Oromian kahvinviljelijöiden osuuskuntien liiton varastoihin Addis Abeban ulkopuolella mahtuu kymmeniä tuhansia kiloja paahtamatonta vihreää kahvia.
Kuva:
Olli Seuri
Kepa
Uutistausta

Kahvi ja kehitys: Kehityskuilu pitää kahvimarkkinat epäreiluina

Ideaalitilanteessa osuuskunnat ja viljelijöiden yhdistykset auttavat kahvintuottajia neuvottelemaan tuotteestaan parempaa hintaa. Organisoituminen ei kuitenkaan poista kuilua tuottajamaiden ja ostajamaiden välillä. Sarjassa tutustutaan kahviin, kupista pellolle.
Olli Seuri
18.6.2012

Kaikkien kahvinjuojien pitäisi tietää, että kahvi tulee pensaassa kasvavasta marjasta. Ja että poimittuaan kypsät marjat käsin, viljelijä myy usein kilon marjoja murto-osalla kahvikupin hinnasta. Sitten marja käy läpi muun muassa käsittelyn, puhdistuksen, viennin ja paahdon. Joka ainoalla askeleella joku ottaa omansa välistä, ja kahvikupin tai -paketin hinta nousee kolmeen euroon tai vieläkin korkeammaksi.

Viljelijät ovat perustaneet osuuskuntia tai muita yhteenliittymiä kaikissa tuottajamaissa, jotta he voisivat neuvotella itselleen suuremman osan kahvipotista. Committee on Sustainability Assesment -tutkimuslaitoksen (COSA) toiminnanjohtaja Daniele Giovannucci arvioi, että paras tapa auttaa pienviljelijöitä näyttäisi olevan juuri osuuskuntien tai jonkun muun institutionaalisen tason kautta.

"Osuuskunnat voivat olla tärkeä oppimisen veturi, sillä ne kestävät paremmin aikaa kuin pelkät projektit tai konsultointi. Se on parhaimmillaan yhteisön tietovarasto. Jos viljelijöillä ei ole peruskoulutusta tai kaupankäynnin perustaitoja, organisoituminen on avain kestävään viljelyyn", sanoo Giovannucci.

Esimerkiksi Reilun kaupan järjestelmä perustuu tähän tukemalla pienviljelijöiden perustamia osuuskuntia ja pienviljelijäyhteisöjä.

Valta-asetelma ei katoa mihinkään

Kaupanteko osuuskuntien kanssa ei kuitenkaan ole tae reiluudesta, eikä osuuskunta usein pysty silottamaan ostajan ja myyjän välistä valta-asetelmaa. Kansainvälinen kauppa on harvoin tasa-arvon juhlaa, varsinkaan jos puhutaan teollisuusmaan ja kehittyvän maan välisestä kaupasta.

"Toinen osapuoli on ostaja ja toinen myyjä. Kun ollaan ostotilanteessa, on ostajalla aina enemmän valtaa, ellei myyjän tuote ole ainutlaatuinen", kahvinviejä ja konsultti K. C. O´Keefe kuvailee.

"Perussa yli puolet viljelijöistä ei ole läpäissyt peruskoulua, eikä puolet osaa lukea kuin enintään auttavasti omalla äidinkielellään, joten haasteet ovat perustavanlaisia. Kaikki tämä asettaa viljelijät heikkoon asemaan, jossa heitä voidaan manipuloida tai neuvotella tekemään itsen kannalta huonoja päätöksiä. Vähin mitä voisimme tehdä, olisi opettaa viljelijöille hallinnon ja talouden perusasiat", O'Keefe jatkaa.

Kahvimaailmassa ei ole tavatonta, että länsimaisten ostajien on vaikea tehdä kauppaa lukutaidottomien viljelijöiden tai huonosti koulutettujen osuuskuntajohtajien kanssa. Kun toinen on korkeakoulutettu bisnesammattilainen ja toinen huonosti koulutettu maanviljelijä, on epätasapaino silmiinpistävä.

"Koulutuskuilu on vielä räikeämpi kuin kulttuurisista eroista johtuva kuilu. Näissä tilanteissa neuvottelutilanne on aina lähtökohtaisesti epäreilu", O'Keefe tiivistää.

Kahvinviljelijöiden koulutustaustat vaihtelevat paljon maittain. Esimerkiksi Panamassa viljelijä on todennäköisesti käynyt peruskoulun, Kolumbiassa ainakin muutaman luokan, mutta esimerkiksi Etiopiassa tavallinen pienviljelijä on tuskin päässyt edes ensimmäisiltä luokilta. Koulutustausta vaikuttaa aina niin tuotantoon kuin kaupankäyntiin.

Yksi malli ei riitä

O'Keefe selventää osuuskuntakritiikkiään esimerkin kautta. Nicaraguan suuren Cecocafen-kahviosuuskunnan yleiskokous hyväksyy parissa päivässä vuosittain liiton talousasiat. 12 vuotta kahvia vieneellä, koulutetulla O'Keefella menisi omien sanojensa mukaan useampi päivä monimutkaisten talouspapereiden selvittämiseen. Nyt päätökset koputetaan läpi niin, ettei suurin osa jäsenistä tiedä, mitä oikeastaan on päätetty.

"Osuuskuntien johtajat on nostettu todella vahvaan asemaan. Meillä länsimaissa on sellainen väärinkäsitys, että osuuskunnat olisivat jäsentensä hallinnassa. Todellisuudessa johtajat ovat kuin omistajia, ja pienet viljelijät tulevat suutelemaan heidän jalkojaan. Eli oikeastaan valta on johtajilla, ei viljelijöillä", O'Keefe kritisoi.

Hänen mukaansa kaikkein tasa-arvoisin tapa olisikin käydä kauppaa suoraan valtion tai valtion tilojen kanssa. Silloin vastapuolella on koulutettuja ammattilaisia, ja valtio voi hyvinkin olla osuuskuntia vähemmän altis korruptiolle. Valtion kanssa asioitaessa iso ongelma on kuitenkin se, että viljelijä ja markkinoilla yhä tärkeämmäksi kasvanut kahvin tarina jäävät yleensä jalkoihin.

Kahvialalle sopiikin monta erilaista organisoitumisen mallia, joilla kaikilla on yhteneväiset tavoitteet. Koko kahviketju hyötyy tehokkuudesta ja dokumentoinnista sekä kouluttamisesta ja laadun parantamisesta — on se sitten osuuskunnan, valtion, kansalaisjärjestön tai yrityksen toimintaa. Kuluttaja vaikuttaa ostopäätöksillään osaltaan siihen, kuinka kaupankäynnin valta-asetelmia tasoitetaan ja kuka napsii kahvibisneksen suurimmat hedelmät.

Oromian kollektiivi hallitsee Etiopian markkinoita

Oromian kahvinviljelijöiden osuuskuntien liitto (OCFCU) on Etiopian kahvimarkkinoiden voimakkain valtion ulkopuolinen toimija. Se edustaa hieman yli 200 000 viljelijää, joista reilut 10 prosenttia on naisia. Liitto tarjoaa jäsenilleen koulutusta, tukea ja tekniikkaa, mutta tärkeintä on viljelijöiden neuvotteluvoiman parantaminen kansallisesti ja kansainvälisesti.

"Tärkein tavoitteemme on paremman hinnan saaminen viljelijöille, sillä vain sitä kautta viljelijöiden elintaso voi parantua. Sen lisäksi tarjoamme markkinatietoja ja sosiaalisia palveluita sekä pyrimme parantamaan kahvin laatua ja tilojen tuottavuutta", liiton varajohtaja Dessalegn Jenna kertoo.

Vuonna 1999 perustettuun liittoon kuuluu nykyään jo 217 osuuskuntaa kaikilta Etiopian merkittäviltä kahvituotantoalueilta. Näistä osuuskunnista 28 on Reilun kaupan kattojärjestö FLO:n sertifioimia. Lisäksi parikymmentä on tuplasertifioituja, joten ne tuottavat Reilun kaupan luomukahvia.

Tuottajajärjestönä OCFCU pystyy ohittamaan Etiopian hyödykepörssin ECX:n, joten se myy kaiken vientiin kelpaavan kahvin suoraan ulkomaisille ostajille tai paahtimoille. Liitto tuo myös ulkomaisia hankkijoita tapaamaan viljelijöitä ja osuuskuntia, jotta myytävälle kahville muodostuisi kasvot. Osuuskuntien tai viljelijöiden käsittelemä kahvi puhdistetaan, lajitellaan ja varastoidaan uutuuttaan kiiltävässä tuotantolaitoksessa muutaman kilometrin päässä pääkaupungista Addis Abebasta, ja kaikki OCFCU:n kahvi on jäljitettävissä osuuskuntiin.

Etiopialaisviljelijät ovat maailmanlaajuisesti katsoen huonosti koulutettuja, eivätkä useat pienviljelijät osaa lukea tai kirjoittaa. Perinteiset tilat saattavat olla vain puolen hehtaarin kokoisia, ja syrjäseuduilla viljelijät enintään unelmoivat sähköstä ja juoksevasta vedestä. Tämä asettaa omat haasteensa myös OCFCU:n toimintaan. Liitossa päätökset tekee yleiskokous, joka valitsee johtokunnan, joka sen sijaan valvoo operatiivista johtoa ja liiton henkilökuntaa.

"Koska toimimme kehittyvässä maassa, haasteita riittää. Kahvin hinta ja markkinat ovat aina suuria haasteita, kuten myös tuotannon parantaminen. Ruohonjuuritasolla ammattimaisten johtajien vähäisyys on todellinen ongelma. Osuuskuntien johtajat saattavat olla heikosti koulutettuja, joten he eivät välttämättä osaa toimia tarpeeksi hyvin markkinataloudessa", Jenna arvioi.

Sekä liitto että Etiopian hallitus ovat pyrkineet viime vuosina parantamaan viljelijöiden tuloa ja asemaa. Jenna kiittää erityisesti Reilun kaupan preemioita, jotka auttavat viljelijäyhteisöjä rakentamaan kouluja ja terveysasemia sekä parantamaan muuta infrastruktuuria.