Uutinen

Kampanjointia Mekongin yli

Ympäristöön liittyvän kampanjoinnin on kansainvälistyttävä. Tämän ovat huomanneet Mekong-joen alueen kansalaisjärjestöt, jotka tekevät entistä enemmän yhteistyötä maiden rajojen yli.
Timo Kuronen
25.2.2004

Kuva:Mekong-aktivisteja (Kuvaaja: Timo Kuronen

Laosin ja Kambodzhan aktivistit tutustuivat sellutehtaan päästöihin Thaimaassa.


BANGKOK -- Thaimaalaiset kansalaisjärjestöt ovat olleet aktiivisesti puolustamassa maaseudun yhteisöjä 1980-luvulta lähtien, jolloin maan nopean talouskasvun vaikutukset alkoivat näkyä. Ympäristöaktivismi on ollut periaatteessa samanlaista kuin Suomessa: mielenosoituksia, kokouksia, tutkimusta, kirjeitä päättäjille ja median kiinnostuksen herättämistä.

Pääkaupungissa tehtävän kampanjoinnin lisäksi järjestöt ovat tehneet paljon työtä kylissä, jotta metsänhakkuista tai suurista rakennushankkeista kärsivät yhteisöt aktivoituisivat ja saisivat äänensä kuuluviin. Hallitusten suosimalle talouskasvumallille oli luotava vaihtoehtoja paikallistasolla.

Metsäplantaaseihin ja suojelualueisiin perustuvan metsäpolitiikan tilalle on tarjottu yhteisömetsälainsäädäntöä, patosuunnittelijoille osoitettu paikallisen ruokaturvan merkitys ja keskitetyn sähkönjakelun tilalle ehdotettu yhteisöjen omia pienvoimaloita. Yksi aktiivisimmista järjestöistä on ollut Kepan kumppani PER, joka on yhdistänyt kylätason työn valtakunnan tason vaikuttamiseen ja hakenut rohkaisevia esimerkkejä muualta maailmasta.

1990-luvun aikana thaijärjestöt huomasivat, että Thaimaalla on iso vaikutus koko Mekongin alueen luontoon ja yhteisöihin. Myös Kiina ja Vietnam hankkivat puutavaraa, kaivannaisia ja sähköä köyhemmistä naapurimaistaan Burmasta, Kambodzhasta ja Laosista. Luonnonvarojen myynti tuo tarvittavaa valuuttaa mutta myös haittavaikutukset. Paikallisyhteisöt voivat helposti menettää kalavetensä ja keräilymetsänsä, joskus myös maansa.

Myös kansainvälisillä rahoituslaitoksilla ja ulkomaisilla yrityksillä on suuri rooli Mekongin alueella. Ne ajavat alueellista talousintegraatiota, joka houkuttelee poliitikkoja mutta tuskin juurikaan vähentää köyhyyttä. Niinpä järjestötyö edellyttää kansainvälistä verkostoitumista, jotta kampanjat saisivat enemmän huomiota ja vaikuttavuutta myös avunantajamaissa.

Esimerkiksi käy vuosia jatkunut kampanjointi Laosiin suunnitellun Nam Theun 2 -padon tiimoilta. Tuottamillaan selvityksillä thaimaalaiset ja kansainväliset järjestöt pyrkivät osoittamaan lainatakauksia pohtivalle Maailmanpankille, että padon haittavaikutukset olisivat hyötyjä suuremmat.

Burmassa, Kiinassa, Laosissa ja Vietnamissa tiedon puute ja yhdistystoiminnan rajoitukset vaikeuttavat vaikuttamistyötä, kambodzhalaisilla järjestöillä on helpompaa. Thaijärjestöt ovat alkaneet järjestää tutustumismatkoja ja seminaareja naapurimaiden aktivisteille, jotta he oppisivat Thaimaan tekemistä virheistä. Jokaisessa maassa paikallisyhteisöillä olisi oltava oikeus vaatia hallitukseltaan avoimempaa päätöksentekoa hankkeissa, jotka vaikuttavat ihmisten elinympäristöön ja ruokaturvaan.