Uutinen

Indonesialaiset väsyneitä poliitikkoihin

Anu Lounela
4.6.2001

Keskiviikkona Indonesian parlamentti päätti äänestyksessään, että presidentti Abdurrahman Wahidin (Gus Dur) pitää vastata presidenttikaudestaan kansankokouksen erityisistunnossa ensi elokuussa. Tämä oli päätös, jota osattiin odottaa. Presidentti Gus Durin kerrotaan harkitsevan parlamentin hajottamista, sotilasjohdon vaihtoa (sotilasjohto ei tue parlamentin hajottamista) ja tiettyjen poliittisten tahojen pidättämistä. Tämä tarkoittaa ehkä puhdistusta vanhoista Suharton aikaisista voimista. Nähtäväksi jää, mitä Gus Dur todella aikoo tehdä.

Vaikka parlamentti onkin presidenttiä vastaan, on hänellä vielä muutama kortti hihassaan. Tiistaisessa lausunnossaan Indonesian valtakunnankansleri totesi, ettei Gus Dur ole syyllistynyt korruptioon, niin kuin parlamentin muistutuksissa esitetään. Näin ollen tuntuu oudolta, että parlamentin vahvat puolueet vaativat presidenttiä edelleenkin vastuuseen ja kutsuvat koolle kansankokouksen.

Onkin ehkä syytä epäillä, että parlamentin se osa, joka pelkää menettävänsä asemiaan tulevissa "poliittisissa puhdistuksissa", ajattelee joutuvansa vastuuseen esimerkiksi omista korruptiojutuistaan. Armeija taas pelkää joutuvansa vastuuseen ihmisoikeusrikkomuksista, jotka Amnesty Internationalin mukaan jatkuvat entistäkin räikeämpinä ainakin Acerilla ja Papualla. Suharton aikaiset virkamiehet ja poliitikot ja yrittäjät voivat taas monet pelätä joutuvansa edesvastuuseen korruptiosta.

Ei siis ihme, että tunteet käyvät nyt kuumina. Suharton aikalaiset vetävät esiin vanhoja haamuja ja syyttävät kommunisteja levottomuuksien aiheuttamisesta. Gus Durin puolustajat taas vaativat parlamentin hajottamista ja poikkeustilan julistamista.

Hyvältä ei näytä mikään ratkaisu. Indonesian kansalaisyhteiskunta on taas jakautumassa moneen osaan johtajiensa mukaan.

Indonesialaisen Media Indonesia -päivälehden äskettäisen lukijakyselyn mukaan 70 prosenttia vastanneista haluaisi armeijan taas maan johtoon. Kansa on kyllästynyt poliittisen eliitin kahinointiin, etnisiin levottomuuksiin kaikkialla Indonesiassa, hintojen jatkuvaan nousuun ja rupian huonoon kurssiin. Kansalaisjärjestöaktivistien mukaan tämä ei ole mikään ihme. Gus Durin valtaantulon jälkeen parlamentti ei ole ehtinyt tehdä mitään muuta kuin taistella vallasta. Samaan aikaa Indonesian velkataakka kasvaa entisestään ja maassa on levottomampaa kuin koskaan sitten vuoden 1965.

Poliitikkojen pitäisi siis katsoa peiliin. On kuitenkin selvää, että tällainen kyselyn tulos tyydyttää armeijaa. On helppoa syyttää kommunisteja tai aktivisteja levottomuuksien lietsonnasta ja kohentaa armeijan imagoa. Mutta mitä tapahtuu demokratialle? Ja kuinka käy kansalaisyhteiskunnan vahvistumisen tällaisessa tilanteessa?

Gus Durilla on nyt aikaa elokuuhun asti yrittää pelastaa presidenttiytensä ja mahdollisesti myös maan nuori demokratia. Monet ovat kuitenkin skeptisiä. Gus Durin mahdollisuudet ovat vähissä ja vastustajat voimakkaita.