Huolimatta toiveita herättävästä investointien kasvusta, valtaosa ulkomaisista sijoituksista oli tosiasiassa poikkikansallisia fuusioita ja yritysostoja.
Kuva:
Mait Jüriado
Flickr.com
Uutinen

Kansainväliset sijoitukset kasvoivat viime vuonna – taustalla yritysten siirtyminen rahoituskeskuksiin

Kryptisistä yritysrakenteista ja tuhansien kauppa- ja investointisopimusten sumpusta ei saa tolkkua ilman tehokkaampaa kansainvälistä yhteistyötä, Unctadin tuore investointiraportti neuvoo.
Henri Purje
23.6.2016

Ulkomaiset sijoitukset lisääntyivät 40 prosenttia vuonna 2015. Kansainvälisten investointien kokonaismäärä, 1 800 miljardia dollaria, on suurin vuonna 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen.

Sijoitukset rikkaisiin teollisuusmaihin lähes kaksinkertaistuivat 962 miljardiin dollariin, minkä seurauksena niiden osuus kokonaismäärästä oli ensi kertaa viiteen vuoteen suurempi kuin kehitysmaiden ja siirtymävaiheen talouksien.

Toisaalta myös kehitysmaat vastaanottivat enemmän sijoituksia kuin koskaan ennen, 765 miljardia. Aasian merkitys kohdealueena kasvoi, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan investoinnit tippuivat.

Myös niin sanottuihin vähiten kehittyneisiin maihin virtasi ennätysmäärä ulkomaista sijoituspääomaa – 35 miljardia – mikä on hieman vähemmän kuin niiden samaa kehitysapu.

Kiinalaiset yritykset ovat ohittaneet yhdysvaltalaiset vähiten kehittyneiden maiden suurimpina ulkomaisina investoijina.

Tiedot käyvät ilmi YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö Unctadin tiistaina julkaisemasta raportista.

Taustalla verojen minimointiin tähtääviä yritysjärjestelyitä

Unctadin mukaan talouden tuotantokapasiteetti ei kuitenkaan lisääntynyt samaa tahtia sijoitusvirtojen kanssa.

Tutkimustiimiä vetäneen James Zhanin mukaan epäsuhta johtuu ennen kaikkea siitä, että valtaosa ulkomaisista investoinneista oli poikkikansallisia fuusioita ja yritysostoja. Niiden arvo oli 721 miljardia, 67 prosenttia edellisvuotta enemmän.

"Ulkomaiset sijoitukset kasvoivat yhteensä 38 prosenttia, mutta todellista kasvua oli ehkä 15 prosenttia. Arviomme on, että noin 250–300 miljardia dollaria sijoitusvirroista voi laskea yritysjärjestelyiden piikkiin", Zhan sanoi raportin julkistustilaisuudessa.

Usein yritysrakenteen muutoksen motiivina oli yhteisö-, osinko- tai lähdeverojen välttäminen tai pienentäminen.

"Tämä trendi oli erityisen ilmeinen Yhdysvalloissa ja Euroopassa, joissa useiden jättikauppojen tarkoitus oli siirtää monikansallisen yrityksen verotuksellinen kotipaikka lainkäyttöalueelle, joka tarjoaa alhaisen yhteisöveron eikä verota maailmanlaajuisia tuloja."

Viime vuosina tyypillinen kuvio on ollut sellainen, jossa yhdysvaltalainen jättiyritys sulautuu ulkomaisen yrityksen tytäryhtiöksi, ja uuden konsernin kotipaikka sijaitsee Yhdysvaltojen ulkopuolella. Vuoden 2012 jälkeen tällaisia tapauksia on Unctadin mukaan ollut yli 20.

Mitä suurempi firma, sitä monimutkaisempi rakenne

Kansainväliset yritysostot ovat yksi osa laajempaa kehitystä kohti monimutkaisempia yritysrakenteita. Mitä isompi firma, sitä sokkeloisempi omistusrakenne, Unctad tiivistää.

Lähes kaksi kolmesta suurimpien poikkikansallisten konsernien tytäryhtiöistä kytkeytyy emoyhtiöön useamman, eri valtiossa sijaitsevan väliyrityksen kautta. Unctadin tarkastelemilla 100 "monikansallisimmalla" yrityksellä on keskimäärin yli 500 tytäryhtiötä yli 50 maassa, 20 sisäistä holdingyhtiötä ja lähes 70 veroparatiisiyhtiötä.

Veroparatiisien – tai globaalien finanssikeskusten – keskeistä roolia havainnollistaa sekin, että esimerkiksi monipuolisia vero- tai rahoitussalaisuusetuisuuksia tarjoavat Alankomaat, Irlanti, Sveitsi, Hongkong ja Singapore ovat vuodesta toiseen ulkomaisten sijoitusten suurimpia lähtö- ja kohdemaita. (Tämä siitä huolimatta, että Unctad ei sisällytä tilastoonsa rahavirtoja, jotka kulkevat näiden maiden läpi ilmeisessä verosuunnittelutarkoituksessa.)

Yksi seuraus maailmanlaajuisten omistussuhteiden sekakeitosta on, että ulkomaista omistusta ja sijoituksia koskevien lakien ja sääntöjen toimeenpano on käynyt aiempaa vaikeammaksi.

Toinen, ehkä vähemmän tiedostettu, hallinnollinen haaste liittyy monikansallisten yritysrakenteiden ja kansainvälisten kauppa- ja investointisopimusten yhteisvaikutukseen.

Investointisopimusten sivuvaikutukset

"Epäsuorat omistusrakenteet ja postilaatikkoyritykset voivat oleellisesti laajentaa kansainvälisten investointisopimusten vaikutusalaa", Unctadin raportissa lukee.

Joka kolmannen valtion ja yrityksen välisen kansainvälisen riitojenratkaisumenettelyn on 2010-luvulla pannut vireille väliyhtiö, jonka emokonserni ei sijaitse kyseisen investointisopimuksen piiriin kuuluvassa maassa.

Silloin, kun sopimuksen toiden toinen osapuoli on huomattava rahoituskeskus, tällaisten väliyhtiöiden osuus kanteista on 75 prosenttia.

Jos esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen välillä neuvoteltava TTIP-sopimus kaatuisi, Eurooppaan sijoittanut yhdysvaltalaisyritys voisi mahdollisesti haastaa EU-maan Kanadassa sijaitsevan tytäryhtiönsä kautta. Tämän mahdollistava EU:n ja Kanadan välinen CETA-sopimus neuvoteltiin valmiiksi 2014, joskaan sitä ei ole vielä saatettu voimaan.

Parhaillaan neuvoteltavien alueellisten jättisopimusten – TTIP, Yhdysvaltojen ja Tyynenmeren maiden välinen TTP sekä niinikään Tyynenmeren alueelle viritelty RCEP – tapauksessa joka kolmannen sopimusalueen "sisäisen" tytäryhtiön viimekätinen omistaja sijaitsee sopimusmaiden ulkopuolella, Unctad laskee.

Kaiken kaikkiaan kansainvälisiä investointisopimuksia on voimassa yli 3 300 kappaletta. Yllä mainittujen supersopimusten lisäksi parhaillaan neuvotellaan yli 50 muusta sopimuksesta, jotka koskevat lähes 150 valtiota.

Oikea suunta

Mitä tästä pitäisi ajatella?

"Tulojen ja tuotannollisten investointien irtikytkennästä aiheutuvat potentiaaliset veromenetykset alleviivaavat yhdenmukaisempien globaalin tason vero- ja investointipolitiikkojen tarvetta", James Zhan vastaa.

Hänen mukaansa halua kansainvälisen investointijärjestelmän uudistamiseen on, ja uusimmissa sopimuksissa on huomioitu aiempaa paremmin kestävän kehityksen vaatimukset.

Edistyksestä huolimatta valtiot tosin painottavat edelleen taloutta sosiaalisten ja ympäristönäkökulmien kustannuksella ja suosivat kahdenvälisyyttä globaalien ratkaisuiden ohi.

Veropohjan tilkkimiseen Unctad suosittaa samanlaisia keinoja, joita eri puolilla maailmaa jo yritetään panna toimeen: yritysten raportointivelvollisuutta pitäisi laajentaa ja viimekätisten omistajien identifiointia helpottaa.

Zhan sanoo verovälttelun vastaisten toimien jo rajoittaneen puhtaasti verotussyistä tehtäviä yritysjärjestelyitä.

Esimerkiksi lääkejätit Allerga ja Pfizer joutuivat Yhdysvaltojen tiukentuneen lainsäädännön vuoksi hiljattain perumaan 160 miljardin arvoisen sulautumissuunnitelmansa, jonka seurauksena Pfizerin kotipaikaksi olisi tullut verotuksellisesti edullinen Irlanti.