Uutinen

Järjestöt eivät voi ottaa valtion roolia yhteiskunnan kehittämisessä

Satu Hassi
30.11.2000

Ulkoasiainministeriössä on tänä vuonna arvioitu tavallista perusteellisemmin Suomen harjoittamaa kehitysyhteistyötä. Tarkoituksena on varmistaa, että kehitysyhteistyön käytännöt saadaan vastaamaan mahdollisimman hyvin 1990 luvun loppupuolella tehtyjä sinänsä erinomaisia linjauksia (Suomen kehitysmaapolitiikan linjaus 1998, sekä kehitysyhteistyön periaatepäätös 1996).

Köyhyyden vähentäminen, maailmanlaajuisen turvallisuuden lisääminen, ihmisoikeuksien ja kansanvallan edistäminen, ympäristöongelmien ehkäiseminen ja taloudellisen vuorovaikutuksen lisääminen ovat tavoitteita jotka tulee voida kääntää käytännön toiminnaksi

Syksyn aikana on ministeriössä laadittu analyysit toiminnastamme yhteistyömaissamme ja kansainvälisissä järjestöissä. Nämä ovat olleet pohjana keskusteluissa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan kanssa. Prosessin seurauksena tehtäviä johtopäätöksiä työstetään parhaillaan UM:ssä. Tarkoituksena on tuoda asiakirja tavoitteiden toiminnallistamisesta hallituksen käsittelyyn vielä tämän vuoden aikana. Tällainen prosessi olisi syytä käydä läpi ainakin kerran hallituskaudessa. Enemmän kuin mitään radikaaleja muutoksia kohdemaiden tai yhteistyöjärjestöjen valinnassa tavoitellaan sitä, että kehitysyhteistyötämme koskevat toimintaperiaatteet ja kriteerit yhtenäistyvät ja määrärahojen käyttö perustellaan entistä selkeämmin.

Kuten nykyisin, myös jatkossa yhteistyötä harjoitetaan muidenkin kuin varsinaisten yhteistyömaiden kanssa, joustavuus säilyy. Keskeisenä kriteerinä pitkäaikaiselle yhteistyölle, jota toteutetaan pääosin lahja-apuna, on oltava maan köyhyys. Muissa yhteistyömaissa yhteistyön luonne, kesto ja instrumentit määritellään tapauskohtaisesti. Jonkinlainen keskittäminen on kuitenkin tarpeen sirpalemaisuuden välttämiseksi sekä suhteellisen niukkojen voimavarojen tehokkaimman käytön varmistamiseksi.

Kehitysmaiden kansalaistoiminnan tuki: haasteet suomalaisille kansalaisjärjestöille

Vapaa kansalaistoiminta kuuluu oikeusvaltion peruspilareihin. Suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat omalla kehitysyhteistyöllään tukeneet paikallisia järjestöjä ja luoneet perusedellytyksiä kehitysmaiden omalle kansalaistoiminnalle. Myös hallitusten välisen kehitysyhteistyön tavoitteena on kehitysmaiden oman kansalaistoiminnan kehittäminen ja tukeminen omaehtoisuuden, omatoimisuuden ja oma-aloitteisuuden pohjalta. Kansalaisyhteiskunnan merkitystä on syytä korostaa, koska se toimii myös mittarina hallituksen sitoutumisesta ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen.

Kestävää kehitystä ei voi jakaa valtion ja markkinoiden tai keskushallinnon ja paikallishallinnon kesken - myös kehitysyhteistyön kohdemaissa tarvitaan aito vuorovaikutus ja dialogi eri yhteiskuntatasojen ja -ryhmien välillä, tarvitaan sekä valtiota että kansalaistoimintaa.

1. Kansalaistoiminnan tukeminen saattaa kuitenkin sisältää joitakin suunnittelemattomia seurauksia, jotka on tiedostettava aiempaa paremmin niin viranomaispuolella kuin kansalaisjärjestöjen keskuudessakin.

2. Kehitysyhteistyövaroin on synnytetty monia paikallisia järjestöjä, jotka ovat hyvin riippuvaisia ulkomaisesta avusta ja pahimmillaan täysin irrallisia paikallisista tahoista kuten julkishallinnosta tai köyhien omista yhteenliittymistä. Tukeen liittyy lisäksi joitakin riskejä, kuten omatoimisuuden väheneminen, tilivelvollisuuden siirtyminen paikallistahoilta rahoittajien suuntaan, laajempien liikkeiden ja järjestöjen hajoaminen lukuisiksi projektijärjestöiksi, toiminnan byrokratisoituminen ja kalliit toteutustavat. Joskus on puhuttu jopa eräänlaisen kansalaisjärjestö-teollisuuden syntymisestä.

3. Järjestöjen suosiminen on johtanut joissain tapauksissa valtion tai paikallishallinnon ohittamiseen, mikä ei ole kestävää. Kansalaisyhteiskunta ei voi ottaa valtion roolia yhteiskunnan kehittämisessä ja demokratian rakentamisessa. Valtion, paikallishallinnon, yksityissektorin ja kansalaistoiminnan välillä tarvitaan selkeä roolijako, jossa valtion tulee luoda kansalaistoiminnalle selkeät puitteet toimintavapauden varmistamiseksi.

4. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kansalaisjärjestöjen aiemmin lähes varauksetta nauttima tuki on nyt keskustelun alaisena. Kriittinen keskustelu on sinänsä aina paikallaan.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön näkymät, hanketuen kehittäminen

1. Yhteistyössä on etsittävä tukimuotoja, jotka kehittävät kehitysmaiden järjestökapasiteettia entistä kestävämpien kehitysvaikutusten suuntaan. Avainsanoja ovat verkostoituminen, paikallisten toimintavalmiuksien kehittäminen ja aito kumppanuus etelän ja pohjoisen toimijoiden välillä sekä etelä-etelä-suhteissa. Järjestöjen välistä koordinaatiota ja yhteistyötä tulee lisätä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja erityisosaamisen hyödyntämiseksi.

2. Suomalaiset järjestöt voivat myös olla hyödyksi kun arvioidaan mitkä paikalliset kansalaisjärjestöt ovat "aitoja", tukemisen arvoisia, eivätkä vain perustettu houkuttelemaan ulkomaista apurahaa.

3. Viime vuosina rekisteröityjen yhdistysten osuus kehitysyhteistyön määrärahoista on ollut kymmenen prosentin luokkaa. BKT:n kasvaessa lisää määrärahoja kansalaisjärjestöille on odotettavissa. Tukimuotoa täytyy uudistaa, jotta lisärahat saadaan vaikuttavaan käyttöön. Järjestöjen aloitteet ja ehdotukset ovat tervetulleita.

4. KYOssa on valmius jonkinlaiseen aivoriihi-tapaamiseen yhdessä kansalaisjärjestökentän kanssa tällaisten uusien yhteistyömuotojen pohtimiseksi. Voidaan esimerkiksi ajatella kansalaisjärjestöjä toteutuspalveluiden tarjoajana myös valtioiden välisen kehitysyhteistyön yhteydessä. Voidaan myös tutkia mahdollisuuksia kolmikanta- ja monikantayhteistyösopimuksiin, joissa varmistetaan kansalaisyhteiskunnan tahojen rooli hankkeissa ja hankesuunnittelun eri vaiheissa sekä evaluoinnissa. On pohdittava, miten kunnat ja puolueet voidaan ottaa paremmin mukaan kansalaistoimintasektorin hankkeisiin.

KEPAa koskevia näkökohtia ja toivomuksia tulevaisuudelle

1. Mitä tulee muutaman viikon takaiseen kirjalliseen kysymykseen eduskunnassa koskien KEPAn valtionavun myöntämisen kriteerejä voitaneen tässä yhteydessä toistaa vastauksen keskeiset kohdat: KEPAn rahoitustuen käyttötarkoitusta on määritelty ulkoasianministeriön ja KEPAn välisessä sopimuksessa ja sen sisältämässä toimintasuunnitelmassa. Suomen kehitysmaapolitiikassa keskeinen kehitysmaille osoitettu vaatimus on perusoikeuksien kunnioitus. Pitäisi olla itsestään selvää, että se pätee myös omassa maassa - riippumatta järjestön saaman valtionavun määrästä.

1. Yhteydenpito KEPAn ja ministeriön kehitysyhteistyöosaston kesken on ollut säännönmukaista, mikä on toivottavaa jatkossakin. Toivomme esim. säännöllistä informointia KEPAssa käynnissä olevasta hallinnonuudistusprosessista.

2. Kehittämisalueita, haasteita KEPAlle ja KEPA/UM-yhteistyölle:
- Kun järjestöjen omarahoitus on yleisestikin ottaen keskusteltavana, myös KEPAn tulee miettiä omarahoituskysymyksiä
- KEPAn, järjestöjen ja virallisen kahdenvälisen kehitysyhteistyön toimintojen koordinointia voidaan lisätä.
- KEPA Suomen EU-NGO yhteistoimikunnan sihteeristönä voi selkeyttää rooliaan kouluttajana, infomaation jakajana sekä hakemusten välittäjänä.
- KEPAn kenttätoimistojen tarkastus antaa mahdollisuuden tarkastella kenttätoiminnassa mahdollisesti tarvittavia kehitystoimenpiteitä.

Kepan syyskokouksessa Helsingissä

Ministeri Satu Hassi