Uutinen

Jäähyväiset monenkeskiselle kauppajärjestelmälle?

Mikä on Maailman kauppajärjestö WTO:n olemisen oikeutus? Kepan keskustelutilaisuudessa pohdittiin, miten maailmankauppaa voitaisiin säädellä niin, että se edistäisi köyhyyden vähenemistä.
Sanna Jäppinen
5.12.2003

Kuva: Kepa-foorumin panelisteja (Kuvaaja: Markus Pohjola

MTK:n Esa Härmälän (edessä) mukaan maatalouskaupan sopimuksilla voidaan ajaa sekä Suomen että kehitysmaiden viljelijöiden etuja. Taustalla Eduardo Koloma, Timo Frilander ja Kaisa Eskola.



"Mitään ihmelääkettä monenkeskisen kauppajärjestelmän pelastamiseen ja samalla tasapuolisemman kaupan luomiseen ei ole. Ainoa keinoa on jatkaa nykyisiä WTO-neuvotteluja", totesi Mosambikin Suomen suurlähettiläs Eduardo Koloma puhuessaan Kepa-foorumissa 4. joulukuuta. "Kehitysmaat kaipaavatkin nyt eniten tukea neuvotteluresurssien ja -taitojen vahvistamiseksi tulevia kokoontumisia varten."

Nykyisen kauppajärjestelmän uudelleenarviointi tuli ajankohtaiseksi, kun WTO:n viides ministerikokous Meksikon Cancunissa romahti syyskuussa ilman neuvottelutuloksia. Kehitysmaat juhlivat kokouksen keskeytymistä voittona: vihdoin löydettiin keskinäinen solidaarisuus ja luotiin rintama teollisuusmaita vastaan.
Tappion makua tilanteeseen toi se, ettei edelleenkään päästy yksimielisyyteen siitä, mistä neuvotteluissa pitäisi puhua. Samalla vaakalaudalla on koko monenkeskinen kauppajärjestelmä, joka puutteistaan huolimatta on köyhien ja pienten maiden pelastus – kahdenvälisissä neuvotteluissa pelisäännöt sanelee aina vahvempi osapuoli, kauppajärjestössä tarjolla on edes jonkinlaista laajemman joukon tukea ja valvontaa.

WTO:n ja kauppaneuvottelujen tulevaisuudesta tehdään päätöksiä 15. joulukuuta Genevessä, kun järjestön yleisneuvosto kokoontuu ministeritasolla.

Maataloudesta yhdistävä tekijä?


WTO:n jäsenmaita riepottavista erimielisyyksistä yksi suurimmista on maatalouskauppa ja siihen liittyvä teollisuusmaiden tukipolitiikka. Myös Kepa-foorumissa se nousi keskeiseksi puheenaiheeksi.

"On tärkeää muistaa, että ei voida puhua kehitysmaiden maataloudesta yleensä, sillä joukkoon mahtuu hyvin erilaisia valtioita – osa maatalouden alalla hyvinkin kilpailukykyisiä", MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä totesi. Hän huomautti myös, etteivät Suomen ja monien kehitysmaiden edut suinkaan ole maatalousasioissa niin ristiriitaisia kuin usein yksinkertaistaen väitetään.

"Jos suomalaisen perheviljelijän ja nicaragualaisen kahvinviljelijän perustarpeet sitten ovat pitkälti samat, eikö WTO:n sisällä pitäisi kehittää liittoutumia pikemminkin ihmisryhmien kuin valtioiden välille?", kyseli Janne Ronkainen Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä.

"Kyllä, ehdottomasti. Meillähän tällainen 70 maan viljelijöitä tukeva yhteenliittymä jo onkin", Härmälä myönteli periaatteen tasolla, mutta esimerkkejä käytännön toimista uudenlaisen ajattelun eteenpäinviemiseksi miehellä ei ollut tarjota.

Kauppaa suuremmat säännöt


Attacia edustavan Kaisa Eskolan mielestä Cancunin kokouksen kaatumisen syy oli syvemmällä kuin asiakysymyksiin liittyvissä erimielisyyksissä. "Pohjimmiltaan tulos kertoi demokratiavajeesta ja WTO:n jäsenmaiden tyytymättömyydestä järjestön päätöksentekoon."

Eskolan mukaan kauppajärjestelmän olisi muistettava myös suuremmat säännöt, kuten yleismaailmalliset ihmisoikeuksia sekä sosiaalista ja poliittista elämää säätelevät sopimukset.

Samoilla linjoilla oli Kirkon ulkomaanavun Timo Frilander. "Miksi kaupan ainoana mittarina on tehokkuus? Onhan liikennesääntöjenkin pohjaksi otettu turvallisuus, ja siksi meillä on nopeusrajoituksia, suojateitä ja liikennevaloja. Jos tehokkuus olisi ensijainen tavoite, päämääränä olisi saada päivän mittaan mahdollisimman monia autoja läpi moottoriteillä. Siinä ei jalankulkijalle olisi sijaa."

Kauppa osaksi Suomen kehityspolitiikkaa


"Ulkoministeriö valmistelee parhaillaan uutta kehityspoliittista ohjelmaa, jossa ensi kerran otetaan huomioon kaikki kehitykseen vaikuttavat politiikan alat ja sitoudutaan entistä vahvemminn YK:n vuosituhattavoitteisiin", alivaltiosihteeri Pertti Majanen kertoi. Ohjelman odotetaan valmistuvan tammikuun aikana.

"Kaupan vapauttamisen ja globalisaation seuraukset ovat olleet maailmanlaajuisesti samantyyppisiä kuin aikanaan Euroopan teollisen vallankumouksen. Samalla kun on syntynyt nopeasti rikastumista ja hyvinvointia, ongelmiksi ovat nousseet lapsityö, köyhtyminen ja marginalisoituminen", Majanen maalaili.

"Mutta vaikka kauppapolitiikka on viimein huomattu tärkeäksi osa kehitystä, ei pidä sortua sellaiseenkaan ajatteluun, että se olisi nyt joku ihmerohto. Perinteisen kehitysyhteistyön keinoja ei saa unohtaa köyhyyttä vastaan taisteltaessa, sillä kaupan sääntelyn keinot ovat ovat äärimmäisen hitaita."

Keskustelua johtanut kansanedustaja ja Kepan hallituksen puheenjohtaja Heidi Hautala arvioi tilaisuuden parhaaksi anniksi julkisen kauppapoliittisen keskustelun käynnistämisen. "Tämä on todella tärkeää, kun tiedetään, miten vähän kauppapoliittisessa päätöksenteossa on avoimuutta ollut."

Hautala toivoi tilaisuuden antaneen myös konkreettisia eväitä kansalaistoimintaan kauppa- ja kehitysasioissa. "Rakentava keskustelu vahvisti käsitystäni siitä, että Kepalla on hyvä sillanrakentajan asema. Jäsenjärjestöjen joukossa on hyvin erityyppisiä organisaatioita, mutta erilaisista tavoitteistaan huolimatta ne kaikki ovat sitoutuneet ajamaan kehitystä."

Suurelle yleisölle suunnattu Kepa-foorumi-keskustelutilaisuus järjestettiin nyt ensimmäisen kerran. Panelisteina olivat Mosambikin Suomen suurlähettiläs Eduardo Koloma, kansanedustaja Kimmo Sasi, alivaltiosihteeri Pertti Majanen, Kaisa Eskola (Attac), Esa Härmälä (MTK), Timo Frilander (KUA) ja Tarja Kantola (PAM).