Uutinen

Internetin käyttö Latinalaisessa Amerikassa on yhä harvojen herkkua

Jukka Aronen
25.5.2000

Suomalaisessa teknologiahuumassa tuntuu usein unohtuvan, että Internet ei suinkaan ole mikään maailmanlaajuinen, kaikkien ulottuvilla oleva palveluverkko. Koko maailman väestöstä nettiä on YK:n tilastojen mukaan käyttänyt vain noin 2,4 prosenttia. Etelän köyhistä maanosista ainoastaan Latinalainen Amerikka on lähellä prosentin rajaa 0,8 prosentin väestöosuudella. Miksi juuri Latinalainen Amerikka yltää parhaimpaan suhdelukuun?

Latinalaisessa Amerikassa on äärimmäisen epätasainen tulonjako. Toisaalta maanosan suurissa maissa, kuten Meksikossa, Brasiliassa ja Argentiinassa, joissa kokeiltiin omaehtoista teollistamista 1930-luvulta aina 1970-luvulle saakka, on suuri huippurikas eliitti, jonka tulot ovat paljon yli suomalaisen keskitason. Pelkästään Buenos Airesin kaupungista löytyy viisimiljoonainen kaupunginosa, jossa asuu äveriäämpää väkeä kuin Suomessa.

Latinalaisen Amerikan eliitti on innostunut kännyköistä ja Internetistä. Alueen matkapuhelinten ja Internet-yhteyksien määrä kasvaa kiivaammin kuin missään muualla maailmassa. Esimerkiksi vuosina 1995-2005 kännyköiden määrän arvellaan 50-kertaistuvan mantereen suurimmassa maassa Brasiliassa.

Ulkomainen raha toimii muutoksen moottorina. Latinalainen Amerikka on aina ollut monikansallisen pääoman luvattu manner. Uusliberaalin talouspolitiikan oppeja seuraten lähes kaikki alueen maat myivät 1990-luvulla telelaitoksensa ulkomaisille yrityksille. Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset ovatkin nyt kilpaa rakentamassa uusia uljaita verkkoja alueelle. Myös paikalliset Internet-osoitteet kiinnostavat. Brasilialaiset myivät ulkomaille viime vuonna 16 www-portaalia suuresta rahasta. Argentiinalaiset kauppasivat 15 osoitetta.

Valkoiset miehet surfaavat

Yli 90 prosenttia Latinalaisen Amerikan netinkäyttäjistä kuuluu yläluokkaan. Keskiverto Internetin käyttäjä Latinalaisessa Amerikassa asuu kaupungissa. Hän on valkoinen, hyvinkoulutettu nuorehko mies, jolla on kenties varaa omaan tietokoneeseen. Vuonna 1997 tehty tutkimus osoitti, että esimerkiksi meksikolaisista surfaajista peräti 67 prosentilla on korkeakoulututkinto.

Käyttäjien yhteiskunnallista asemaa heijastaa myös se, että yli 80 prosenttia haastatelluista ei nähnyt ongelmana sitä, että suurin osa webin materiaalista on englanninkielistä. Itse asiassa on arvioitu, että www:n sisällöstä vain kolme prosenttia on espanjankielistä. Portugalinkielistä sisältöä on sitäkin vähemmän.

Internetin tulevaisuus Latinalaisessa Amerikassa ei kuitenkaan välttämättä näytä näin keskittyneeltä. Netti tekee jo tuloaan suurkaupunkien köyhiinkin osiin. Tunnetuin esimerkki lienee Perusta, jossa Red Cientifica Peruana RCP on avannut kymmeniä nettikahviloita (cabinas publicas) pääkaupungin Liman kortteleihin. Kuukauden surffikortin saa 15 dollarilla. Yritys aikoo lähitulevaisuudessa rakentaa 5 000 puhelinkoppia muistuttavaa nettikioskia (monocabinas), joihin kansalaiset voivat piipahtaa lukemaan sähköpostinsa ja surfaamaan.

Chilessä ja Argentiinassa on samankaltaisia suunnitelmia. Chileläiset aikovat viedä Internet-yhteyden jokaiseen maan kuntaan; Argentiinassa halutaan kokeilla RCP:n mallia ja rakentaa satoja nettikahviloita. Costa Rica satsaa laitteiden lisäksi myös lasten ja nuorten tietokonetaitojen opetukseen. Brasiliassa slummilapsille opetetaan atk-taitoja japanilaisten lahjoittamilla käytetyillä koneilla.

Luovuutta tarvitaan

Köyhien ja maaseudulla asuvien saaminen verkon piiriin ei kuitenkaan tapahdu helposti. Jo pelkkä lukutaitoasteen parantuminen on edellytyksenä muutokselle. YK:n mukaan esimerkiksi Argentiinassa lukutaidottomia on vain kolme prosenttia, mutta Nicaraguassa kolmasosa ja Haitilla puolet väestöstä ei osaa lukea.

Nykyisiä puhelinyhteyksiä tulisi parantaa, ja niiden käyttäminen tulisi tehdä halvemmaksi. Jo nyt mietitään pitäisikö syrjäisille ja köyhille alueille enää vetää kuparilankoja puhelimia varten vai kannattaisiko siirtyä suoraan langattomiin yhteyksiin ja satelliittien käyttöön.

Latinalaisen Amerikan Internet-käyttö ei tule näillä näkymin perustumaan siihen, että jokaisella käyttäjällä olisi oma kone. Käyttäjät tullaan määrätietoisesti kanavoimaan julkisten ja kollektiivisten palvelujen piiriin. Samaa mallia ajetaan myös Afrikassa.

Oman sisällöntuotannon kehittämisen lisäksi Latinalaisen Amerikan nettikäyttö tulee vaatimaan myös luovia ratkaisuja. Aina ei välttämättä tarvita edes tietokonetta. Sen ovat osoittaneet mm. bolivilaiset maanviljelijät, jotka lähettävät satoennustekyselynsä paikalliselle radioasemalle lähetin välityksellä. Radioasemalta pyynnöt ohjataan YK:n toimistoon, joka postittaa maanviljelijöiden viestin Internetiin. Kun vastaus on saatu netin välityksellä, satoennusteet luetaan radiossa. Maanviljelijät kuuntelevat ennusteet tarkkaavaisena. Suurin osa ei tiedä, että tulosten saamiseksi on tarvittu Internetiä.

Jukka Aronen