttamat vauriot ja muuttaneet taas alaville, tulville alttiille maille jokien varteen. Miksi hallitus sallii sen?" hän ihmettelee.

Niin Kari kuin Wijmans pitävät ennaltaehkäisyä parhaimpana keinona välttää katastrofit. "Rakennusten on oltava riittävän vahvoja ja aikaisia varoitusjärjestelmiä tulee kehittää", Wijmans lopettaa.