Uutinen

Karvasta sokeria - eli kenelle maailmankaupan sääntöjä laaditaan?

Sokerikaupan koukeroissa tiivistyy reilun maailmankaupan ydinkysymys: Miten sovittaa yhteen eri ryhmien edut ja edistää samalla kehitystä?
Sanna Jäppinen
20.4.2005

Kehityspolitiikan kuumimpiin trendeihin niin Suomessa kuin maailmallakin kuuluu johdonmukaisuuden vaatimus eli samaan päämäärään pyrkiminen politiikan eri lohkoilla. Erityisesti kaivataan kehitystä tukevaa kauppapolitiikkaa. Eduskunnassa 19.4. pidetty Kauppa ja kehitys -seminaari tarjosi pienen maistiaisen päätöksenteon ja johdonmukaisuuden vaikeudesta.

Maailman kauppajärjestössä (WTO) kitkaa on aiheuttanut viime vuosina varsinkin maatalouskauppa. Seminaarissa maatalouskaupan monimutkaisuutta kuvaamaan oli valittu erityisen kimurantti tuote: sokeri. Sokeri kiinnostaa niin teollisuus- kuin kehitysmaitakin sekä tuottajan että kuluttajan näkökulmasta. Lisäksi törmäyskurssilla ovat eri kehitysmaaryhmät. EU tuottaa sokeria paitsi omiin tarpeisiinsa myös vientiin - ja vientiä myös tuetaan avokätisesti, mikä on johtanut ylituotantoon ja halvan sokerin dumppaamiseen kehitysmaiden markkinoille.

Samalla EU kuitenkin myös tuo sokeria kehitysmaista. Etusijalla ovat olleet Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen (AKT) maat, jotka ovat vanhoja Euroopan valtioiden siirtomaita. EU on taannut niin sanotussa sokeriprotokollassaan 16 AKT-maalle tietyt tuontikiintiöt, joista se on maksanut kolme kertaa maailmanmarkkinahintoja korkeamman hinnan. Korkea hinta selittyy EU:n omilla tuotantokiintiöillä ja muille kuin sokeriprotokollaan kuuluville maille asetetuilla korkeilla tuontitulleilla.

Uudistus tulee - mutta missä muodossa?

Unionin sokeripolitiikka on saanut kritiikkiä WTO:lta, ja siihen on vaadittu muutoksia. Perusteluina ovat unionin aiemmat sitoumukset, kuten vientitukien karsiminen maataloustuotteilta ja Kaikki paitsi aseet -sopimuksen mukainen tullien poistaminen köyhimpien maiden sokerituonnilta vuonna 2009.

Vastalauseensa WTO:n riitojenratkontaelimeen ovat jättäneet myös suuret sokerintuottajamaat Brasilia, Thaimaa ja Australia, jotka kritisoivat EU:n sokerilleen tarjoamia tukia - niin suoraa vientitukea kuin viljelijöille muuten annettuja tukiaisia, jotka mahdollistavat muita halvemmat hinnat maailmanmarkkinoille - sekä korkeita tuontitulleja.

Euroopan komissio jätti ensimmäisen sokerikauppaa koskevan uudistusehdotuksensa viime kesänä, ja lopullisia päätöksiä odotetaan ennen joulukuista WTO:n ministerikokousta. Ehdotuksessa esitetään EU:n omien tuotantokiintiöiden leikkaamista, lähinnä keskittämällä sokerintuotanto tiettyihin maihin, sekä hintojen huomattavaa laskemista seuraavan kahden vuoden aikana.

"EU:n sokeripolitiikan on tuettava YK:n vuosituhattavoitteita ja köyhyyden lopettamista", muistutti Kepan kauppapoliittinen asiantuntija Matti Hautsalo johdonmukaisuuden vaatimuksesta.

Hautsalo esitti Kepan ja monien muiden kansalaisjärjestöjen näkemyksen sokerikaupan uudistamisesta: EU:n omia tuotantokiintiöitä olisi leikattava ainakin kaksinkertaisesti komission ehdotukseen verrattuna. Näin saataisiin enemmän tilaa tuonnille, josta varattaisiin kaikkein köyhimmille maille omat kiintiöt. Kun tuotantokiintiötä leikattaisiin rajummin, olisi hinnanalennus pienempi ja siten köyhille maille edullista.

"Niille sokeriprotokollaan kuuluville AKT-maille, jotka uudistuksesta kärsisivät, pitäisi maksaa korvauksia, joihin käytettäisiin nykyisin vientitukiin suunnattuja varoja. Tarvitaan myös komission ehdotusta pidempiä siirtymäaikoja", Hautsalo totesi.

Kenen kehitystä?

Seminaarissa omia näkemyksiään esittelivät sekä AKT-maat että maailman suurin sokerintuottajamaa Brasilia. Franklin Silva Netto Brasilian suurlähetystöstä vakuutti, ettei suurten tuottajamaiden tarkoitus EU:n sokerikauppaa kritisoidessaan ole kyseenalaistaa AKT-maiden tuontikiintiöitä. Lienee kuitenkin selvää, että jos markkinoita vapautetaan, ovat suurtuottajat voittajia pienempien ja köyhempien tuottajien kustannuksella.

Kehitysmaaryhmien välisestä solidaarisuudesta kysyttäessä AKT-maihin kuuluvan Guyanan edustaja Riyad Insanally tyytyi viittaamaan afrikkalaiseen sananlaskuun: Kun norsut taistelevat, ruohoa tallaantuu.

"AKT-maiden mielestä sokeriprotokolla on toimiva työkalu. Sitä ei pitäisi lopettaa, vaan edelleen kehittää. Me haluamme kauppaa, emme almuja", Insanally totesi.

Kovaa vastustusta uudistushanke saa luonnollisesti myös EU:n sokerintuottajilta, joille tuotantokiintiöiden leikkaus ja viljelyn keskittäminen merkitsee elinkeinon menetystä. Esimerkiksi Suomessa sokerista saa elantonsa pari tuhatta viljelijää, muistutti MTK:n edustaja Pekka Myllymäki, sokerijuurikkaanviljelijä itsekin.

Oman lisänsä monimutkaiseen kuvioon tuo vielä pohdinta siitä, mitä sokerituotannon lisääminen köyhissä maissa saattaa saada aikaan.

"Ensinnäkin on kysymys siitä, ketä viennin lisääminen lopulta hyödyttäisi - sokeri on kehitysmaissa yleensä harvojen suurviljelijöiden hallussa. Toisekseen on mahdollista, että kun tuotetaan enemmän sokeria EU:n markkinoille, kärsii maan ruoantuotanto", muistuttaa Ruoka-aika-kampanjan koordinaattori Miia Toikka.

Kiljunen: "Suomen maatalouden on uudistuttava"

Seminaarin puheenjohtajana toiminut kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) kiitteli tilaisuuden antia informatiiviseksi: "Eduskunnan suuren valiokunnan WTO-jaoston kannalta oli selkeyttävää huomata, miten kehitysnäkökulmaa voi argumentoida hyvin erilaisista lähtökohdista. Kahden kehitysmaaryhmän edustajan ja suomalaisen sokerijuurikkaanviljelijän kuuleminen ei kuitenkaan tee päätöksentekoa yhtään helpommaksi."

Kiljusen mielestä on selvää, että Suomen maataloudessa viedään reformi läpi joka tapauksessa.

"Tuotantolinjoja on mietittävä tarkemmin. On myös muistettava, että elävä maaseutu ei tarkoita ainoastaan maataloustuottajien tukemista."

Kinnunen totesi erityisen kiinnostavaksi Suomenkin viljelijöiden kannalta Brasilian edustajan esittelemän bioenergian tuotannon sokerituotannon ohessa. "Voisin suositella sokerijuurikkaanviljelijöille siirtymistä esimerkiksi rypsistä saatavan bioenergian tuottajiksi."

Kiljunen löysi moniäänisestä tilaisuudesta yhden seikan, joka yhdisti kaikkia osapuolia: "EU:n sokerille myöntämät vientituet ovat järjettömiä. Subventoidusti tuodaan ja viedään. Tämä keskustelu oli jälleen yksi osoitus siitä, että maatalouskaupan vientituista on päästävä eroon yleisemminkin. Se on ollut Suomen linja tähänkin asti, mutta nyt yhä voimakkaammin."