Punjabilainen maanviljelijä tarkastaa satoaan.
Kuva:
Neil Palmer
CIAT
Uutistausta

Intiaa syytetään WTO-kierroksen kaatamisesta

Etelä-Aasian suurvalta haluaa pidättää itsellään oikeuden ruokaturvaan.
Jukka Aronen
27.8.2014

Intialainen norsu talloo jalallaan kananmunaa, jonka kyljessä lukee WTO.

Näin osoittelevasti kuvitti The Economist -lehti tässä kuussa artikkelinsa, jossa todettiin Intian tuhonneen Maailman kauppajärjestön WTO:n viime joulukuussa Balilla synnyttämän konsensuksen.

Balin sopimus piti saattaa voimaan heinäkuun viimeisenä päivänä, mutta Intia veti siltä tukensa viime hetkellä.

Intian ääni oli ratkaiseva, sillä WTO toimii yksimielisyysperiaatteella: sopimuksiin on saatava mukaan kaikki 159 jäsentä. Täten yksikin jäsen voi kaataa lopputuloksen.

Riitaisa Dohan kierros

WTO-neuvottelut ovat olleet jumissa viimeiset 13 vuotta. Niin sanottua Dohan kierrosta, jonka piti leikata tulleja ja tariffeja kaikkialla maailmassa, on leimannut teollisuusmaiden ja globaalin etelän välinen nokittelu.

Suurin riidan aiheuttaja on ollut maatalous. Teollisuusmaat ovat halunneet päästä viemään tehomaataloustuotteitaan köyhiin maihin, jotka puolestaan ovat halunneet rikkaiden maiden lopettavan jättimäiset kansalliset tukiaisensa.

Muita riidan aiheita ovat olleet muun muassa kopiolääkkeiden käyttö, patenttisuojat, köyhimpien maiden erikoiskohtelu kaupassa ja kehitysmaiden ongelmat viedä käytäntöön kauppaan liittyviä sopimuksia.

Riidoista johtuen agendaa on matkan varrella kavennettu. Jopa niin, että Balilla viime joulukuussa saavutettu yhteisymmärrys koski enää kaupan esteiden purkamista. Pois oli jätetty immateriaalioikeudet, palveluiden kauppa ja tukiaiset, jotta edes jonkinlainen konsensus olisi mahdollista.

Rajauksesta huolimatta Bali-paketin laskettiin hyödyttävän myös köyhiä maita. Washington DC:ssä toimivan Peterson-instituutin arvion mukaan Bali-sopimus olisi tuonut 21 miljoonaa uutta työpaikkaa, etupäässä kehitysmaihin, ja kasvattanut globaalin etelän bruttokansantuotetta 523 miljardilla dollarilla.

Moni kansainvälinen kansalaisjärjestö on kuitenkin pitänyt sopimuksen suoraa vaikutusta maailman köyhyyden vähentämiseen heikkona. Niiden mukaan suuri osa taloudellisesta hyödystä menisi monikansallisille yrityksille.

Intia haluaa tukea köyhiään

The Economist syyttää Intiaa takinkäännöstä ja yhteisen edun tuhoamisesta.

Kun sopimusta katsoo Intian näkökulmasta, maan toiminta tuntuu kuitenkin johdonmukaiselta.

Maailmanpankin keväällä julkaiseman raportin mukaan peräti kolmasosa maailman äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä asuu Intiassa. Siksi juuri Intian valitsema politiikka vaikuttaa suuresti esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumiseen.

Sopimuksen hyväksymisen myötä Intian olisi pitänyt luopua uudesta ruokaturvalaistaan, jolla tähdätään nimenomaan köyhimpien auttamiseen. Laki mahdollistaa neljän miljardin dollarin sijoituksella sen, että 800 miljoonaa ihmistä saa halvempaa ruokaa. Osana ohjelmaa valtio asettaa maataloustuotteille takuuhintoja ja rakentaa omilla ostoillaan varmuusvarastoja. 

Kiistaa aiheuttaa se, että Intia ylittää reilusti WTO:n säätämän takuuhintatuen katon, joka on 10 prosenttia sadon arvosta. Kauppajärjestö onkin yrittänyt sovitella konfliktia lupaamalla neljän vuoden siirtymäajan. Intian hallitus ei ole suostunut tähän, koska sen mukaan siirtymäajan jälkeen ei olisi enää mahdollista neuvotella pysyvästä poikkeusluvasta.

Hinnat 1980-luvulta

Intialaisen taloustieteilijän Jayati Ghoshin mukaan keskeinen ongelma on ollut se, miten hyödykkeiden hinnat - ja sitä kautta takuuhintojen taso - lasketaan. WTO-sopimuksen mukaan hinnat lasketaan vuosien 1986-1988 hintatason mukaan, vaikka hyödykkeiden hintalaput ovat tuosta ajasta paisuneet moninkertaisiksi.

Siksi myös Intian antamat hintatuet vaikuttavat suhteettoman suurilta ja WTO-sääntöjen vastaisilta, vaikka käytännössä ne ovat vain hieman maailmanmarkkinahintojen yläpuolella.

Erityisesti Yhdysvallat on kieltäytynyt hintapäivityksestä vedoten siihen, että sen jälkeen koko sopimus pitäisi aukaista uuteen käsittelyyn. Ghosh muistuttaa, että Yhdysvaltain oma ruokamerkkiohjelma (food stamps) on kooltaan moninkertainen verrattuna Intian ruokatukiaisiin.

Toinen intialainen taloustieteilijä Arvind Subramanian muistuttaa, että Intian ja teollisuusmaiden välinen kauppakiistely juontaa juurensa jo pitkän ajan takaa. Kun Dohan kierrosta edeltänyttä niin sanottua Uruguayn kierrosta käytiin 1990-luvulla, Intia koki jo silloin tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, kun teollisuusmaat saivat suojata omaa talouttaan jahka lupasivat vähentää protektionismia. Samaan aikaan Intialta kiellettiin maatalouden tukeminen, ja sen piti myös alentaa tariffejaan.

Ruokaturva taattava jatkossakin

The Economist ehdottaa, että Intian kannattaisi luopua takuuhinnoista, jotka lehden mukaan hyödyttävät ennen kaikkea suurtuottajia ja joista suurin osa pientuottajista ei ole edes tietoinen. Sen sijaan kannattaisi laittaa rahat esimerkiksi suoraan käteistukeen, jonka avulla köyhille taattaisiin parempi ostovoima. Se olisi helpompi kohdentaa apua tarvitseville eikä vääristäisi esimerkiksi riisi- ja vehnämarkkinoita. 

Jayati Ghoshin mielestä WTO:n ja Balin-sopimuksen suurin ongelma on se, että teollisuusmaat eivät kuuntele riittävällä vakavuudella kehitysmaiden vaatimuksia.

Intian kantaa tukee niin sanottu G33-ryhmä (johon kuuluu 46 maata). Sen mielestä nykyinen sopimusmalli ei ota huomioon kehitysmaiden ruokaturvatilannetta. Globaalilla etelällä pitäisi säilyä kyky suojella omia köyhiä pienviljelijöitään ja puolustaa itseään myös herkkiin hyödykkeisiin kohdistuvilta äkkinäisiltä tuontipiikeiltä.

Ghoshin mukaan nyt hylätyn sopimuksen herättäminen henkiin olisi oikeasti helppoa, jos kyse olisi pelkästä hintojen inflaatiotarkistuksesta. Siksi syyttävän sormen pitää osoittaa siihen suuntaan, jossa hintatarkistusta vastustetaan.