Uutinen

Intian naiset ryntäsivät työllisyystöihin

Intian hallituksen kunnianhimoinen hanke pyrkii takaamaan sata päivää työllisyystöitä vuodessa jokaista maaseudun köyhää perhettä kohti. Ohjelma on nyt aloitettu 200 alueella 14 osavaltiossa.
Kiran Bhatty
9.5.2006

IPS -- Yli 160 intialaisen kansalaisjärjestön edustajat ovat kiertäneet kylästä kylään koillisen Rajasthanin osavaltion karulla syrjäseudulla tutkiakseen, miten helmikuussa alkanut maaseudun työllisyystakuuohjelma toteutuu.

Dungarpurin seudun kylät ovat hajallaan kivikkoisten kukkuloiden välissä, eikä maassa kasva mikään. Maanviljely on lähes mahdotonta, joten paljon väkeä on muuttanut työn toivossa muualle.

Marmorilouhos on ollut seudulla likimain ainoa työllistäjä, mutta Lata-niminen nainen kertoo vaihtaneensa sen hallituksen työllisyystöihin parempien olojen vuoksi. Louhoksessa ei hänen mukaansa annettu edes juomavettä.

Työllisyystöihin 60 rupian (1 euron) päiväpalkalla on hankkiutunut pääasiassa naisia, vaikka kyse on usein kivien louhimisesta ja maansiirrosta autiomaan säälimättömässä paahteessa.

Hanketta Dungarpurissa vetävä Manju Rajpal kertoo, että 90 prosenttia töihin tulleista on naisia. Vesialtaan ruoppaukseen Shiv Sagar Talabissa on ilmaantunut pelkkiä naisia, sillä seudun miehet ovat lähteneet muualle työnhakuun.

Työllisyystakuun tarjoamat työpaikat lähellä kotia ilahduttavat kuitenkin monia. Dungarpurissa työhön oikeuttava kortti on jaettu jokaiseen kotiin ja joka toisesta perheestä on ilmoittautunut joku töihin.

Esimerkki vahvistaa, että ohjelman tehokas ja läpinäkyvä toteutus on mahdollista, hankkeen pääarkkitehteihin kuuluva belgialaissyntyinen taloustieteilijä Jean Dreze vakuuttaa.

Hänen mielestään kyse ei ole pelkästä köyhyyden lievittämisestä, vaan ohjelma toimii myös potkuna "sosiaaliselle muutokselle maaseudulla".

Työt raskaita, edut vähissä

Intialaiset kansalaisjärjestöt kokosivat huhtikuussa Dungarpuriin yli 600 vapaaehtoista koulutettaviksi työllisyystakuun "tilintarkastajiksi". Operaatio pyrkii paljastamaan hankkeen mahdolliset heikkoudet ja keksimään niihin parannuskeinot ennen kuin korruptio ja tehottomuus ottavat vallan. Työllisyystakuun vastustajat ovat epäilleet sen kompastuvan tällaisiin ongelmiin.

Dungarpurissa viranomaisten havaittiin olleen varsin hyvin valmistautuneita takuun toteuttamiseen. Läheskään kaikki kansalaiset eivät sen sijaan ole vielä oivaltaneet, että heillä on oikeus saada takuutyötä.

Lisäksi työt ovat usein todella raskaita ja edut vähissä. Naiset saapuvat kilometrien päästä töihin aamukuudeksi ja raatavat iltapäivään asti.

"Koko ruumis särkee raskaiden työkalujen heiluttamisesta kivien kaivuussa ja louhinnassa, ja kuuma aurinko aiheuttaa jatkuvan päänsäryn", Mathugumdan patotyömaalla uurastava Ganga Bai kertoo.

Dungarpurin naistyöllistetyiltä puuttuu lisäksi lastenhoito. Lapset on yksinkertaisesti jätettävä kotiin, jolloin viisi-kuusivuotiaat vahtivat pienempiään. Ruokaa he saavat vain aamulla ja äidin palattua työstä.

"Jätämme heidät kaitselmuksen huomaan. Mitä muutakaan voimme tehdä?" naiset kysyvät.