Uutinen

Järjestöjen hanketuki uudistuu: ratkaiseeko muoto vai sisältö?

Kepa kutsui järjestöjen ja ulkoministeriön edustajat keskustelemaan kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tulevaisuudesta.
Sanna Jäppinen
13.2.2004

Keskustelutilaisuus osui sopivaan saumaan, sillä aiemmin samana päivänä, 10. helmikuuta, oli julkistettu ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston (KEO) kansalaisjärjestöyksikön tämänvuotiset tukipäätökset järjestöjen hankkeille. Tukea sai 70 järjestöä; hakemuksia oli lähettänyt 129 järjestöä 199 hankkeelle.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeille on myönnetty valtion tukea vuodesta 1974 lähtien, silloin tuettuja järjestöjä oli viisi. Järjestelmä on nyt tullut tiensä päähän ennen muuta siksi, että ulkoministeriön resurssit eivät enää riitä roimasti kasvaneen hakemusmäärän käsittelyyn.
Myös ministeriön viime viikolla julkistamassa kehityspoliittisessa ohjelmassa todetaan, että hankehallintoa on kehitettävä – sitäkin suuremmalla syyllä, että ohjelman linjauksen mukaan kansalaisjärjestöjen tekemälle kehitysyhteistyölle suunnataan lähivuosina jopa tuplaten rahoja nykytilanteeseen verrattuna.

"En puhuisi hanketuen uudistamisesta – se on liian suuri sana kuvaamaan muutosta, johon ei sisälly suurta dramatiikkaa", totesi tilaisuudessa puhunut osastopäällikkö Pertti Ikonen. "Kyse on vastaavasta kehityksestä, jota on tapahtunut viime vuosina lähes kaikissa EU-maissa. Tavoitteena on mahdollisimman laadukas kehitysyhteistyö, eikä yksikkömme kymmenellä työntekijällä ole riittävästi aikaa sellaiseen yhteydenpitoon, jota järjestökenttä kaipaa."

Mitä on luvassa?


Järjestöjen edustajat olivat saapuneet kuulemaan, millaista kehitystä oikein on tapahtumassa, sillä tähän asti uudistusprosessia on leimannut epätietoisuus. Tyhjentävää vastausta ei saatu vieläkään.

"Ainoa varma asia muutoksessa on aiemmasta poikkeava aikataulu: tänä vuonna tukihakemukset toimitetaan jo toukokuussa", Ikonen totesi. Sen lisäksi hän esitteli mahdollisia visioita.

"Vuonna 2005 on niin sanottuja kehysjärjestöjä, joiden kanssa tehdään erilliset sopimukset, voi olla pari lisää nykyisten kahdeksan rinnalla. Suunnitteilla on myös erillinen vammaisjärjestöjen klusteri, joka hoitaisi alusta loppuun vammaisiin liittyvien kehitysyhteistyöhankkeiden hallinnoinnin. Yksi vaihtoehto kulkee työnimellä FINGO – Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön säätiö. Tätä säätiömallia tutkivat parhaillaan Helsinki Consulting Groupin konsultit. Mahdollinen yhteistyökumppani on tietysti myös Kepa, jolla jo on paljon tietoa hankearvioinnista ja -neuvonnasta."

Ikonen lupaili palikoiden olevan kasassa kevään loppuun mennessä, ja syksyllä ministeriö aikoo edetä valitun mallin mukaisesti. Silloin on luultavasti edessä tarjouskilpailu toteuttajasta. Lisää tietoa osastopäällikkö lupaili 25. maaliskuuta järjestettävässä hankitukiseminaarissa. Siellä kerrotaan myös järjestöille myönnettävän tiedotustuen kohtalosta.

Paikalla olleita järjestöjen edustajia kiinnosti erityisesti tuoreen kehityspoliittisen ohjelman kohta, jossa todetaan, että jatkossakin pienten järjestöjen toimintaedellytykset on taattava. Miten, kuului kysymys KEO:n suuntaan.

Ikosen lakoninen lupaus kuului ilman suurempia selityksiä: "Taataan."

Sen verran selvennystä asiaan sentään saatiin, että Ikonen totesi KEO:ssa mietittävän, onko erillisen, nykyistä kevyemmän hakuprosessin luominen pienille järjestöille mahdollista.

Huolta järjestöissä herätti myös se, millä tavalla hankehallinnossa säilyy tähän asti ulkoministeriötä kohtaan tunnettu luottamus. "Työhän voidaan tehdä muuallakin, mutta miten varmistetaan tietämys ja asiantuntemus", pohti Kuurojen lähetyksen Pekka Holopainen.

Valintakriteerit vaativat viilausta


Erityisen selvästi järjestöt toivat esille toiveen hakukriteerien määrittelystä ja tarkennuksesta. Nykyään useimmille on epäselvää, mistä hakemuksen hylkäys on viime kädessä jäänyt kiikastamaan.

"Mielestäni kriteerit on määritelty hyvin KEO:n Hanketuen käsikirjassa, eikä niiden uudistamiseen ole tarvetta. Sen sijaan on totta, että eri kriteerien välistä painoarvoa on selvennettävä", Ikonen totesi. "Kiireellisintä on kuitenkin saada pystyyn järjestelmä, joka hankehallintoa hoitaa, sen jälkeen on tarkemman viilauksen vuoro."

Tässä tiivistyi ministeriön ja järjestökentän keskeinen näkemysero: järjestöt toivovat sisältökysymysten olevan uudistuksen keskiössä ja muodon seuraavan perässä.

"Uudistuksen pääperiaatteina ovat kehitysyhteistyön laatu, hankkeiden hyvä hallinto ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kehitysyhteistyöhön", listasi Kepan toiminnanjohtaja Ville Luukkanen. "Ennen kuin ryhdytään miettimään uudistuksen arkkitehtuuria, näiden periaatteiden merkitys on selvitettävä."

"Hankehallinnon uudistuspaineet ovat olleet kehitysyhteistyötä tekeville järjestöille vaikea asia. Hankehallinto on totuttu näkemään viranomaisille kuuluvana toimintana, ja viimeiseen asti on uskottu, että ministeriöön saataisiin lisäresursseja. Järjestöjen katto-organisaationa Kepan on oltava prosessissa mukana, mutta sillä ei ole tarjota sen valmiimpaa mallia kuin ministeriölläkään", Luukkanen totesi.

Kepa on jo ollut mukana uudistuksessa niin sanotun pilottihankkeen muodossa eli osallistumalla noin 30 hakemuksen esikäsittelyyn viime syksynä. Tänä keväänä puretaan kokeilusta saatuja oppeja KEO:n kanssa ja samalla kehitetään tulevalle hakukierrokselle laajennettua "kakkospilottia". Kepa seuraa myös tarkasti KEO:n teettämää säätiöselvitystä ja reagoi tarpeen mukaan selvityksen valmistuessa huhtikuun alussa.

Keskustelutilaisuudessa annettiin myös viestejä vietäväksi suoraan kauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäelle, jota ottaa 18. helmikuuta vastaan Kepan kokoaman järjestödelegaation. Viestien keskeinen sanoma oli, että hanketukijärjestelmää on uudistettava ennen kaikkea sisällöllisesti. Äärimmäisen tärkeänä pidettiin myös sitä, että ratkaisumallista huolimatta taataan järjestöjen äänen kuuluvuus uudistusprosessissa.