Jiraun patotyömaalla Brasiliassa kamppailu työehdoista on johtanut ajoittain tuhoisaan vandalismiin.
Kuva:
Mario Osava
IPS
Uutinen

Kapinoiva työväki jarruttaa Brasilian megahankkeita

Palkkataso Brasilian rakennusalalla on heikentynyt. Kasvava työvoimapula parantaa rakentajien mahdollisuuksia vaatia säällisiä oloja.
Mario Osava
30.4.2012

IPS -- Brasilian kasvava talous ahmii energiaa, ja sitä hankitaan muun muassa valjastamalla vesivoimaa. Patotyömailla kaikki ei kuitenkaan solju suunnitellusti.

Läntisessä Rondônian osavaltiossa rakennetaan Amazonin sivujoelle Madeiralle Jiraun ja Santo Antônion suuria vesivoimapatoja. Jiraun patotyömaalla alkoi tapahtua maaliskuussa 2011.

Sysäyksen antoi ilmeisesti se, että eräs työntekijä ei saanut kyytiä Porto Velhon kaupunkiin, jonne hän halusi katsomaan sairasta omaistaan. Kapinassa poltettiin 16 000 työntekijän majoitustilat lähes kokonaan. Samalla tuhoutui noin 60 kulkuneuvoa, valtaosa busseja.

Tulipalon jälkeen työläiset listasivat vaatimuksensa: palkankorotus, kulkuyhteyksien parantaminen ja kaukana asuville säännöllinen mahdollisuus käydä kotona. Töitä päästiin jatkamaan vasta kolmisen kuukautta myöhemmin.

Taas tuhopoltto

Huhtikuun alussa Jiraussa poltettiin taas yli 3 000 hengen majapaikat. Yritykset ja valtio syyttävät tapahtuneesta pientä "vandaalien" ryhmää, josta pidätettiin 24 henkeä.

Uusi tuhopoltto tapahtui sen jälkeen, kun Jiraun työläiset olivat päättäneet lopettaa tällä kertaa 25 päivää kestäneen lakkonsa.

Rondônian rakennustyöläisten liiton varapuheenjohtaja Altair Donizete de Oliveira sanoo tuhopolttajien haluavan vain kaaosta. Hän harmittelee, että kahinoiden vuoksi poliisi on asettunut työmaalle pysyvästi.

Oliveiran mielestä rakennusyhtiöiden tulisi valita työntekijänsä huolellisemmin, "mutta työvoimapulan takia on otettava, kenet sattuu saamaan".

Lakkoilu kannatti

Jiraun työläiset saivat viime lakollaan seitsemän prosentin palkankorotuksen ja muita etuja. Liikehdintä laajeni myös Santo Antônion patotyömaalle, jossa vältyttiin kuitenkin väkivaltaisuuksilta.

Santo Antônio sijaitsee seitsemän kilometrin päässä Porto Velhon kaupungista, jossa monet työläiset asuvat. Työmaalle on majoitettu vain 2 500 henkeä. Jiraussa asuu kuusinkertainen määrä, ja matkaa kaupunkiin tulee viidakon ja joen poikki 130 kilometriä, Oliveira kertoo.

Moni kapinoihin kyllästynyt työntekijä on palannut kotiseudulleen. Oliveiran mukaan Santo Antôniossa on vuodesta 2008 lähtien työskennellyt kaikkiaan yli 50 000 henkeä. Nyt väkeä on noin 15 000.

Ay-liike näkee levottomuuksien taustalla kulttuurieroja, sillä Jiraun hanketta hallitsee ranskalais-belgialainen GDF Suez -yhtymä.

"Brasilialaisilla yrityksillä on sydän, mutta ulkomaalaiset ratkovat asiat teknisesti", Oliveira pohtii.

Palkat kuopassa

Rakennusalan palkat ja työehdot ovat Brasiliassa olleet perinteisesti kehnot. Nopeasti paisunut työvoiman tarve on kuitenkin saanut työläiset esittämään paikoin kovempia vaatimuksia kuin ay-liike.

Oliveiran mukaan palkkataso on vain heikentynyt. "Muutama vuosi sitten muurari tienasi kolme kertaa minimipalkan, mutta nyt ansio on kutistunut yli kolmanneksella", hän sanoo.

Useiden suurten vesivoimaloiden ohella Brasiliaan on rakenteilla neljä öljynjalostamoa, kaksi petrokemian laitosta, useita satamia sekä teollisuuskeskuksia, rautateitä, maanteitä ja kanavia.

Lakot ja työselkkaukset ovat arkipäivää useilla työmailla ja viivästyttävät suurhankkeiden valmistumista.