Svante Hampf pyöräyttää itselleen macchiaton Kaffa Roasteryn tiskin takana.
Kuva:
Olli Seuri
Kepa
Uutistausta

Kahvi ja kehitys: Viljelijän tulot katoavat bisneksen rattaisiin

Paahtimoyritykset pystyvät parhaimmillaan jäljittämään kahvin aina tuottajamaan tilalle tai tilan tiettyyn lohkoon asti. Silti kuluttaja ei saa tietää, onko viljelijä saanut työstään ja sadostaan edes kohtuulliseen elämään riittävää korvausta. Sarjassa tutustutaan kahviin, kupista pellolle.
Olli Seuri
7.6.2012

Kahvibisneksessä puhutaan usein viidestä tai kuudesta välikädestä ennen kuin kahvi on liikkunut viljelijän tilalta kuluttajan kahvipakettiin. Välikäsien määrä vaihtelee kuitenkin paljon, eikä maailmalla ole yhtä selkeää kauppatapaa.

Siinä missä Brasilian jättitiloilta on helppoa ostaa suoraan, eivät Afrikan tai Latinalaisen Amerikan perinteiset parin hehtaarin pientilat edes tuota niin paljoa, että niiltä kannattaisi tuoda kahvia ilman erilaisia välikäsiä ja kahvin sekoittamista.

Pauligin viestintäpäällikkö Leena Miettinen muistuttaa, että kahvin matka tiloilta eteenpäin on jopa kahvituottajamaiden sisällä erilainen.

"Ostamme kahvit pääosin vientiyrityksiltä, jotka sijaitsevat tuottajamaissa. Yritykset kokoavat meille haluamamme kahvit useilta tiloilta tai osuuskunnilta, jotta saisimme riittävät määrät laatumääritystemme mukaisia kahveja", Miettinen kuvailee.

Osa kahvibisneksen välikäsistä on hyödyllisiä suhteiden luojia ja laadun edistäjiä, mutta osa pikavoittoja tavoittelevia välittäjiä. Helsinkiläisen Kaffa Roastery -paahtimon toimitusjohtaja Svante Hampf ei näe välikäsissä sinänsä ongelmaa, jos vain viljelijä saa riittävän, eettisen korvauksen.

"Suurimmasta osasta markkinoilla olevista kahveista ei tiedetä useinkaan sitä, kuinka monta välikättä kaupassa on ollut. Ääripäässä on Etiopia, jossa jostain Yirgacheffen grade kakkosesta tietää tasan sen tuotantoalueen ja viejän. Sekoittamattomista kahveista saamme kyllä tietää ainakin osuuskunnan tai viljelijän sekä maaperän ja lajikkeen."

Monet markkinat

Yksien kahvimarkkinoiden sijaan maailmalla onkin erilaisia markkinoita ja erilaisia toimijoita. Suuret paahtimot tuovat kahvia konttikaupalla, joten heille tärkeintä on tuotannon jatkuvuus ja luotettavuus. Esimerkiksi Suomen markkinajohtaja Paulig tarvitsee tasaisesti tiettyjä kahveja, jotta tunnetut brändit kuten Juhla Mokka tai Presidentti pysyisivät makuprofiililtaan samanlaisina.

Markkinoista kertoo paljon jo kaupan volyymi. Paulig ostaa 60 000 tonnia raakakahvia vuodessa, mikä on noin 0,7 prosenttia maailman viedystä kahvista. Kaffa Roastery sen sijaan paahtaa yhteensä noin 50 000 kiloa 5—10 erilaista kahvia vuodessa. Kaikkein erikoistuneimpia pienpaahtimoita kiinnostaakin usein vain jonkun tietyn tilan tietty kohta, jolloin konttien sijaan saatetaan puhua muutamasta hassusta kahvisäkistä.

Hyväksi esimerkiksi Hampf nostaa Kaffan uuden yhteistyön Indonesiassa. Mukana on suomalaistoimija, joka on auttanut Kaffaa löytämään oikeat viljelijät ja kahvin käsittelijät. Mitä selkeämpi yhteys on, sitä reilumpaa on myös toiminta, Hampf uskoo. Laatuun ja viljelijöiden olosuhteisiin on yksinkertaisesti helpompi vaikuttaa, jos yhteys on suora.

Isot tavoitteet

Kestävän kahvin kulutus on maailmalla kasvussa, ja alan suuret toimijat ovatkin asettaneet itselleen merkittäviä tavoitteita. Esimerkiksi Pauligin kahveista tällä hetkellä noin 40 prosenttia on jäljitettävissä tilakohtaisesti ja 85 prosenttia osuuskuntiin.

"Olemme käyneet eettiset osto-ohjeemme läpi kaikkien kumppaneidemme kanssa. Niissä on kuvattu sekä laatuvaatimuksemme että vaatimuksia liittyen ympäristöasioihin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Meillä on siis mahdollisuus asettaa tiettyjä vaateita", Leena Miettinen kertoo.

Kaffa Roasteryn Svante Hampf toivoisi, että koko ala voisi mennä vielä askeleen pidemmälle kuin tällä hetkellä.

"Se mihin me haluamme vaikuttaa, on rahan jäljitettävyys. Nyt kahvi pystytään jäljittämään jopa pensaaseen tai ainakin osuuskuntaan asti, mutta todellisen eettisyyden takaa vasta se, että tiedämme kuka on saanut mitäkin kahvin tiellä pensaasta kuppiin", Hampf sanoo.

"Kahvibisnes on historiallisesti yksi maailman epäeettisimmistä aloista, ja viljelijä saa työstään usein todella huonon korvauksen. Yhdessä kilossa kahvia on noin 7 000 papua, ja se on saatettu lajitella jopa viisi kertaa käsin. Ihmiset eivät tule silti ajatelleeksi, että kolmen euron kahvipaketista ei hirveästi jää viljelijälle käteen."

Tulevaisuudessa kestävyys, jäljitettävyys tai läpinäkyvyys saattavat olla peruslähtökohtia kahviteollisuudessa, mutta niin ei vielä ole.

Kahvi on altis spekulaatiolle

Kahvin hinta nousi vuosi sitten kaikkien aikojen huippuunsa. Kahvin hinnan määräävä New Yorkin pörssin Arabica C oli 308,90 dollarin senttiä toukokuussa 2011. Kymmenen vuotta sitten tilanne oli toinen: Arabica C:n kurssi oli alimmillaan vain 45 senttiä. Hinta vaikuttaa suoraan paitsi viljelijöiden asemaan, myös markkinatasapainoon.

"Vuonna 2001 maailmanmarkkinahinnan ollessa alimmillaan kaikki Perun tuottajat olivat kuin parhaita ystäviäni, ja tarjontaa oli paljon enemmän kuin kysyntää. Nyt tilanne on ollut täysin päinvastainen. Minulle tarjotun kahvin laatu on romahtanut, sillä viljelijät saavat vähemmällä työllä enemmän rahaa tuottamalla peruskahvia", kuvailee laadukkaita erikoiskahveja kauppaava kahvikonsultti K. C. O'Keefe.

Kahvin hintaa säädeltiin kansainvälisellä sopimuksella vuodesta 1962 vuoteen 1989. Sen jälkeen hinta on heitellyt, ja viljelijöiden osuus koko kahvibisneksen tulosta pienentynyt. On laskettu, että 1990-luvun alusta vuoteen 2005 kahvibisnes kasvoi 30 miljardista dollarista 70 miljardiin. Samalla viljelijöiden osuus laski 11 miljardista 5,5 miljardiin. Sittemmin kauppa on ollut viljelijöiden kannalta hieman edullisempaa, mutta vuoden 2012 aikana kahvin hinta on ollut taas laskussa.

New Yorkin pörssin Arabica C määräytyy monimutkaisen pörssijärjestelmän mukaisesti, joten siihen vaikuttavat kysynnän ja tarjonnan lisäksi myös keinottelu ja isojen hedge-rahastojen valinnat. Tarjontaan vaikuttavat muun muassa sääolosuhteet, tuotantoa vaivaavat sieniepidemiat ja tuottajamaiden markkinoiden muutokset. Arabica-kahvia voi kasvattaa lähinnä trooppisilla alueilla noin 1800—2400 metrin korkeudessa, joten paha kuiva kausi Itä-Afrikassa tai voimakas hurrikaanikausi Keski-Amerikassa vaikuttavat maailmanmarkkinahintaan suoraan.

Kysyntää on viime vuosina kasvattanut etenkin kehittyvän maailman kahvinhimo. Vaikka kiinalaiset ostavat edelleen lähinnä halvinta kahvia, nostaa kasvava kysyntä kokonaismarkkinoiden hintaa.

"Voin lyödä vetoa, että New Yorkin Arabica C on tehnyt viimeisen parin vuoden aikana enemmän viljelijöiden puolesta kuin koko kestävän kahvin liike viimeisen 10 vuoden aikana", O'Keefe muistuttaa. "Ironista on, että meidän kaikkien vihaama taho on tehnyt taloudellisesti viljelijöiden puolesta enemmän kuin me kaikki hyväntekijät yhteensä."

Jos katsotaan kahvin nykymarkkinoita hyvin yksinkertaistaen, voidaan sanoa, että kahvia on koko ajan vähemmän tarjolla. Se tarkoittaa, että kuluttajien on opittava juomaan sitä vähemmän tai maksamaan siitä enemmän.