Uutinen

Islanti haluaa rajoittaa velkojensa takaisinmaksua

Islannin parlamentti on sitomassa talouskriisin aiheuttamien velkojen takaisinmaksun maan talouskasvuun.
Jari Nousiainen
20.8.2009

Seitsemän vuoden kuluttua Islannin on tarkoitus alkaa maksaa takaisin vajaan neljän miljardin euron velkaa Britannialle ja Hollannille, jotka korvasivat talletuksia Islantilaisen Landsbankin ajauduttua konkurssiin.

Sopimus ei ole kuitenkaan vielä sinetöity, ja Islanti on asettamassa maksuohjelmaan omat ehtonsa. Parlamentin käsittelyssä parhaillaan olevissa ehdoissa rajoitetaan velkojen maksu kuuteen prosenttiin Islannin bruttokansantuotteen kasvusta vuoteen 2008 verrattuna. Islannille jäisi taloudellista liikkumavaraa, mutta jos talous ei kasva, velkojat jäävät nuolemaan näppejään.

Yhdysvaltalainen taloustieteen professori Michael Hudson pohtii Financial Timesissa, mitä tapahtuu kansainväliselle velanmaksulle, jos Islanti saa ehtonsa läpi. Vastakkain ovat hänen mukaansa ajatus velanmaksun pyhyydestä ja taloudelliset realiteetit.

Islantilaisten huolena on maan maksukyky ylipäänsä: velkojen maksu täysimääräisinä voisi heikentää maan taloutta entisestään. Velkojien kannalta vaihtoehdot ovat heikot, Hudson toteaa. "Jos velkaa ei voi maksaa, sitä ei makseta." Kysymykseksi jää vain se, missä kohdassa raja tulee vastaan. Islannin lisäksi esimerkiksi Latvia ja Unkari ovat pahoissa vaikeuksissa.

Islanti olisi ennakkotapaus

Tiukkoja julkisen talouden säästökuureja on vaadittu kehitysmailta etenkin 1970-luvulta 1990-luvulle. Hudson kuitenkin epäilee, ettei sellaisia vaatimuksia eurooppalaisissa demokratioissa katseltaisi kovinkaan pitkään. Viime aikoina jopa tiukasta talouspolitiikasta tunnettu Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on osoittanut merkkejä vaatimusten lieventämisestä.

Islannin asettamat ehdot ovat merkittäviä, koska maan maksukykyyn perustuvia sopimuksia ei ole juurikaan tehty. 1980-luvun puolivälissä Perun presidentti Alan García teki saman, mutta yksipuolisesti. Hän ilmoitti, että Peru rajoittaa velanmaksunsa kymmeneen prosenttiin vientituloistaan ja ajoi IMF:n pois maasta.

Perun kohdalla taktiikka toimi kehnosti. IMF jäädytti luotonannon Perulle ja maa putosi kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Ongelmia kasvatti Garcían talouspolitiikka. Hän toimi suorastaan päinvastoin kuin IMF oli vaatinut – nosti palkkoja ja kasvatti valtion menoja. Lopulta inflaatio laukkasi tuhansissa prosenteissa vuosittain ja maan talous oli rapakunnossa.

Hudson toistaa ekonomisti John Maynard Keynesin varoituksen, että painostus velan maksamiseksi enemmän kuin mihin maalla on varaa voi johtaa nationalistiseen purkaukseen – kuten tapahtui Saksassa 1920-luvulla, kun velan pyhyydestä ei suostuttu joustamaan.

Lisää tietoa aiheesta