Hseng Htay Helsingissä lokakuussa 2016.
Hseng Htay Helsingissä lokakuussa 2016.
Kuva:
Iina Leppäaho
Uutinen

Järjestö hoiti riistetyille jättikorvaukset ja pistää pakkotyölle kampoihin Thaimaassa

Siirtotyöläiset kohtaavat Thaimaassa monenlaisia ongelmia. He tulevat maahan usein epävirallisia reittejä eikä heillä ole tietoa oikeuksistaan työntekijöinä. MRWN-järjestö taistelee siirtoyöntekijöiden työolojen parantamiseksi.
Iina Leppäaho
20.10.2016

Thaimaa on suosittu kohde: länsimaiden keskiluokka vaeltaa sen rannoille — ja köyhempien lähimaiden duunarit sen tehtaisiin.

"Pakkotyötä, palkatonta ylityötä, riittämättömiä palkkoja, ihmiskauppaa, vaarallisia työoloja eikä oikeutta sairauslomaan", Hseng Htay luettelee. Suomessa vieraileva Htay johtaa thaimaalaista siirtotyöntekijäjärjestöä MWRN:ää (Migrant Worker Rights Network).

Htaylle siirtotyöntekijän todellisuus on tuttua. Hän työskenteli Thaimaassa yhdeksän vuotta siirtotyöntekijänä rakennusalalla ja kalateollisuudessa. Vuonna 2009 Htay perusti MWRN:n yhdessä ihmisoikeusaktivisti Andy Hallin kanssa. Hall tunnetaan Suomessakin siitä, että hän on saanut ehdollisen vankeustuomion tutkittuaan ihmisoikeusrikkeitä Finnwatchin toimeksiannosta Thaimaan mehutehtailla.

Ongelmat näkyviin

MRWN sai alkuvuodesta erävoiton taistossa Golden Prize Tuna Canning -yhtiön kanssa.

Tonnikalatehtaan siirtotyöntekijät syyttivät työnantajaa hyväksikäytöstä, sovittujen palkkojen maksamatta jättämisestä ja pahoinpitelyistä. Työntekijöiden mentyä lakkoon työnantaja suostui neuvotteluihin, joiden lopputuloksena työntekijät saivat yhtiöltä 1,3 miljoonaa dollaria korvauksia.

Kesällä paljastui myös epäselvyyksiä Betagro-nimisen yrityksen kanatilalla. Työntekijöiden työpäivät venyivät yli 20 tuntisiksi.

"Työtä voidaan sanoa pakkotyöksi, sillä työnantaja piti hallussaan työntekijöiden passeja eikä heillä ollut mahdollisuutta poistua työpaikalta vapaasti", Htay kertoo.

Tällä hetkellä MRWN on hankkinut kaikille 14 työntekijälle uudet työpaikat. Tehtaan omistaja yrittää haastaa työntekijöitä ja MWRN:ää oikeuteen.

"Isoilla toimijoilla on velvollisuus ottaa vastuu alihankintaketjuistaan", Htay linjaa.

MRWN:n esille tuomat tapaukset ovat saaneet myös Thaimaan viranomaiset kiinnittämään huomiota siirtotyöntekijöiden asemaan. Parannusta on luvattu esimerkiksi siirtotyöntekijöiden maahantuloprosessin sääntelyaukkoihin.

David vastaan Goljat

MWRN on ainoa Thaimaassa toimiva siirtotyöntekijöiden oma ruohonjuuritason järjestö. Siihen kuuluu tällä hetkellä 5 000 siirtotyöläistä. Työnsarkaa sillä riittää.

"Thaimaassa on edelleen monia alueita, joilla työoloissa ongelmia ja joita työmme ei tällä hetkellä saavuta", Htay sanoo.

Järjestö tarjoaa siirtotyöntekijöille säännöllisesti lakiapua, antaa kieli- ja tietotekniikkaopetusta ja neuvottelee työnantajien kanssa työoloihin liittyvistä parannuksista sekä tekee tutkimusta ja pyrkii vaikuttamaan hallitukseen. Se tarjoaa myös esimerkiksi Myanmarissa siirtotyöntekijäksi lähteville tietoa oikeuksistaan jo ennen maahantuloa.

MRWN tekee yhteistyötä myös useiden ulkomaalaisten järjestöjen kanssa. Yksi järjestön yhteistyökumppaneista on Finnwatch, joka keskittyy yhteisessä hankkeessa erityisesti tutkimukseen, yritysten kanssa käytävään vuoropuheluun ja MWRN:n hallinnolliseen tukemiseen.

Finnwatch julkaisi vuonna 2015 raportin Vastuullisuuden rajamailla, joka käsitteli halpaketju Tokmannin hankintaketjua Thaimaassa.