Hurjimmassa skenaariossa pohjoinen napajäätikkö sulaa melkein kokonaan.
Kuva: Frank Wasserfuehrer / Shutterstock

IPCC: Politiikalla voidaan vielä vaikuttaa ilmastonmuutoksen seuraamuksiin

Aiempaa tarkemmat metodit ja mallinnukset saavat Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tänään julkaistun viidennen raportin kuulostamaan pelottavan varmalta siitä, että ilmasto muuttuu, teemme mitä vain. IPCC maalaa neljä skenaariota siitä, mitä tuleman pitää, politiikan onnistumisesta riippuen.
Esa Salminen
27.9.2013

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi tänään viidennen raporttinsa. Se tarkastelee ilmastonmuutosta nyt ja tulevaisuudessa, ja tekijöiden mukaan merkittävin ero aiempiin paneelin raportteihin on, että ilmastotieteen tutkimusmetodit ovat aiempaa parempia ja ennusteet tulevasta entistä luotettavampia.

Jokainen viimeisestä kolmesta vuosikymmenestä on ollut lämpimämpi kuin yksikään vuosikymmen sitten 1850-luvun, ja kaikkein lämpimin on ollut 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen, IPCC toteaa. Pohjoisella pallonpuoliskolla lämpimimmät kolme vuosikymmentä 800 vuoteen – mahdollisesti jopa viimeiseen 1 400 vuoteen – olivat todennäköisesti vuodet 1983–2012.

IPCC:n mukaan ihmiskunta on erittäin todennäköisesti aiheuttanut yli puolet vuosina 1951–2010 koetusta lämpenemisestä. Tämä on lämmittänyt merta, sulattanut lunta ja jäätä, nostanut merenpintaa ja vaikuttanut sään ääri-ilmiöihin.

Kuluvalla vuosisadalla paras tapa vähentää ilmaston lämpenemistä on hiilidioksidipäästöjen lasku, raportissa todetaan. IPCC on rakentanut neljä aiempaa tarkempaa RCP-skenaarioita, joita se kutsuu kasvihuonekaasujen pitoisuuksien mahdollisiksi kehityskuluiksi (Representative Concentration Pathway). Se, mitä polkua maapallo kulkee, riippuu kansainvälisen ilmastopolitiikan onnistumisesta.

Skenaario 1: Napakymppi

IPCC:n skenaario nimeltä RCP2.6 on paras kuviteltavissa oleva tilanne: Päästöt saadaan jyrkkään laskuun pian, ja ovat vuosisadan loppuun mennessä lähellä nollaa. Muutoksilta ei tällöinkään vältytä, sillä monet lämpenemisen vaikutukset kestävät satoja vuosia, vaikka päästöt leikattaisiin nollaan tänään.

Ilmaston lämpeneminen kuitenkin jää 0,3-0,7 asteeseen vuosina 2016–2035. Tämä on skenaarioista ainoa, jossa lämpötilan nousu todennäköisesti jää alle toivotun kahden asteen: vuosisadan loppuun mennessä lämpötila nousee 0,3-1,7 astetta.

Tässäkin skenaariossa – niin kuin kaikissa muissakin – on erittäin varmaa, että kontrasti kuivien ja sateisten vuodenaikojen välillä syvenee lämpötilan kasvaessa. Maapallon pohjois- ja eteläosissa sekä Tyynellämerellä lähellä päiväntasaajaa saadaan odottaa enemmän sateita. Pohjoisella pallonpuoliskolla lunta sataa noin seitsemän prosenttia nykyistä vähemmän.

Merien lämpenemistä ei voida estää missään skenaariossa, ja se tulee jatkumaan vuosisatoja. Pintavesien lämpeneminen vaihtelee napakymppiskenaarion 0,6 asteesta katastrofiskenaarion kahteen asteeseen vuosisadan loppuun mennessä.

Lämpeneminen vaikuttaa merenpinnan erittäin todennäköiseen nousuun, sillä lämpölaajeneminen on sen suurin aiheuttaja. Jos hyvin käy, merenpinta nousee vain 0,26–0,55 metriä.

Toiseksi suurin merenpinnan nousun aiheuttaja on jäätiköiden sulaminen. Napakymppiskenaariossa jäätiköt (poislukien Etelämantereen reuna-alueet) vähenevät 15-55 prosentilla vuosisadan loppuun mennessä.

Golfvirta heikkenee tässä skenaariossa 11 prosentilla tällä vuosisadalla. Se voi jo heikentyä ennen vuotta 2050, mutta joinain vuosikymmeninä se voi olla jopa nykyistä voimakkaampi

Skenaario 2: Puolittainen onnistuminen

RCP4.5-skenaariossa hyväksytään se, että päästöt kasvavat aluksi, mutta kääntyvät laskuun vuoden 2040 paikkeilla. Vuosisadan loppupuolella hiilidioksidipitoisuudet ovat noin kaksinkertaiset teollistumista edeltävään tasoon nähden. Siihen mennessä lämpötila on tässä skenaariossa noussut noin kahden asteen verran.

Merenpinta nousee 0,32–0,62 metriä ja lämpötila kasvaa 1,1-2,6 astetta vuosisadan loppuun mennessä.

Erittäin suurella todennäköisyydellä hiilidioksidin aiheuttama merien happamoituminen jatkuu kaikissa skenaarioissa, mutta selkeästi voimaakkaammin muutenkin synkemmissä skenaarioissa.

Skenaario 3: Skarpataan hetkeksi, sitten lipsutaan

RCP6.0-skenaariossa hiilidioksidipäästöt saadaan aluksi jäädytettyä noin nykytasolle, mutta alkavat taas kasvaa vuosisadan loppua kohden.

Vuosiin 2081–2100 mennessä maapallon pintalämpötila on noussut 1,4–3,1 astetta. Merenpinta nousee 0,33–0,63 metriä. Muut aiempien skenaarioiden ilmiöt tapahtuvat myös, mutta voimakkaampina ja todennäköisemmin.

Tässä skenaariossa hiilidioksidia päästetään ilmakehään vuosina 2012–2100 noin 1060 gigatonnia, kun edellisissä on jääty noin 270 ja 780 gigatonniin. Seuraavan skenaarion päästöt kipuavat 1685 gigatonniin.

Skenaario 4: Antaa palaa vaan!

Viimeinen skenaario, RCP8.5, on täydellisen heittäytymisen ja päästörajoitusten sivuuttamisen skenaario: hiilidioksidipäästöt kolminkertaistuvat vuoteen 2100 mennessä ja jatkavat nopeaa kasvua sen jälkeenkin.

Tällöin lämpötila kasvaa vuosisadan loppuun mennessä yli kaksi astetta, 50 prosentin todennäköisyydellä yli neljä astetta.

Metaanin lisääntyessä vaarallisen otsonin määrä maan pinnalla nousee erittäin todennäköisesti.

Syyskuisin pohjoinen jäämeri on lähes täysin sula jo ennen vuotta 2050. Nykyisistä jäätiköistä sulaa 35–85 prosenttia. Merenpinta nousee vuoteen 2100 mennessä yhteensä 0,45-0,82 metriä.

Äärimmäisen voimakkaat sadeilmiöt lisääntyvät ja voimistuvat erityisesti suurilla maa-alueilla ja märillä trooppisilla alueilla. Pohjoisella pallonpuoliskolla sataa lunta neljänneksen vähemmän, ja Golfvirta heikkenee 34 prosenttia.

Tähän skenaarioon liittyy paljon epävarmuustekijöitä: kun ilmasto käy muuttumaan kunnolla, sitä on selvästi vaikeampaa ennustaa. Pidetään esimerkiksi ”mahdollisena”, että hiilidioksidia ja metaania alkaa vapautua reilusti ilmakehään roudan sulamisen tähden, mitä monissa kauhuskenaarioissa pelätään. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta.

”Budjetti alkaa olla käytetty”

IPCC:n mukaan ihmiskunnan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt eivät saisi ylittää kokonaisuudessaan tuhatta gigatonnia teollistumisen alusta alkaen laskettuna, jos ilmaston lämpeneminen haluttaisiin rajata kahteen asteeseen.

Vuoteen 2011 mennessä tästä ”budjetista” oli käytetty noin 460–630 gigatonnia. Maailman hiilidioksidipäästöt ovat nousseet keskimäärin kahdella prosentilla vuosittain 1970-luvulta lähtien.

Nykyisten päästövähennystavoitteiden valossa hiilidioksidia päästetään vielä vuonna 2020 viitisenkymmentä gigatonnia vuosittain, eli koko jäljellä oleva budjetti on käytetty noin kymmenessä vuodessa.

Artikkelia on korjattu 30.9. sanomalla jäätiköiden sulavan napakymppiskenaariossa 15-55 prosentilla vuosisadan loppuun mennessä. Aiemmassa versiossa puhuttiin merijään sulamisesta, millä ei ole vaikutusta merenpinnan nousuun.