Uutinen

Indonesialaisten työntekijöiden järjestäytyminen hakee muotoaan

Ilona Niinikangas
20.3.2001

Indonesiassa työläisillä on kahdenlaisia järjestöjä: virallisia ja epävirallisia. Virallisia ovat työministeriön alaiset liitot, joihin suurin osa maan työntekijöistä kuuluu. Epävirallisia taas ovat työläisten omat järjestöt, jotka vasta hakevat jalansijaa maassa. "Valtion ammattiliitot ovat silmänlumetta. Ne on perustettu vain siksi, että Indonesia näyttäisi edistyneeltä maalta", kritisoi Insist-järjestössä työskentelevä Donny Hendro.

Yksi Jaavan monista epävirallisista järjestöistä on kuusi vuotta sitten perustettu Forum Solidaritas Buruh Surakarta (FSBS). Järjestöllä on oma toimisto Wonosaren kaupunginosassa Surakartassa, satoja jäseniä ja viikoittaisia tapaamisia, joissa keskustellaan palkasta, sosiaaliturvasta, naisten asemasta sekä turvallisuusmääräyksistä ja vahvistetaan samalla tehdastyöläisten solidaarisuutta ja yhteishenkeä.

Järjestöllä on ollut monenlaisia vaikeuksia. Työläisillä on Indonesiassa periaatteessa vapaus järjestäytyä mielensä mukaan, mutta tehtaiden omistajat eivät kuitenkaan pidä siitä, että työntekijät ovat mukana epävirallisissa liitoissa, vaan antavat heille potkut.

Näin kävi myös Wijanarko Nugrohille, surakartalaiselle vartijalle. "Työoloissa ei ollut kehumista. Kuukauden palkka oli niin pieni, että se riitti vain pariksi viikoksi. Liityin FSBS:ään ja osallistuin mielenosoituksiin, joissa vaadimme palkankorotusta. Sain potkut. En pääse enää töihin tehtaisiin, sillä olen joutunut mustalle listalle. Minulla ei ole tuloja ja vanhempien pitää elättää perhettäni."
                                             
Monet suhtautuvat FSBS:n toimintaan epäilevästi. "Meitä pidetään kommunisteina" kertoo Darmi, yksi järjestön perustajista. "Uusia jäseniä tulee hitaasti, sillä ihmiset eivät ole innostuneita järjestäytymään ja puolustamaan oikeuksiaan, vaan luovuttavat helposti. Alussa oli vaikeaa löytää kokoontumispaikka. Jouduimme olemaan maan alla, ja hallitus sekä armeija seurasivat toimintaamme. Olimme varpaillamme ja tapasimme eri puolilla kaupunkia. Yritimme olla välittämättä, mutta se oli silti hankalaa. Nyt tilanne on onneksi parantunut."
                    
Järjestö hankkii uusia jäseniä soluttautumalla työläisten joukkoon. Nugroho työskentelee tehtaassa ja juttelee työtovereiden kanssa. "Kuulostelen heidän mielipiteitään. Jos löydän luotettavan ihmisen, joka on kiinnostunut työntekijöiden asemasta, niin kutsun hänet kokouksiimme."

Nughorosta on sama, onko järjestö virallinen vai ei. "Tärkeintä on, että voimme säilyttää itsenäisyytemme ja päättää itse omista asioistamme. Emme saa ulkopuolista tukea, vaan rahoitamme toimintamme vapaaehtoisilla kuukausimaksuilla ja myymällä teepaitoja."

30-vuotiaan Nugrohon henkilökohtainen elämä on katkolla. Hän ei halua mennä naimisiin, vaan omistautuu toistaiseksi työläisten asialle. Välillä kuitenkin iskee epätoivo."Joskus turhauttaa ja tuntuu, ettei mikään muutu. Mutta sitten saan taas jostain voimia jatkaa. Tätä työtä täytyy tehdä sydämellä ja yrittää pitää mieliala korkealla."