Uutinen

Intian puuvillan viljelijät ajautuvat itsemurhiin

Viljelijöiden itsemurhat jatkuvat, sillä kuivuus heikentää satoja ja tukipaketit menevät monilta sivu suun.
Jaideep Hardikar
31.3.2008

IPS -- Intialainen puuvillan kasvattaja Dattu Chaudhary, 55, teki itsemurhan maaliskuun alussa muutama päivä sen jälkeen, kun maan hallitus oli luvannut suuret velkahelpotukset maanviljelijöille.

Chaudhary ei ole ainoa Vidarbhan alueen itsemurhaan taloudellisten vaikeuksien takia päätynyt maanviljelijä. Tilastojen mukaan yli 25 000 viljelijää teki itsemurhan vuosina 1996-2006.

Hallituksen nyt lupaama helpotus koskee alle kahden hehtaarin tiloja. Koska Chaudharyn viljelyala oli kolme hehtaaria, hänen veloistaan olisi mitätöity vain neljännes.

"Sedälläni oli Intian valtionpankista 75 000 rupian (1 160 euron) laina. Täysin rahattomana hän ei olisi kyennyt maksamaan 75:tä prosenttia saadakseen lopun anteeksi", vainajan veljenpoika Gajanan Chaudhury kertoo.

Kaksi muuta viljelijää riisti itseltään hengen samana päivänä samalla Vidarbhan alueella Maharashtran osavaltiossa. Helpotus ei koskenut heitäkään, koska velka oli pankin sijasta otettu yksityisiltä rahanlainaajilta.

Maharashtran osavaltion kysely vuonna 2005 kirjasi miljoonan viljelijäperheen eli vähintään viiden miljoonan ihmisen olevan ahdingossa Vidarbhassa. Sittemmin tilanne on vaikeutunut entisestään.

Intia laskee, että velkahelpotuksesta hyötyy 30 miljoonaa viljelijää, mutta Vidarbhan kovaonninen puuvillavyöhyke tuntuu jäävän paitsi tästäkin edusta. Puolet alueen tiloista ylittää velkahelpotuksen rajaksi asetetun tilakoon. Pieniä, alle hehtaarin tiloja Vidarbhassa on taas 760 000, mutta niistä vain puolet saa apua, sillä viljelijöitä ei ole kelpuutettu pankkilainojen saajiksi.

Munuaisia myytävänä

Vidarbhan arviolta 3,5 miljoonasta maanomistajasta yli puolet kasvattaa puuvillaa. Pellot ovat kuivia, koska keinokastelu puuttuu ja vedensaanti riippuu sateista. Kannattavuus on heikko, ja viljelijät rypevät veloissa.

"Kaksi vuotta sitten kylämme laittoi itsensä myyntiin. Perheet olivat ajautuneet epätoivoon, kun tulot kutistuivat ja velat kasvoivat. Mutta kehnolle maalle ei löytynyt ostajia", kertoo Dharmapal Jarunde, jolla on reilun kahden hehtaarin puuvillatila Dorlissa.

Sadan kilometrin päässä sijaitseva Sheoni Rasulapurin kylä pystytti vuonna 2005 kyltin "Munuaisia myytävänä". Sitä ennen valtio oli lakkauttanut puuvillan tukiaiset, eikä epätoivoinen kylä keksinyt muuta keinoa hankkia tuloja.

"Seitsemän eekkerin tilamme tuottaa alle 160 euroa vuodessa", Kelapurissa yhden huoneen savimajassa asuva Nanda Bhandare kuvaa tilannetta. Hänen miehensä teki itsemurhan 2005, ja vaimo jäi elättämään vanhaa äitiään ja kahta lastaan. 10- ja 12-vuotiaat lapset lopettivat koulunkäynnin auttaakseen pellolla. Velkahelpotus ei Bhandarea auta, sillä tila on liian suuri.

Lapsityövoiman käyttö on yleistä Vidarbhan puuvillapelloilla, koska pientilalliset eivät pysty maksamaan palkkaa.

Apupaketti ei auttanut köyhimpiä

Kun alueen viljelijöiden itsemurhat pääsivät valtakunnallisiin otsikoihin 2006, Intian pääministeri Manmohan Singh kiersi Vidarbhassa ja lupasi viljelijöille apupaketin.

Hallituksen lisäksi osavaltio antoi apua, ja tuki nousi yhteensä 900 miljoonaan euroon. Se ei kuitenkaan tavoittanut eniten tarvitsevia. Esimerkiksi erääntyvien lainojen korkoihin annettu avustus helpotti pankkeja enemmän kuin viljelijöitä.

"Apupaketeista hyötyvät eniten byrokraatit ja poliitikot. Kyse on hankkeiden paketoinnista uudelleen eikä uusista määrärahoista", viljelijäjärjestöä edustava Kishor Tiwari sanoo.

Alueen ongelmiin perehtynyt entinen kongressipuolueen ministeri Madhukar Kimmatkar syyttää keinokastelun puuttumista Vidarbhan ongelmista. Pahimmin kuivuudesta kärsivillä alueilla keinokastelun piirissä on vain kolme prosenttia pelloista.

"Pelkät monsuunisateiden vaihtelut ja markkinahintojen muutokset riittävät murskaamaan viljelijän. On sijoitettava keinokasteluun", hän vaatii.