Uutinen

Kansainvälinen valuuttarahasto rahapulassa

IMF:n tulot ovat romahtaneet, koska joukko kehitysmaita on maksanut velkansa takaisin etuajassa.
Jukka Aronen
2.2.2007

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on joutunut viime aikoina outoon tilanteeseen. Kehitysmaiden rahoitusongelmia ratkovan kansainvälisen elimen omat toimintavarat uhkaavat ehtyä.

Syy IMF:n rahapulaan on sekin historiallisessa valossa omalaatuinen: kehitysmaat, kuten Brasilia, Argentiina ja Indonesia, ovat maksaneet velkojaan pois etuajassa, jotta ne välttyisivät rahaston niille asettamilta laaja-alaisilta takaisinmaksuehdoilta.

Kuvaavaa on, että tällä hetkellä yksi Turkille myönnetty laina vastaa kahta kolmasosaa IMF:n saatavista. Brittiläinen The Economist -lehti onkin jo ehtinyt - kieli poskella - antaa heikentyneelle IMF:lle uuden kutsumanimen: TMF eli Turkin valuuttarahasto.

Tulojen huvetessa rahaston menot on tarkoitus jäädyttää nykyiselle 750 miljoonan euron tasolle. Siitä huolimatta IMF:n ennustetaan kärsivän kuluvan tilikauden aikana 85 miljoonan euron vajeesta, ja ennusteiden mukaan vuoteen 2010 mennessä rahaston vuosittainen alijäämä olisi kohonnut jo noin 300 miljoonaan euroon.

Huolestuttavaa on myös se, että IMF joutuu tällä hetkellä käyttämään asiakkailleen tarkoitettuja lainavarantoja oman toimintansa rahoittamiseen.

Kullasta rahaston uusi tulonlähde?

IMF asetti viime vuoden toukokuussa työryhmän pohtimaan keinoja, joilla rahasto voisi parantaa taloudellista tilannettaan lähitulevaisuudessa. Loppuraportti julkistettiin 31.1.

Työryhmää johtanut Andrew Crockett kutsuu IMF:n tulonhankintaa perverssiksi.

"Rahastolla menee hyvin silloin kun maailmantaloudella menee huonosti", tiivistää Crockett. Maailmantalouden heilahteluiden aikana 1994-2002 rahasto kylpi korkotuotoissa ja laajensi operaatioitaan. Sen henkilökunta kasvoi vuosien 1997 ja 2005 välillä 1 488:sta 1 999:ään, ja samaan aikaan hallintomenot paisuivat yli kaksinkertaisiksi, kirjoittaa The Economist.

Crockettin työryhmä ehdottaa kolmea toimenpidettä rahaston pelastamiseksi. Näistä radikaalein liittyy IMF:n kultavarantoihin.

IMF:llä on maailman kolmanneksi suurimmat kultavarastot, ja aika ajoin on esitetty, että kultaa myytäisiin varojen hankkimiseksi. Esimerkiksi kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat useaan otteeseen ehdottaneet, että IMF:n kultaa pitäisi käyttää köyhimpien kehitysmaiden velkojen lyhentämiseen.

Työryhmä ehdottaa, että IMF myisi noin 400 tonnia kultaa eli hieman yli 12 prosenttia 3 217 tonnin varannostaan. Kaupan myötä rahasto saisi vuosittain käyttöönsä arviolta 150 miljoonaa euroa kultavarojen sijoittamisesta poikivia korkotuloja.

Kullan myynnin lopullisena esteenä saattaa kuitenkin olla se, että kaupan pitäisi saada taakseen 85 prosentin äänienemmistö IMF:n johtokunnassa. Suuren äänivallan omaava Yhdysvallat voisi halutessaan yksin lyödä kapuloita rattaisiin hankkeelle, ja onkin arvioitu, että maan kongressi saattaa vastustaa kullan myyntiä.

Vastustajien mukaan IMF:n jäsenmaat ovat alunperin keränneet kullan takaamaan rahaston pääomaa. Jos kultaa ei enää tarvita, sitä pitäisi palauttaa jäsenmaille, ei tuhlata henkilökunnan palkkoihin.

Rahastosta foorumi?

Kultakaupan lisäksi työryhmä ehdottaa muun muassa IMF:n antaman kahdenvälisen asiantuntija-avun muuttamista maksulliseksi, ainakin varakkaille jäsenmaille.

Asiantuntija-apu saattaakin olla tulevaisuuden ala IMF:n sisällä, kun rahaston rooli lainanantajana kutistuu entisestään.

Rahaston pääjohtaja Rodrigo de Rato visioikin jo varmuuden varalta nykyisenkaltaisen IMF:n tilalle "Kansainvälistä valuuttafoorumia", joka korjaisi maailmantalouden epätasapainoa ja vääristyneitä valuuttakursseja silkan analyysin ja tutkimuksen voimalla, kirjoittaa The Economist.

Lisää tietoa aiheesta