Uutinen

Intian internet-haaste on valtava projekti

Juha Rekola
9.1.2002

Vielä vuosi sitten miljardin asukkaan Intiassa oli tilastojen mukaan yhtä paljon internet-yhteyksiä kuin viiden miljoonan asukkaan Suomessa.

Internet leviää kuitenkin Intiassa kovaa vauhtia. Tuoreimpien arvioiden mukaan netin käyttäjiä voi kolmen vuoden kuluttua olla jopa 35-50 miljoonaa.

"Digitaalisia lohikäärmeitä" Aasian ja Tyynenmeren alueella tutkinut Boston Consulting Group julisti kesällä 2001, että Intia ja Kiina tulevat lähivuosina vetämään alueen internet-kasvua 40-50 prosentin vuotuisella kasvuvauhdilla.

Tavallista kylänmiestä tämä kehitys ei vielä päästä osalliseksi tietoverkon hyödyistä, mutta eri puolilla Intiaa on käynnissä lukematon määrä erilaisia projekteja ja kokeiluja, joiden pyrkimyksenä on tuoda internet Intian maaseudulle.
 

Toimistoissa ja kyberkahviloissa



Yli 200 intialaista kaupunkia on jo yhdistetty internetiin. Katukuvassa tämä näkyy kyberkahviloiden mainoskyltteinä eri puolilla vilkkaimpia liikekeskuksia ja turistialueita.

- Teillä Suomessa suuri osa internet-käytöstä tapahtuu kotona, meillä kyberkahvilat ovat se paikka, jossa keskiluokka pääsee käyttämään sähköpostia tai etsimään tietoa webistä, sanoo Business-India -lehden sähköisten palveluiden varapäätoimittaja Anoop Babani Mumbaissa.

- Internet-yhteyksistä 80 prosenttia on osavaltioiden pääkaupungeissa. Joulukuussa 2000 Intiassa oli viitisen miljoonaa PC:tä, joista 3,7 miljoonassa oli Pentium-tason prosessori. Neljään viidestä myydystä tietokoneesta halutaan myös internet-yhteys, kertoo tilastoharrastuksestaan tunnettu Babani.

Intian internetin bisnesvetoisuudesta kertoo, että yhdeksän kymmenestä suuryrityksestä pitää internetiä ja sähköistä kaupankäyntiä oleellisena osana bisnesstrategiaansa. Intian tietoverkon infrastruktuurista taas kertoo että 91 prosenttia Intian kaupallisista webbisivustoista sijaitsee fyysisesti ulkomailla.

Tyypillinen intialainen verkossa?



Internetin yksityiskäyttäjiä on Intiassa vielä sen verran vähän, että profiilin arvaaminen on melko helppoa. Kaupunkilainen, ylempään keskiluokkaan kuuluva nuori mies on melko yleinen arvaus - eikä se osu kovinkaan kauas totuudesta.

Markkinointitarkoitukseen tehty tutkimus kertoo, että 68 prosenttia intialaisista käyttäjistä oli 15-30–vuotiaita ja 76 prosenttia miehiä. Internetin käyttäjien kotitalouksista 60 prosenttia ansaitsi yli 10 000 rupiaa kuukaudessa.

Kyberkahvilasta nettiin meni 30 prosenttia arkikäyttäjistä, töistä 29 prosenttia ja kotoa vain neljännes. Iltakäyttö on yleistä, lähes 60 prosenttia verkkoajasta tapahtuu iltapäivällä ja illalla klo 15-23, verkossa vietetään aikaa puolesta tunnista kahteen tuntiin. Ja mitä siellä tehdään? Sähköposti ja chattailu ovat intialaisten yleisintä netinkäyttöä. Lisäksi verkosta etsitään yleistä ja opiskeluun liittyvää tietoa ja työpaikkoja.

Mainosmiehet uskovat yli 40-vuotiaiden käyttäjien määrän nousevan piankin viidennekseen kaikista, naisten osuuden nousevan ja ja yli 4 000 rupiaa kuussa tienaavien tuloryhmän käytön ja erityisesti viihdekäytön lisääntyvän.

Halpa tekniikka, paikallinen kieli ja yrittämisen halu



Suurin osa intialaisista elää kuitenkin maaseudun kylissä. Tavallisen puhelun soittaminen on heille mahdotonta tai vaikeaa, nettisurffailusta puhumattakaan. Miljardin asukkaan maassa on alle 30 miljoonaa puhelinlinjaa. Onko Internetin levittäminen Intian kyliin ylipäänsä mahdotonta?

Kaukonäköisimmät liikemiehet näkevät jo maaseudunkin valtavana markkina-alueena tietotekniikan tuotteille.

- Haaste on valtava, myöntää Madrasin Teknologiainstituutti IIT:n professori Ashok Jhunjhunwala Chennaissa. Hän vetää projektia, joka on ottanut tuon mahdottoman tehtävän omakseen ja kokeilee nyt halpaa langatonta verkkoteknologiaa eri puolilla Intiaa.

Jhunjhunwala opetuslapsineen uskoo runsaan 10 vuoden takaisen yksityiset puhelinkioskit katukuvaan tuoneen STD-vallankumouksen olevan toistettavissa. He luottavat pienyritysmalliin.

- Olemme viidessä vuodessa kehittäneet halvalla langattomalla teknologialla toimivan internet-kioskin, jonka perustaminen ei maksa kuin hieman enemmän kuin tavallisen puhelinlinjan vetäminen. Tarjoamme paikallisille pienyrittäjille halvan yhteyden ja paikallisella kielellä toimivan multimediatietokoneen, jossa on sähkökatkoja varten useita tunteja kestävä vara-akku. Paikallinen yrittäjä tulee 50 prosentin osuudella mukaan ja pistää pystyyn puhelin- ja internetkioskin.

- Madhya Pradeshissa toimivassa kokeiluprojektissa paikallinen yrittäjä tienaa omien kulujensa ja kuoletusten jälkeen jo noin 3 000 rupiaa kuussa, mikä tekee hänestä rikkaan miehen kylässä. Voi olla myös koulussa tai paikallisessa virastossa. Muutamassa vuodessa meillä voi hyvinkin olla miljoona paikallista yhteistyökumppania, hehkuttaa Jhunjhunwala.

Tiedon tarve lähtökohtana



Kuuluisa maataloustieteilijä M. S. Swaminathan lähtee liikkeelle prosessin toisesta päästä. Hänen tietokyläprojektinsa Pondicherryssä lähti kartoittamaan kyläläisten todellista tiedon tarvetta ja päätyi rakentamaan halvan langattoman tietoverkkoyhteyden useiden kylien välille tuota tarvetta tyydyttämään.

- Esimerkiksi Veerampattinamin kalastajakylä saa nyt kauttamme webistä eri puolilta poimitut ja projektin vapaaehtoisten yhdistelemät säätiedot ja pystyy nyt aivan toisella tavalla luottamaan perinteisten veneiden turvallisuuteen ja kilpailemaan myös isojen kaupallisten troolarilaivastojen kanssa, kertoo projektin koordinaattori K. G. Rajamohan.

- Vapaaehtoiset useasta kylästä keräävät paikallisesti muun muassa aamun vihannesten torihinnat ja eri maataloustarvikkeiden saatavuuden ja soittavat ne Villanurin keskukseen, jossa tiedot yhdistellään ja jaetaan langattoman verkon avulla takaisin kyläkeskusten tietokoneille. Nämä tiedot ovat usein elintärkeitä kyläläisille, joita eivät enää välittäjät pääse huijaamaan, kertoo Rajamohan.

Internet on vasta tuloillaan näihin tietokyliin. Myymällä netti- ja puhelinpalveluita kyläläisille pyritään kasvattamaan myös vapaaehtoisuuteen perustuvien kyläkeskusten omavaraisuutta.

Swaminathanin projekti voitti syyskuussa 2001 arvostetun Stockholm Challenge -palkinnon Maailmankylä-sarjassa.

Paikallinen kieli ja avoin lähdekoodi



Tietotekniikan ongelmat Intian maaseudulla ovat moninaiset, summaa Anoop Babani.

- Tietokoneen ja ohjelmistojen pitää olla tarpeeksi halpoja, että niihin on varaa. Tässä auttavat avoimen lähdekoodin ohjelmat, joista tunnetuin ja käytetyin lienee Linux. Sen avulla voi vanhemmistakin koneista saada hyödyn irti eikä tarvitse juosta kaupallisten ohjelmistovalmistajien ja tietokonevalmistajien rakentamassa oravanpyörässä.

- Yhteys internetiin on järjestettävissä edullisesti langattomasti, mutta sähkövirta on ongelma kaikkialla Intian maaseudulla, siksi paketissa pitää aina olla mukana mieluiten aurinkoenergialla toimiva varaenergialähde.

- Paikallisen sisällön tuotanto pitää myös varmistaa. Monin paikoin Intiassa kehitellään jo paikallisilla kielillä toimivia ohjelmistoja ja koneita. Bangaloren Simputer-projekti pyrkii saamaan Linux-pohjaisella käyttöjärjestelmällä ja äänentunnistustekniikalla internetin edullisesti lukutaidottomienkin ulottuville, kertoo Babani.

Internet ei myöskään voi tulla maaseutukyliin pelkästään lahjarahalla, vaan tavalla tai toisella hankkeiden täytyy kannattaa itsensä. Tärkeintä tässäkin Babanin mukaan on paikallinen motivaatio ja osallistuminen.

- Eri puolilla maata on meneillään niin monia viranomaisten, liikeyritysten ja kansalaisjärjestöjen hankkeita digitaalisen kuilun kuromiseksi umpeen, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa siitä, mitä tapahtuu. Jos minä saisin nyt tehdä mitä haluan, lähtisin tutkimaan näiden hankkeiden kokemuksia siitä, mikä missäkin olosuhteissa on ollut se paikallinen avaintekijä, joka avaa tien menestykseen tai muodostaa pullonkaulan.

- Veikkanpa että tämänkin tekniikan levittämisessä avaimeksi osoittautuu inhimillinen tekijä.
 

Artikkeli on ilmestynyt Kehitys-lehdessä joulukuussa 2001