Uutinen

Indonesian vammaiset tahtovat tavallisiin kouluihin

Ilona Niinikangas
16.5.2001

Indonesian presidentti Abdurrahman Wahid on miltei sokea, mutta hänestä ei ole esikuvaksi maan näkövammaisille. Arjen sankarit täytyy etsiä muualta. Yksi merkittävimmistä jaavalaisista vammaisaktivisteista on Yogyakartassa asuva Setia Adi Purwanta. Karismaattinen Dria Manunggal -järjestön perustaja on taistellut vammaisten oikeuksien puolesta koko ikänsä. Ensin näkövammaisena opiskelijana ja myöhemmin taitavana poliittisena lobbaajana.


Mansour Fakih, hänen vaimonsa Nina ja Setia Adi Purwanta ovat vanhoja ystäviä.

"Hallitus arvostaa tehokasta ja tuottavaa työvoimaa, ja vammaisia pidetään edelleen taakkana," sanoi Purwanta maaliskuussa Yogyakartassa järjestetyssä Abiliksen rahoittamassa seminaarissa. Tilaisuudessa oli mukana suuri joukko järjestöaktiiveja, opiskelijoita, vammaisten lasten vanhempia ja koulutuksen asiantuntijoita eri puolilta maata.

Osallistujat keskustelivat vammaisten oikeudesta käydä koulua ja laativat yhteisen esityksen integroidun opetuksen puolesta. Indonesian hallitus pohtii parhaillaan koulutuksen uudistamista, ja seminaarissa mukana olleiden mielestä myös vammaisilla pitäisi olla mahdollisuus opiskella tavallisissa kouluissa muiden ikäistensä tavoin.

Insist-järjestön johtajan Mansour Fakihin mielestä koulut ovat epäonnistuneet tehtävässään."Vammaisten mahdollisuudet pienenevät kotona, kaduilla ja kouluissa. Yhteiskunta halvaannuttaa heidät. On vieläkin opettajia, joiden mielestä vammaisia on turha opettaa", hän kertoi. Vain murto-osa vammaisista saa opetusta, sillä monet vanhemmat eivät halua päästää heitä kodin ulkopuolelle. Toisaalta taas vanhemilla saattaa olla liian ruusuisia odotuksia koulutuksen suhteen.

Dria Manunggal -järjestö suunnittelee parhaillaan kolmevuotista kampanjaa vammaisten oikeuksien parantamiseksi, ja koulutuksen tehostaminen on siinä keskeisellä sijalla. Purwantasta on tärkeää levittää tietoa ja saada vammaiset aktivoitumaan. Erityiskoulut eivät häntä miellytä, sillä niistä on vaikea palata takaisin yhteiskuntaan. "Koulut ovat yhteiskunnan pienoismalli. Niihin voi vaikuttaa vain muuttamalla politiikkaa," Purwanta toteaa.