Arki Kairossa on rauhallista. Kaupoissa on ruokaa, mutta käteisestä ja työstä on puutetta.
Kuva:
Aleksi Kalliomäki
Uutistausta

Kairossa tehdään työtä perunapalkalla

Mielenosoitusten temmellyksessäkin suuri osa egyptiläisistä ajattelee päivittäistä selviytymistä. Vallanvaihdos kiinnostaa, mutta henkilökohtaisen turvallisuuden ja taloudellisen vakauden näkökulmasta. Keskivertoegyptiläisellä ei ole koskaan mennyt loistavasti, mutta jo nyt monet puhuvat mielenosoituksia edeltävästä ajasta kultaisesti.
Aleksi Kalliomäki
8.2.2011

Toista viikkoa jatkuvat mielenosoitukset ovat lähes lamauttaneet 20 miljoonan asukkaan Kairon. Tehtaat, virastot ja käsityöläisten pajat ovat kiinni, rakentaminen on loppunut, mikä on jättänyt miljoonat vaille toimeentuloa.

”Teen mitä vaan, vaikka kilosta perunoita”, huudahtaa Esam Saleh.

26-vuotias Saleh on yksi kymmenistätuhansista kairolaisista, joita mielenosoitusten mukanaan tuoma työttömyys alkaa huolestuttaa. Saleh norkoilee aamut työn toivossa Kairon keskustassa mielenosoitusten keskuksen, Tahrir-aukion, tuntumassa.

”Keskustan asukkaat elävät nyt eristyksissä muusta kaupungista ja monista palveluista - juuri he saattavat tarvita juoksupoikaa”, hän sanoo.

Kaupungin kadut ovat monelle kairolaismiehelle kuin työnvälitystoimisto, ja hortoilu normaali tapa saada työtä. Sekatyömiehet notkuvat työkaluineen teiden varsilla, josta hyvänä päivänä työnantaja napaa kyytiin työmaalle.

Mielenosoituksia edeltävänä aikana Saleh sai elantonsa rakennusmiehenä. Hän piti itseään egyptiläisittäin hyvin toimeentulevana vajaan 60 euron kuukausipalkallaan. Saleh avioitui vuosi sitten ja kotona ruokaa odottaa vaimo ja heidän esikoispoikansa.

Käteinen loppuu

Mielenosoitusten alussa pankit sulkivat ovensa, ja käteinen loppui pian. Kairolaiset pitävät nyt kiinni käteisvaroistaan pahempien päivien varalle ja yrittävät välttää palveluiden ostamista. He kantavat itse tavaransa ja korjaavat pienet sähkö- ja putkiongelmansa omin avuin – ja jättävät näin tuhannet pienet yksityisyrittäjät ja sekatyöläiset toimettomiksi.

Mutta jotain positiivista on rahattomuudessakin. Laskujen maksu on jäissä, ja vuokria neuvotellaan uusiksi vastaamaan vuokralaisten alentuneita tuloja.

Viranomaiset ovat ilmoittaneet avaavansa pankit mielenosoitusten kolmannella viikolla. Sen uskotaan tuovan helpotusta pienyrittäjille.

Politiikka ei kiinnosta

Kuten valtaosaa Kairon vähätuloisimmista, politiikka ei Salehia juuri kiinnosta, mutta turvallisuus ja ruoka huolettavat. Jos kriisi Egyptissä pitkittyy, hänen kaltaisistaan toimettomista saattaa tulla turvallisuusongelma.

Saleh myöntää halunneensa muutoksia Egyptin valtaapitävissä ennen mielenosoituksia, mutta toivoo nyt presidentti Mubarakin palaavan ohjaksiin, järjestys mukanaan. Saleh on hyvä esimerkki rivien horjumisesta: monet kairolaiset menettävät hankaluuksien keskellä hiljalleen mielenkiintonsa uudistuspyrkimyksiin.

Kairon kaupat ruokaa pullollaan

”Ruoka ei lähiviikkoina lopu”, vannoo Gizan Pyramidien lähistöllä markettiaan pitävä Medhat Omar.

Kauppiaille päänvaivaa ovat tuottaneet kaupungin tiesulut sekä ulkonaliikkumiskielto. Tavaraa on niiden vuoksi ollut vaikea saada kaupungin liepeillä sijaitsevista tukkukaupoista. Omarin mukaan tukkukauppiaat valittavat tavaran pilaantumisesta varastoissa, koska vain murto-osa Kairon kauppiasta uskaltaa pitää ryöstelyn pelossa kauppansa auki. Omar painottaa kuitenkin, ettei ole vielä kuullut hyökkäyksistä kauppoihin.

Tupakan ja kahvin hinnat ovat nousseet paikoittain lähes kaksinkertaisiksi, mutta päivittäistavaroiden kuten ruokaöljyn, vehnän ja sokerin hinnat ovat nousseet vain kymmenisen prosenttia.

Jo ennen mielenosoitusten alkua käsirysyt valtion leipäkojujen jonoissa ja ruuan hintojen päivittäinen kohoaminen olivat kairolaisille arkipäivää. Tappelu ruuasta ei näytä lisääntyneen mielenosoitusten myötä. Ruokaa hamstrataan lähinnä vain parempituloisten kaupunginosien supermarketeissa. Noin puolella egyptiläisistä, jotka elävät toimeentulon rajoilla, ei ole millä hamstrata.

Pahin ohi?

Lehdistä tutut kuvaukset sekasortoisesta Egyptistä eivät meistä Kairossa asuvista vastaa kaupungin todellisuutta. Vaikka Tahrir-aukiolla olisikin miljoona äänekästä mielenosoittajaa, ja ryhmien väliset kiistat aika ajoin äityisivät verisiksi, kaupungissa on myös 19 miljoonaa tavalliseen arkeen pyrkivää asukasta.

”Mielenosoitukset ovat keskittyneet hallintorakennusten ympärille. Muualla Kairossa on yllättävän rauhallista”, sanoo 20-vuotias matkatoimistovirkailija Menna Fathy.

Sen jälkeen, kun poliisi lähti mielenosoitusten ensimmäisenä päivänä pakoon, ovat korttelien asukkaat saaneet huolehtia turvallisuudestaan itse. Miehet viettivät ensimmäiset yöt kadulla kotejaan vartioiden. Korttelivahdit ovat alkupäivien jengihyökkäysten jälkeen nyt palanneet normaaleihin nukkumisrutiineihinsa: armeija on lisännyt partiointia Kairon kaduilla, ja turvallisuustilanne on parantunut.

Fathyn mukaan paljon pahemminkin olisi jo voinut käydä, mutta tulevia hän ei enää jaksa ennustaa.

”Kairolaiset ovat ainakin oppineet, että huomisen ennustaminen on turhaa - yhtä varmaa kuin sääennuste ensi kuulle”, sanoo Fathy.

”Mutta parasta on raikas ilma”, hän keskeyttää huudahtaen. Liikenne on lähes loppunut ja tehtaat seisovat: näin puhdasta ilmaa kairolaiset eivät ole pystyneet hengittämään vuosikymmeniin.

Raikkaan ilman hinta on kuitenkin kova. Joidenkin arvioiden mukaan jokainen mellakkapäivä maksaa Egyptille 250 miljoonaa euroa. Siitä, miten ja milloin Egyptin talouden tila saadaan edes mielenosoituksia edeltäneeseen aikaan, ei moni vielä halua puhua.