Uutinen

Kädenvääntö Monterreyn tuloksista jatkuu

Monterreyn kehitysrahoituskokouksen lupaukset voivat käydä kalliiksi EU:lle. Ainakin Suomen suunnitelmat ovat riittämättömiä, jos Meksikossa annetut lupauksen otetaan vakavasti.
Mika Railo
24.4.2002

Monterreyn helmikuinen kehitysrahoituskokous muuttui aika ajoin laulukilpailuksi. Pari päivää ennen kokouksen alkua EU lupasi nostaa oman apunsa keskiarvon 0,39 prosenttiin EU yhteenlasketusta bruttokansantulosta (BKTL). Päivää myöhemmin Yhdysvaltain presidentti George W. Bush lupasi nostaa Yhdysvallan apua viidellä miljardilla dollarilla. Monterreyhin päästyään EU suoritti pikaisia laskelmia ja ilmoitti, että sen prosenttilupaus tarkoittaisi noin kahdeksan miljardia euroa. Yhdysvallat ilmoitti tähän, että itse asiassa Bush olikin tarkoittanut kymmentä miljardia dollaria.

Teksasilainen suurpiirteisyys varasti kokouksen mediashown. Toimittajakuoro piti yksimielisesti George W. Bushin ilmoitusta merkittävänä käänteenä Yhdysvaltain vuosia jatkuneessa, kehitysavun merkitystä väheksyneessä politiikassa.

Kokouksen jälkitunnelmissa kansalaisjärjestöjä tavannut tanskalaisen komissaari Poul Nielson oli ilmeisen ärtynyt hävitystä mediasodasta. Omasta mielestään EU on vuosia ollut kehitysmaiden uskollinen ystävä. Bushin ilmoitus oli vain mediatemppu, jolla Yhdysvallat varasti unionille kuuluvan kunnian.

Mitä tuli luvattua?



EU:n lupasi nostaa oman apunsa keskiarvon 0,39 prosenttiin unionin BKTL:stä vuoteen 2006 mennessä. Jos kaikki jäsenmaat nostaisivat apunsa unionin nykyiseen keskiarvoon 0,34 prosenttiin, nousisi unionin keskiarvo 0,39:ään.

Miljarditaakan jakamisesta ei 15 jäsenmaan kesken tehdä yksityiskohtaisia päätöksiä, vaan lupausten lunastaminen jätetään jäsenmaiden omalla kontolle. Saksan tapaisella suurella jäsenmaalla on erityinen vastuu tavoitteen saavuttamisesta, koska maan suuri kansantalous heiluttaa koko unionin keskiarvoa enemmän kuin pienten maiden pyristelyt. Saksan apu on perinteisesti pyörinyt noin 2,5 prosentin tuntumassa.

Toinen kelvoton on Italia, jonka apu on pitkään jäänyt alle kahden prosentin.

Vaikka eteläiset jäsenmaat ovat perinteisesti olleet unionin laiskimpia maksajia, on tilanne muuttunut viime vuosina. Kreikka aloitti virallisen kahdenvälisen kehitysavun vasta noin viisi vuotta sitten, mutta on sittemmin harpponut vauhdilla ylöspäin. Maa kaksinkertaisti oman kehitysapunsa vastikään noin 0,19 prosenttia BKTL:stä. Monterreyssä Kreikka ilmoitti pitävänsä kiinni EU:n yhteisestä tavoitteesta, ja saavuttavansa 0,34 prosentin tavoitteen vuoteen 2006 mennessä.
                                    
Suomelle miljardilupaus ei tarkoittane ainakaan kehitysyhteistyölaskun kevennystä. Lipposen hallitus päätti aikaisemmin tänä vuonna, että Suomen uusi tavoite on pysytellä EU:n keskiarvossa. Ilmoitusta on pidetty kansalaisjärjestöjen piirissä merkittävänä muutoksena, sillä aikaisemmin Suomi on - ainakin puheissa - ilmoittanut tavoitteekseen YK:n suositteleman 0,7 prosenttia bruttokansantulosta.

EU:n uusi lupaus edellyttäisi Suomelta nopeampaa nousutahtia, kuin mitä Lipposen hallitus on tähän asti kaavaillut. Suomen kansantalous on sen verran pieni, ettei Suomen apuprosentti hetkauta unionin keskiarvoa suuntaan eikä toiseen. Keskiarvosta jälkeen jääminen olisi kuitenkin kohtalokasta maan kansainväliselle maineelle. EU:n Monterreyn lupausta onkin kansalaisjärjestöissä kiitelty, sillä EU:sta tuleva paine näyttäisi olevan niitä harvoja asioita, joita valtionvarainministeriössä kunnioitetaan - omien kristallipallojen lisäksi.