Uutinen

Intiaanit astuvat politiikkaan Latinalaisessa Amerikassa

Alkuperäisväestön järjestäytyminen Latinalaisessa Amerikassa on uutta.
Diego Cevallos
10.12.2003

Latinalaisen Amerikan intiaanit ovat vajaan vuosikymmenen aikana kaataneet kaksi presidenttiä ja saaneet jalansijan useisiin parlamentteihin, kunnanvaltuustoihin ja ministeriöihin.

Maanosan 400 miljoonasta asukkaasta lähes 50 miljoonaa kuuluu alkuperäisväestöön. Kahdeksankymmentä prosenttia intiaaneista elää köyhyydessä, mutta he ovat vähitellen rohkaistuneet vaatimaan oikeuksiensa ja kulttuurinsa kunnioittamista.

Intiaanit ovat saaneet poliittista painoarvoa. Protestiliikkeiden, vaalikampanjoiden ja yhä tehokkaamman järjestäytymisen kautta alkuperäisväestö on pannut useita poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä seinää vasten.

Boliviassa aymaraintiaani Evo Moralesin johtama kansannousu pakotti presidentti Gonzalo Sanchez de Lozadan eroamaan lokakuussa. Morales hävisi Sanchez de Lozadalle vain puolitoista prosenttia äänistä kesäkuun 2002 presidentinvaaleissa.

Ecuadorissa intiaanien laaja protestiliike pakotti Jamil Mahuadin hallituksen eroamaan vuonna 2000. Bolivian ja Ecuadorin lisäksi Guatemalassa, Perussa ja Meksikossa on suurin intiaaniväestö.

"Olemme oppineet politiikkaan pääsystä sen, että voimme saavuttaa tavoitteemme yhtenäisyyden avulla. Yhtenäisyys perustuu henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen itsekunnioitukseen, jonka syrjäytetyt alkuperäisasukkaat ovat rakentaneet. Suurin haasteemme on nyt osallistuminen uusien demokraattisten järjestelmien rakentamiseen", Ecuadorin ulkoministerinä seitsemän kuukautta palvellut Nina Pacari sanoo.

Entinen upseeri Lucio Gutiérrez valittiin 2002 Ecuadorin presidentiksi intiaanien tuella. Maan parlamentin sadasta kansanedustajasta neljä on intiaaneja, ja kunnanvaltuustoissa heitä on kymmeniä.

Meksikon noin sadastamiljoonasta asukkaasta kymmenesosa kuuluu alkuperäisväestöön. Etupäässä intiaaneista koostuva zapatistien kansallinen vapautusliike tarttui aseisiin eteläisessä Chiapasin osavaltiossa 1994 vaatien demokratiaa ja oikeutta.

Liike vaikutti osaltaan siihen, että vuodesta 1929 maata hallinnut Institutionaalinen vallankumouspuolue (PRI) joutui luopumaan hallitusvallasta vuonna 2000 ja maahan saatiin entistä läpinäkyvämpi vaalijärjestelmä.

Guatemalassa ja Perussa intiaanit eivät ole päässeet politiikassa yhtä pitkälle kuin Boliviassa ja Ecuadorissa, mutta asiantuntijoiden mukaan he etenevät hyvää vauhtia.

"Alkuperäisväestö on järjestäytynyt poliittisesti, mikä on uusi, vakavasti otettava ilmiö Latinalaisessa Amerikassa", YK:n intiaaniasioiden tarkkailija Rodolfo Stavenhagen kertoo.

Guatemalassa intiaanit kärsivät eniten 1970- ja 1980-luvun verisestä sisällissodasta, joka vaati satojatuhansia uhreja. Nyt Guatemalan 113 kansanedustajasta 17 on intiaaneja, samoin kuin yksi ministeri ja viisi apulaisministeriä. Maan 331 kunnasta 106:ta johtaa intiaani, mikä olisi ollut mahdoton ajatus vielä vuosikymmen sitten.

Kansanedustaja Pablo Ceton mukaan alkuperäisväestön järjestöjen on vielä kypsyttävä, mutta ne lähestyvät pian tapahtuvaa laadullista hyppäystä. Ceto oli varapresidenttiehdokkaana marraskuun presidentinvaaleissa.

"Intiaanien oikeuksien puolustamista pidettiin 1970- ja 1980-luvulla Guatemalassa kumouksellisena toimintana. Järjestöt eivät ole vielä toipuneet tuon ajan väkivaltaisesta sorrosta, siksi intiaaneilta puuttuu johtajia, mutta tilanne muuttuu", Ceto vakuuttaa.

Perussa on maanosan suurin intiaaniväestö, 12 miljoonaa, mutta se on suljettu poliittisen vallan ulkopuolelle. Parlamentissa on vain yksi intiaaniedustaja. "Perun alkuperäisväestöllä ei ole selvää ohjelmaa, eikä se ole yhtenäinen. Mutta veljiemme kokemukset Ecuadorissa ja Boliviassa ovat meille ohjenuorana, jonka avulla voimme vallata tilaa politiikassa", Perun alkuperäisväestön yhdistysten puheenjohtaja Miguel Palacin sanoo.

Perun alkuperäisväestön kulttuurikeskuksen johtajan Roger Rumrrillin mukaan intiaanit ovat jääneet jälkeen, koska maolainen Loistava polku -järjestö tukahdutti heidän kulttuuriaan järjestelmällisesti 1980-luvulla. Se yritti tuhota intiaanien yhteisölliset rakenteet, koska piti heidän kulttuuriaan vastavallankumouksellisena ja alkukantaisena.

Bolivian varapresidenttinä 1993-97 toiminut Victor Hugo Cárdenas on ainoa niin korkeaan asemaan kohonnut intiaani. Hänen mukaansa alkuperäisväestön johdon on oltava "täysin demokraattista ja unohdettava autoritaariset otteet, joita välillä esiintyy. Alkuperäisväestön on noustava täyttämään historiallinen tehtävänsä".

Cárdenas varoittaa, etteivät demokratiat voi jatkaa intiaanien sulkemista vallan ulkopuolelle. Seurauksena voisi olla pahempia kahnauksia ja enemmän verenvuodatusta kuin Boliviassa hiljattain nähtiin.