Uutinen

Kasvun rajat 2000-luvulla: "Luonto iskee takaisin"

Kehityksen suunnan muuttaminen kestäväksi on vieläkin mahdollista, vaikka se käykin koko ajan vaikeammaksi, totesi tutkija Jorgen Randers esitellessään Kasvun rajat -teoksen päivitettyä versiota.
Sanna Jäppinen
31.10.2005

Kuva: Kasvun rajat - 30 vuotta myöhemmin -kirjan kansi (Kuvaaja: Gaudeamus)
"Kun Kasvun rajat -teos julkaistiin vuonna 1972, ei maapallon kantokyky ollut vielä ylittynyt, ja olisi ollut mahdollista jatkaa kestävästi silloisella väestömäärällä ja elintasolla. Tuolloin teoksen perusanoma oli positiivinen: uskoimme, että esimerkiksi teknologian avulla tasapaino ihmisen toiminnan ja ympäristön välillä löytyy", totesi ympäristökirjallisuuden klassikon kolmatta, päivitettyä versiota Kasvun rajat - 30 vuotta myöhemmin Helsingin kirjamessuilla esitellyt norjalainen Jorgen Randers.

"Nyt kantokyky on ylittynyt meidän laskutapojemme mukaan reilusti monella tasolla, esimerkiksi luonnonvarojen käytön ja saasteen osalta. Kehityksen suuntaa on vieläkin mahdollista kääntää, mutta aikaa on huomattavasti vähemmän kuin 33 vuotta sitten."

Optimismista synkkyyteen

Sekä alkuperäisessä, Rooman klubin tilaamassa Kasvun rajat -teoksessa että kahdessa päivitetyssä versiossa ympäristön tilan kehittymistä tarkastellaan useiden tietokonemallinnettujen skenaarioiden avulla aina vuoteen 2100 asti. Huomioon on pyritty ottamaan esimerkiksi erilaisten poliittisten päätösten vaikutukset.

Randers itse on vuosien varrella siirtynyt yhä kauemmas optimismista. "1980-luvun puoliväliin asti jaksoin uskoa, että kunhan älykkäät äänestäjät vain saadaan tietoisiksi asioista, seuraa muutos. Sitten huomasin, että se on toivotonta ja siirryin saarnaamisesta muihin töihin", nykyään Oslon kauppakorkeakoulun professorina työskentelevä Randers kertoi.

Vaikka toivo virisikin uudelleen 1990-luvulla, pitää Randers tänä päivänä synkkiä visioita todennäköisimpinä. "Jos löisin asiasta vetoa, kallistuisin sille kannalle, että kädenvääntöä ja riitelyä näistä asioista jatketaan vuosikymmeniä, kunnes luonto lyö takaisin, eikä vaihtoehtoja enää ole."

"Esimerkiksi kasvihuonepäästöjen kestävä määrä olisi vain kolmannes nykyisestä", toteaa ilmastonmuutoksen huomattavaksi uhkakuvaksi nimeävä Randers.

"Eikö joku muu voisi aloittaa?"

Randers istuu parhaillaan Norjassa komissiossa, joka pohtii keinoja kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Randers ei usko, että komission päätökset menevät läpi maan parlamentissa. Vaikka tarvittava teknologia on olemassa, poliittista tahtoa puuttuu.

"Hyvin pieni osa äänestäjistä on valmiita todelliseen vihreään ajatteluun: maksamaan nyt, että tulevaisuuden ympäristö voisi paremmin. Ja kaikkialla on aina sama kysymys: Miksi juuri meidän pitäisi aloittaa?"

Randers näkee kuitenkin toivoa hieman yllättävässä suunnassa. "Useat suuret monikansalliset yritykset ovat nykyään hyvin huolissaan kestävästä kehityksestä ja pitkänäköisiä toiminnassaan - paljon enemmän kuin monet parlamentit."