Uutinen

Kansalaisjärjestöt luovat yhtenäistä Afrikkaa

Kepan kehityspoliittinen sihteeri Sérgio Gomes Mosambikista uskoo, että vahva kansalaisyhteiskunta on avain köyhyyden vähentämiseen.
Sanna Jäppinen
12.8.2003

Kuva: Sérgio Gomes (Kuvaaja: Tomi Kuhanen)
Sérgio Gomes Kepan Maputon toimistosta pistäytyi tutustumassa Helsinkiin matkalla Kööpenhaminaan, köyhyyden vähentämistä käsittelevään konferenssiin.
Sérgio Gomes on työskennellyt Kepan Maputon toimistossa reilun vuoden, mutta nykyiseen toimenkuvaan kuuluva vaikuttamis- ja valistustyö on tuttua jo paljon pidemmältä ajalta.

"Opiskelin yliopistossa kansainvälisiä suhteita ja diplomatiaa, joten kiinnostuin jo opintojen alkuvaiheessa Mosambikin suuresta velkataakasta ja järjestöjen mahdollisuudesta vaikuttaa siihen", 26-vuotias Gomes selittää.

Mies oli ja on edelleen mukana niin kutsutussa Velkaryhmässä, Grupo de Dívida, joka yhdistää kymmeniä velkakysymystä tutkivia, tiedottavia ja lobbaavia kansalaisjärjestöjä.

"Velkojen mitätöiminen on tärkeä tähtäin, mutta se ei ole ratkaisu ongelmiin", Gomes muistuttaa. "Köyhät maat tarvitsevat velkaa aina lisää, jollei rakenteita muuteta. Nyt huomiota pitäisi kiinnittää ennen kaikkea velkojen monitorointiin eli rahoituksen käyttötapojen seurantaan. Siihen prosessiin on osallistuttava niin hallituksen, kansalaisjärjestöjen kuin kansainvälisten rahoituslaitostenkin."

Valtiovallan vahtikoirat



Maailmanlaajuisen, kehitysmaiden velkataakan mitätöimiseen tähdänneen Jubilee 2000 -kampanjan parhaaksi anniksi Mosambikin kannalta Gomes nimeää kansalaisyhteiskunnan roolin huomattavan kasvun.

"Sosialismin aikana järjestötoiminta oli pääosin kiellettyä, joten kansalaisyhteiskunta alkoi kehittyä vasta 1990-luvun alkupuolella. Nyt hallitus ei voi enää kieltää olemassaoloamme, vaikka institutionaalinen vuorovaikutus onkin vielä olematonta. Emme tiedä, minkä painoarvon lausuntomme milloinkin saavat tai kenelle ne ylipäänsä kannattaisi suunnata."

Rohkaisevia malleja paremmasta tulevaisuudesta löytyy läheltä, muun muassa Sambiasta. "Siellä kansalaisjärjestöt saivat esimerkiksi taannoin tehdä oman ehdotuksen PRSP:stä eli köyhyyden vähentämiseen tähtäävästä strategiasta. Meillä järjestöillä oli mahdollisuus vain kommentoida hallituksen ehdotusta."

Positiivisena Gomes näkee myös heinäkuussa toisen kerran kokoontuneen Afrikan unionin toiminnan. "Kokouksessa kansalaisjärjestöt olivat näkyvästi mukana, ja ne ovat vahvasti vaikuttamassa esimerksiksi unionin NEPAD-talousohjelman kehittelyyn."

Järjestöistä onkin Gomesin mielestä muodostumassa hyvää vauhtia maanosan vahtikoiria, jotka pitävät silmällä hallitusten toimia.

"Erityisen tärkeää on se, että monet kansalaisjärjestöt samaistavat itsensä nimenomaan afrikkalaisiksi toimijoiksi, eivät ainoastaan tansanialaisiksi tai mosambikilaisiksi. Uskon, että juuri kansalaisyhteiskunnan avulla syntyy uudenlainen tunne yhtenäisestä Afrikasta, joka pystyy myös yhteisvoimin ratkomaan ongelmia."

Maailmankauppa tuhoisaa maanviljelylle



Mosambikin kansalaisjärjestökentän yhtenä tärkenä nimittäjänä on köyhyyden vähentäminen. Siinä puolestaan merkittävänä osa-alueena on maanviljelyn toimintaedellytysten turvaaminen. Kepan paikallinen kumppani, maatalousjärjestö UNAC on kampanjoinut jo jonkin aikaa oikeudenmukaisen maatalouden puolesta ja Maailman kauppajärjestö WTO:ssa suunniteltuja maataloussopimuksia vastaan.

"Pääongelma on se, että Mosambikin - kuten muidenkin kehitysmaiden - maatalous tarvitsee suojelua eikä vapauttamista, jonka puolesta WTO:n suuret jäsenmaat liputtavat", Gomes toteaa.

"Rikkaat maat tukevat omia viljelijöitään samaan aikaan kun ne asettavat tulleja maahan tuoduille tuotteille. Köyhien maiden hallitukset eivät voi tukea omia viljelijöitään vaikka haluaisivat, eivätkä paikalliset pysty kilpailemaan edes omilla markkinoilla tuettujen vientituotteiden kanssa."

"Jos muutosta ei tule, Mosambikin maatalous ei selviydy", Gomes sanoo vakavana.

Kampanjoinnin seuraukset eivät välittömästi näy Mosambikissa. "Vaikutusten täytyy tuntua ensin WTO:ssa ja sitten maailmanlaajuisesti. Syyskuussa Cancunissa pidettävä WTO:n viides ministerikokous on köyhien maiden kannalta kriittinen: joko neuvottelijat osoittavat huomioineensa kehitysmaiden viestin tai sitten ei. Perille se on varmasti mennyt, sillä niin monet kansalaisjärjestöt ympäri maailman puhuvat asian puolesta."

Mikä sitten pitää esimerkiksi Mosambikin WTO:ssa, joka tuntuu nykyisellään ajavan vain harvojen ja valittujen etua?

"WTO on kuitenkin nykymaailmassa ainoa taho, joka halutessaan voi vaikuttaa oikeudenmukaisemman kauppapolitiikan luomiseen. On parempi yrittää vaikuttaa asioihin sisältäpäin kuin ulkopuolisena", Gomes huomauttaa.

Unelmana diplomaatin työ



Kehityspoliittisen vaikuttamisen ohella Sérgio Gomes toimii osa-aikaisena assistenttina yliopistolla. Haaveissa siintää kansainvälinen ura.

"Ulkoasiainministeriö on ministeriöistämme kaikkein tavoitelluin, mutta laitoksellamme on sinne tiiviit suhteet", Gomes selittää ja vaikuttaa toiveikkaalta. "Kymmenen vuoden kuluttua olen diplomaatti."

Kansainvälistä kokemusta Gomes on jo hankkinut muun muassa monissa Euroopan maissa vierailemalla, ja tietysti varsinkin Suomi-tietous on kasvanut Kepan kenttätoimiston suomalaiskollegoiden välityksellä.

Yhtä asiaa Gomes ihailee Suomessa yli kaiken. "Käsittämätöntä, että maailmassa voi olla maa, jossa asioita ei pyöritetä lahjonnalla. Afrikan ongelmavyyhdin ytimessä on suunnaton korruptio."