Vauraus on toistaiseksi sivuuttanut Mikindanin satamakaupungin Tansanian etelärannikolla, vaikka seudulla on lupaavia öljy- ja kaasuesiintymiä.
Kuva:
Thembi Mutch
IPS
Uutinen

Kansa haluaa osansa Tansanian kaasutuloista

Tansanian rannikko jää ilman työpaikkoja, kun kaasu ja öljy pumpataan muualle.
Thembi Mutch
24.6.2013

IPS -- Mereltä porattavaa kaasua siirtävät turbiinit pistävät silmään tansanialaiskylässä, joka koostuu ruohokattoisista savimajoista. Asukkaiden mukaan heiltä ei kysytty mitään, kun laitteet tulivat kylään.

"Hallitus on puhunut radiossa sairaaloista, kouluista ja sähköstä, mutta emme tiedä, mitä oikeasti tapahtuu", Kilwan alueen rannikkokylää johtava kalastaja Salim Riziki sanoo.

Merellä 15 kilometrin päässä sijaitsevan Songo Songon saaren kaasulöytö on poikinut sähköt vain kylän vauraimmille asukkaille.

Malli on tuttu Länsi-Afrikasta

Kansainväliset öljy-yhtiöt ovat löytäneet Itä-Afrikan rannikon, ja porauksia tapahtuu Somaliasta Mosambikin pohjoisosiin ulottuvalla alueella. Paikalla ovat ainakin BG-ryhmä, Statoil, joka omistaa 40 prosenttia Exxonista, Royal Dutch Shell, Anadarko, Petrobras, Total, BP ja Aminex.

Tansanian rannikon asukkaat valittavat, että heiltä pimitetään tietoa öljyn- ja kaasuntuotannosta. Kun väki käy levottomaksi, armeija saapuu paikalle.

"Ei ole harvinaista, että valtio ja yksityiset yhtiöt turvautuvat militarismiin öljyn ja kaasun tuotantoalueilla. Myös yltyvä väkivalta on tavallista", Mika Minio-Paluello kansainvälisestä Platform-järjestöstä arvioi. Hänen mukaan Itä-Afrikassa toistuu kaava, joka on nähty Nigeriassa, Ghanassa ja Angolassa.

Yhteenotto Mtwarassa

Turhautuminen öljy- ja kaasuhankkeita koskevan tiedon vähyyteen ryöpsähti toukokuussa väkivallaksi Mtwarassa, joka sijaitsee Kilwasta 250 kilometriä etelään. Vihaiset asukkaat kivittivät hallintorakennuksia ja johtavan CCM-puolueen toimistoa.

Hallitus vastasi lähettämällä paikalle rekkalasteittain sotilaita pääkaupungista Dar es Salaamista. Asukkaiden mukaan kyynelkaasu- ja luotisateessa menehtyi kolme ihmistä, joukossa raskaana ollut nainen.

Mtwaran asukkaiden suuttumuksen herätti päätös siirtää alueelta pumpattava kaasu putkia pitkin pääkaupunkiin. Seudulle oli toivottu jalostamoa, joka olisi tuonut työpaikkoja.

Toivoton tunnelma

"Olemme pääasiassa seesamin ja cashew-pähkinän viljelijöitä. Tai siis olisimme, jos olisi työtä. Täällä Mikindanissa riittää työtä alle kymmenosalle, joten tilanne on toivoton", sanoo Ishmailiksi esittäytyvä mies Mtwaran lähistöltä.

"Meiltä puuttuu myös puhdas juomavesi, koska 650 kilometrin päässä istuva hallitus on hylännyt meidät. Kaasu viedään muualle, ja me jäämme puille paljaille", hän nurisee.

Mtwarassa asuva Sultan-niminen räätäli yhtyy valitukseen. Hänen majaansa ei ole vedetty sähköä, mutta hän "lainaa" virtaa markkinoille menevästä johdosta nähdäkseen ommella käsikäyttöisellä koneellaan.

Minne raha menee?

Brittiläinen Rob Ahearne on tutkinut öljyn- ja kaasuntuotannon vaikutusta Etelä-Tansanian elämään. Hänen mukaansa asukkaat ovat arkoja puhumaan, koska he pelkäävät hallitsevan puolueen vakoojia ja häiriköksi leimautumista.

Ahearnen selvityksen mukaan ulkomaisten yhtiöiden on maksettava Tansaniassa vuosittainen vajaan 80 000 euron rekisteröintimaksu ja hallitus vaatii itselleen 60 prosenttia tuotosta. Rahojen käytöstä ei anneta tietoja.

IPS ei saanut kuukausien yrittämisen jälkeen haastattelua Tansanian energia- ja kaivosministeriltä Sospeter Muhongolta. Muutkaan ministerit eivät suostuneet vastaaman kysymyksiin asukkaiden huomioimisesta energiahankkeissa.