Uutinen

Jamaikan homot hakevat laillista suojaa yhteisön väkivallalta

Zadie Neufville
29.4.2001

(IPS - Kingston) Leroy ei koskaan unohda selkäsaunaa, jonka sai 14-vuotiaana naapureiltaan, kun nämä yllättivät hänet ja toisen pojan kesken seksiaktin vanhan rakennuksen takana.

"Pysähdyin pukeutumaan, ja se pelasti henkeni", 26-vuotias kokki selittää. Pukeutuneena hän saattoi eksyttää häntä jahdanneen joukkion ja hakea suojaa asuinalueen ulkopuolelta.

Vuodet eivät ole hälventäneet muistoja selkään sadelleista kepiniskuista ja naapurien kostonhaluisista ilmeistä näiden kiljuessa "tappakaa tuo poika". Seuraavien neljän vuoden aikana naapurit pieksivät Leroyta säännöllisesti.

Hakkaamiseen tuli neljän kuukauden tauko, kun hän pakeni kotiyhteisöstään ja majaili hylätyissä rakennuksissa Jamaikan pääkaupungin Kingstonin rähjäisimmissä osissa.

Leroyn köyhällä äidillä ei ollut mitään mahdollisuutta vaihtaa asuinpaikkaa. Sekä kymmenlapsisen perheen äiti että sisarukset ilmaisivat selvästi tyytymättömyytensä ylimääräiseen huomioon, jonka pojan käytös oli perheeseen kohdistanut. Äiti istutti Leroyn alas ja luki hänelle Raamatusta kohtia, joissa tuomittiin homoseksuaalisuus.

"Sen jälkeen hän kävi ostamassa minulle oman kupin, lautasen ja ruokailuvälineet. En saanut enää käyttää muita kuin minulle varta vasten hankittuja välineitä", Leroy kertoo. Lisäksi sisarukset pilkkasivat häntä kaikin mahdollisin tavoin.

Lesboutta siedetään paremmin

Jamaikalla perheet ja yhteisöt kohtelevat homoseksuaalisia miehiä tyypillisesti tällä tavoin. Jamaikan lesbojen ja homojen foorumi (JFLAG) myöntää, että runsaasti miehiä on tapettu pelkän homoepäilyn perusteella. Järjestön mukaan lesbonaisia siedetään paremmin, koska fantasia naisten välisestä seksistä kiihottaa miehiä.

Tämä ihmisoikeusjärjestö toimii pelon ilmapiirissä, ja monet apua tarvitsevat eivät pysty ottamaan siihen yhteyttä. Yhteystietoja ei voi levittää laajalti turvallisuussyistä.

Monet löytävät JFLAG:n työnsä kautta. Yksi heistä on Devon, joka on hiv-positiivinen ja asuu kaupungin keskustassa, mikä lisää väkivallan riskiä. Hän uskoo väkivallan ja jopa kuoleman uhkan pakottavan monet kaupunkien keskusta-alueella asuvat homomiehet elämään kaksoiselämää.

Devonkin eli pitkään yhdessä tyttöystävänsä kanssa ilman, että tällä oli aavistustakaan hänen
homoseksuaalisuudestaan. Kuusi vuotta sitten Devon kuitenkin tunnusti tyttöystävälleen olevansa hiv-positiivinen.

Devonin mukaan päätös kertoa totuus johtui pahoinpitelystä, jonka kohteeksi hän joutui mentyään tapaamaan ystäväänsä. Ystävän homous oli paljastunut, sillä muutaman minuuttin kuluttua hänen tulostaan ovi potkaistiin sisään ja miehet raahattiin ulos tapettaviksi.

He onnistuivat pakenemaan, mutta Devon sai vammoja, joiden vuoksi hän joutui sairaalahoitoon. Media-alalla työskentelevä Mark sanoo, että monet miehet taipuvat perheen tai yhteisön painostukseen ja menevät naimisiin muutaman vuoden sinkkuelämän jälkeen. Syynä voi olla myös se, että he haluavat lapsia. 32-vuotiaalla Devonilla on kaksi lasta.

Kirkko ei siedä homoja

Homojen vainoaminen on osittain kirkon syytä, sanoo 26-vuotias Steve, joka joutui jättämään virkansa seurakunnassa ja nuorisokuoron johtajuuden, kun tieto hänen homoseksuaalisuudestaan alkoi levitä. Lisäksi isä ajoi hänet pois kotoa.

"Kirkko ei yksinkertaisesti siedä homoseksuaalisuutta. Monet papit uskovat sen olevan paholaisen vaikutusta", Steve sanoo. Toiset joutuvat jättämään kirkon, mutta toiset, kuten Devon yrittävät käyttää sitä apuna manatakseen paholaisen pois.

Devon kertoo tunteneensa itsensä likaiseksi ja syntiseksi havaittuaan seksuaalisen taipumuksensa. Hän haki tukea kirkosta päästäkseen eroon "luonnonvastaisista tuntemuksistaan".

Apua ei vain löytynyt. Kirkko opetti hänelle, että homoseksuaalisuus on luonnotonta ja pahaa, ja koska hänet oli "pelastettu ja kastettu" hänen piti muuttaa elämäntapojaan.

Niinpä Devon alkoi tapailla naisia. Hänen mielestään kirkko on syypää siihen, että hänen hurjastelunsa naisten kanssa johti hiv-tartuntaan. Yhteisön ja kirkon käsitys miehuudesta ajoi hänet todistamaan sitä runsailla
irtosuhteilla.

"Kaikki ne, jotka eivät aiemmin tienneet homoudestani, ovat siitä nyt varmoja", Devon sanoo viitaten Jamaikalla yhä yleiseen uskomukseen, että hiv ja siitä seuraava aids ovat homojen tauteja.

Jamaikan terveysministeriön tilastot kumoavat tämän uskomuksen. Vuonna 1982 diagnosoiduista hiv-positiivisista miehistä 2,6 prosenttia oli homoseksuaalisia ja 3,6 prosenttia biseksuaalisia. Neljänneksen seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole tietoa.

Terveysviranomaiset uskovat kuitenkin, että homoihin kohdistuva väkivalta johtaa siihen, etteivät kaikki uskalla kertoa olleensa seksisuhteessa samaa sukupuolta olevien kanssa. Erityinen huolen aihe ovat vankilasta vapautuvat henkilöt, jotka eivät uskalla kertoa elämänkumppaneilleen vankeuden aikaisista homoseksuaalisista kokemuksistaan.

Vastustajat eivät piileskele

JFLAG esittää lainsäädäntöä muutettavaksi niin, että homojen syrjintä kiellettäisiin työelämässä ja virallisissa organisaatioissa. Järjestön mielestä seksuaalisen suuntautumisen vapaus pitää taata muuttamalla perustuslakia.

Kampanjointi tämän tavoitteen puolesta on vaikeaa, kun järjestö joutuu suojautumaan väkivallalta salaisuuden verhon taa. JFLAG:n jäsenet eivät mielellään anna haastatteluja, koska pelkäävät nimiensä julkituloa.

Hanketta vastustavat mielipidejohtajat eivät sen sijaan piilottele. Jamaikan partiolaisten johtaja Howard Cooke ilmoitti äskettäin selvästi, ettei partioliike halua olla missään tekemisissä homoseksuaalisten poikien tai
vanhempien kanssa.

Mikä tahansa homouteen viittaava ele tai erikoinen käytös riittää jäsenyyden epäämisen perusteeksi. Pääministeri Percival Patterson puolestaan ilmoitti viime vuonna, ettei hallitus aio tehdä muutoksia lainsäädäntöön homojen aseman helpottamiseksi.

JFLAG on kuitenkin saanut luvan tehdä parlamentille ehdotuksensa lakiuudistukseksi. "Haluamme elää tarvitsematta pelätä väkivaltaa tai työpaikan menetystä", järjestö ilmoittaa tavoitteekseen.

(Inter Press Service)

Lisää IPS:n uutisia Maailma kylässä -festivaalin kotisivuilla: www.kepa.fi/maailmakylassa