Uutinen

Intialaispankkiirista tuli reilu konsultti

Reilua kauppaa käyvien pienyritysten on muistettava, että tuotteiden on oltava laadukkaita: ei riitä että tuote ostetaan kerran kannatuksen vuoksi, intialainen Arun Raste toteaa.
Mikko Sauli
22.5.2007

070521msauli_arun_raste.jpg Vierailua emännöinyt Jenny Lindborg, Arun Raste ja toiminnanjohtaja Janne Ronkainen tapaamisessa Kansainvälisessä solidaarisuussäätiössä. (Kuvaaja: Mikko Sauli)

Mumbailainen Arun Raste edustaa uutta kansalaisjärjestötrendiä Intiassa. Talous- ja markkinointitutkintojen lisäksi hänellä on takanaan seitsemän vuoden ura pankkiirina, mistä hän siirtyi sveitsiläisen maatalousjätin kautta vientiteollisuuden järjestön varatoimitusjohtajaksi. Sitten tuli kehityksen vuoro.

"Intiassa yhä useammat yksityissektorin ammattilaiset haluavat siirtyä järjestöpuolelle tekemään työtä maansa kehittämiseksi. Esimerkiksi Intian WWF:n nykyinen johtaja työskenteli aiemmin Deutsche Bankin palveluksessa. Siirtymää tapahtuu myös toiseen suuntaan", Raste kertoo

Hän vierailee Suomessa kansainvälisen reilun kaupan konferenssin jälkimainingeissa muutaman päivän lomalla. Vierailunsa yhteydessä hän tapasi muun muassa Reilun kaupan edistämisyhdistyksen ja Kansainvälisen solidaarisuussäätiön väkeä.

Nykyisessä työssään International Resources for Fairer Trade -järjestön (IRTF) johdossa Arun Raste pyrkii kehittämään yhteisöllisten ja pienyrityksien selviytymismahdollisuuksia sekä edistämään reilua kauppaa.

Pienyritysten toiminta näyttäytyy liikealan ammattilaisen silmin toiveikkaana, joskin haasteellisena: "Tarvitaan vahvaa liike-elämän osaamista. Yhteisöyrityksien sydän on kohdallaan, mutta bisnestä tehdään myös aivoilla."

Tupakkajättejä ja yhteisöllisiä pankkeja

Pienyrityksillä ja osuuskunnilla riittää ongelmia laadunvalvonnasta tuotteistamiseen.

"Tuotteiden pitää olla hyviä. Ei riitä, että ihmiset ostavat pienyrityksen tuotteen kerran kannatuksen vuoksi", Raste pohtii. Hänen mukaansa tämä ongelma kaatoi esimerkiksi Britannian Oxfam-kaupat.

Raste kuvaa elävästi pienyritysten ja -yrittäjien markkinoilla kohtaamia haasteita. "Käydessäni Gujaratin osavaltiossa paikallinen matonkutoja tuli luokseni maton kanssa ja pyysi auttamaan laskevan menekin kanssa. Hetken keskustelun jälkeen paljastui, että kutoja teki ainoastaan yhdenlaisia punamustia mattoja aina samalla kuviolla."

"Kehotin kutojaa kehittämään uusia malleja. Samanlaista mattoa ei voi myydä samalle asiakkaalle vuoden välein", Raste toteaa.

Intiassa, kuten muuallakin, yhteisö- ja pienyritykset ovat reilun kaupan keskiössä. Osuuskunnat tuottavat tuotteitaan reilun kaupan järjestelmään, mutta paikoin myös muille ostajille.

"Gujaratissa gandhilainen Bharatiya Agro Industries Foundation -järjestö (BAIF) aloitti projektin paikallisen alkuperäisväestön tukemiseksi. Nykyisin yhteisö kasvattaa mangoja maailmanmarkkinoille. Ostajana on suuri ylikansallinen tupakkayhtiö ITC, joka tekee tuloaan myös elintarvikekauppaan", Raste kertoo.

Vaikka BAIF:in juuret ovat gandhilaisessa pienyhteisöllisyydessä, Raste korostaa järjestön pragmaattista puolta. Mitään yhteistyökumppaneita ei suljeta pois, kunhan tuottajat hyötyvät yhteistyöstä. Pyrkimyksenä on auttaa paikallisyhteisöjä selviämään globalisoituvan maailman haasteista, vaikka sitten tupakkajättien kanssa asioimalla.

Muutamat intialaisista järjestöistä toimivat yllättävilläkin sektoreilla. Yrittäjänaisten ammattiyhdistys SEWA (Self Employed Women’s Association) on malliesimerkki toiminnan käytännönläheisestä laajentamisesta.

SEWAn jäsenet voivat esimerkiksi vakuuttaa itsensä aviomiehen kuoleman varalta. Yhdistys auttaa jäseniään lähestulkoon kaikissa tilanteissa oikeusprosesseista lastenhoitoon. Sillä on oma pankki, jolla on tätä nykyä lähemmäs satatuhatta naisasiakasta, mikä on melkoinen nousu alkuperäisestä neljästätuhannesta.

Järjestöllä on liki miljoona jäsentä, joista noin puolet Gujaratin osavaltiossa. Toimintaa on kehitetty pikkuhiljaa vuodesta 1972 alkaen jäsenistön kulloistenkin tarpeiden perusteella.

Reilua kauppaa kotimarkkinoilla

Toinen Rasten johtaman IRTF-järjestön painopisteistä on reilun kaupan edistäminen Intian markkinoilla. Kansainvälisesti reilun kaupan arvo on vielä pieni, noin miljardi dollaria vuodessa. Edes 25 prosentin vuotuinen kasvu ei yksinään riitä intialaisten auttamiseen, ja näin ollen katse piti suunnata kotimarkkinoille.

"Aloitimme tiedustelemalla kuluttajien halukkuutta ostaa paikallisesti tuotettuja tuotteita. Teimme tutkimustyötä ympäri Intiaa. Selvisi, että sinänsä valmiutta on, mutta hinta ei saa olla tavallisia tuotteita korkeampi", Raste kertoo.

Ratkaisun avaimet löytyivät tuotantoketjusta. "Tavallisten tuotteiden tuotantoketjussa on yhdeksästä kymmeneen väliporrasta. Huomasimme, että vähentämällä väliportaat kuuden paikkeille tuottajalle jää käteen huomattavasti enemmän ilman kuluttajahintojen nousua", hän jatkaa.

Vastaavia reiluja kotimarkkinakokeiluja on toteutettu menestyksekkäästi muun muassa Meksikossa. Intiassa on pyritty ottamaan oppia Meksikon virheistä ja viemään ajatusta askeleen pidemmälle.

"Kehitämme omaa sertifikaattiamme. Sen ei ole tarkoitus kilpailla olemassa olevien kansainvälisten sertifikaattien kanssa vaan se on puhtaasti sisämarkkinakäyttöön. Kansainväliset reilun kaupan järjestöt voivat myöhemmin verrata sitä omiin järjestelmiinsä", Raste selittää.

Toiminta kattaa periaatteessa koko Intian, mutta käytännössä lanseeraaminen tapahtuu Mumbaissa. Mumbai luo Intian-laajuisia kulutustrendejä, joten sieltä on luonnollista lähteä liikkeelle.

Nykyisessä työssään Raste viihtyy hyvin. "Haasteet ovat hyvin erilaisia kuin yksityisellä puolella. Ihmisten vahvuudet ovat hyvin erilaisia ja johtaminen on hyvin erilaista", hän pohtii.

"Ajattelin alunperin, että haluan omistaa viidestä kymmeneen vuotta elämästäni kehitykselle. Pidän siitä, mitä teen ja aion jatkaa", hän summaa viiden järjestövuoden jälkeen.