Uutinen

Irakin sota vahvistaa Afrikan johtajia

Tutkijoiden mukaan Irakin sota heikentää länsimaiden vaikutusta: Afrikalla on tilaisuus tarttua omiin ongelmiinsa.
Nawaal Deane
6.4.2003

Irakin sota heikentää lännen johtajien arvovaltaa afrikkalaisten silmissä. Samalla se tarjoaa Afrikan johtajille tilaisuuden tarttua itse maanosansa ongelmiin nojaamatta länsimaiden talousapuun tai rauhanturvaajiin, politiikan tuntijat Etelä-Afrikassa arvioivat.

"Miksi Zimbabwen tai muidenkaan Afrikan valtioiden johtajat kuuntelisivat Tony Blairia, joka on sotarikollinen?" David Monyane Johannesburgin Witwaterstrandin yliopistosta kysyy.

Jotkut afrikkalaiset pelkäävät, että Yhdysvaltain johtama sota Irakia vastaan tappaa demokratian maailmasta ja sysää Afrikan ongelmat pois kansainväliseltä asialistalta.

Monyanen mielestä tilanne voi olla jopa eduksi Afrikalle, jos se vahvistaa Nepad-ohjelmaa afrikkalaisten johtajien työkaluna. Nepad eli "Uusi kumppanuus Afrikan kehityksen puolesta" pyrkii nostamaan köyhän maanosan jaloilleen nojaten ensi sijassa sen omiin voimiin. Nepadin puuhamiehiin kuuluvat maanosan vaikutusvaltaisimmat presidentit, Etelä-Afrikan Thabo Mbeki, Nigerian Olusegun Obasanjo, Senegalin Abdoulaye Wade, Algerian Abdelaziz Bouteflika ja Egyptin Hosni Mubarak.

Afrikan unioni on hyväksynyt Nepadin koko Afrikan taloudellisen kehityksen ohjelmaksi. Lisäksi rikkaiden maiden G8-ryhmä sekä YK ovat ottaneet sen kehitysyhteistyönsä perustaksi.

Monyane torjuu myös huolen, että jotkut Afrikan diktaattorit turvautuisivat entistä kovempiin otteisiin nyt, kun maailman huomio keskittyy Irakin sotaan. Hänen mukaansa Afrikan yksinvaltiaat eivät ole pelänneet YK:ta aiemminkaan, ja maanosan rauhoittaminen lankeaa luonnostaan sen omille demokraattisille johtajille. Länsi-Kapin yliopiston tutkija Keith Gottschalk on samaa mieltä: "YK:lla ei ole omaa armeijaa, joten sillä ei ole vaikutusvaltaa Afrikan tyranneihin. Afrikan diktaattorit pelkäävät eniten toisten Afrikan maiden hyökkäystä."

Tutkijoiden mukaan mahdollisia "veljiensä vartijoita" Afrikassa voisivat olla Etelä-Afrikan, Nigerian ja Senegalin presidentit, jotka kaikki ovat myös Nepadin keskeisiä vaikuttajia.

Esimerkiksi Mbekillä on tuoretta kokemusta välitystehtävistä, sillä Kongon demokraattisen tasavallan riitapukarit allekirjoittivat lopullisen rauhansopimuksen Etelä-Afrikassa huhtikuun alussa.

Johannesburgilainen oikeustieteen professori Shadrack Gutto muistuttaa Afrikan unionin perustuslaista, joka julistaa virattomiksi kaikki sotilaallisin tai muuten laittomin keinoin perustetut hallitukset. "Sopimuksen allekirjoittavat afrikkalaiset hyväksyvät tämän ja toimivat sen mukaan."

Gutton mielestä Irakin sodan viesti Afrikalle on selvä: ei pidä etsiä vastauksia ulkomaailmasta, vaan on luotava alueellinen yhteenkuuluvuus varmistamaan, ettei hallituksia voida vaihtaa väkivalloin. Hänkin tarjoaa keinoksi Nepadin vahvistamista.

Nepadin peruspilareihin kuuluu etsiä Afrikan ongelmiin afrikkalaisia ratkaisuja. Sen mukaan afrikkalaiset ovat vastuussa toisilleen siitä, että koko maanosaan saadaan demokraattinen hallinto, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja konfliktit vältetään. Se edellyttää eräänlaista naapurivalvontaa.

"Yhdysvallat ei ole piitannut YK:sta kymmeneen vuoteen, eikä Afrikka kiinnosta sitä, ellei pelissä ole sen omia intressejä. Etelä-Afrikalla on Yhdysvaltoihin vahvimmat taloudelliset siteet, mutta USA:n kiinnostuksen pääsyynä ovat öljy, timantit ja muut kaivannaiset", Gutto selittää.

Hänen johtopääksensä on: "Miksi ihmeessä afrikkalaisten johtajien pitäisi välittää Yhdysvaltain sanelemista kansainvälisistä säännöistä?"