Uutinen

IMF:n talousvaatimukset estävät avun tehokkaan käytön Afrikassa

Eteläisen Afrikan maat pystyvät hyödyntämään keskimäärin alle 30 prosenttia lisääntyvästä kehitysavusta, koska IMF sanelee valtioiden makroekonomiset suuntaviivat, todetaan tuoreessa raportissa.
Sanna Jäppinen
17.4.2007

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n puheet ja teot eivät vastaa toisiaan, kun tarkastellaan toimia köyhyyden vähentämiseksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, todetaan "The IMF and Aid to Sub-Saharan Africa" -raportissa.

Raportin on tuottanut IMF:n itsenäinen arviointiosasto (Independent Evaluation Office, IEO), ja se keskittyy arvioimaan valuuttarahaston toimia 29:ssä Afrikan valtiossa vuosina 1999-2005. Raportti julkistettiin IMF:n ja Maailmanpankin kevätkokouksen yhteydessä 14.-15. huhtikuuta.

Arvioinnista käy ilmi, että köyhät maat ovat pystyneet hyödyntämään keskimäärin vain 2,8 dollaria jokaisesta vuosittain kehitysapuun suunnatusta 10 lisädollarista. Syynä on se, että IMF vaatii hallituksia käyttämään saamansa lisärahoituksen ensisijaisesti valuuttavarantojen kasvattamiseen ja velanmaksuun.

Action Aid: Päätäntävaltaa IMF:ltä hallituksille

"Huolestuttavaa on se, että tosielämä, johon kuuluvat kamppailu aidsia vastaan, lukutaidottomuus ja nälkä, jää IMF:n rajoittavan politiikan jalkoihin", Rick Rowden Action Aid -kansalaisjärjestö toteaa.

Jos kehitysmaalla ei esimerkiksi ole vähintään kahden ja puolen kuun tuontia vastaavaa valuuttavarantoa koossa, se ei voi käyttää apurahoja muuhunkaan, kuten terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Maissa, joissa inflaatiotaso oli yli IMF:n suosittaman viiden prosentin, lissäntyvästä kehitysavusta pystyttiin hyödyntämään vain 15 prosenttia.

Action Aidin mukaan on ymmärrettävää, että köyhien maiden on kerättävä valuuttavarantoa, joka suojelee maan taloutta talouden heilahteluilta, mutta IMF:n keskeinen rooli yhtäällä makroekonomian suuntaviivoista ja toisaalla avun käytöstä päätettäessä herättää ihmetystä.

Järjestön mukaan ihmisten elämään merkittävästi vaikuttavat päätökset olisi syytä tehdä köyhien maiden hallitusten johdolla ja niistä pitäisi käydä julkista keskustelua - sen sijaan että niihin päädytään IMF:n ehtojen takia.

"Avunantajamaat, herätys"

"On ristiriitaista, että samalla kun rikkaat maat lisäävät apua, ne hyväksyvät IMF:n politiikan", Rowden sanoo. "Se, että näin suuri osuus avusta jää käyttämättä, ei varmastikaan ole ollut avunantajien aikomus."

"Toivon mukaan IEO:n raportti toimii avunantajamaiden herättelijänä. IMF:n on oltava avoin vaihtoehtoiselle talouspolitiikalle, joka mahdollistaa lisääntyvän avun käyttämisen", Rowden esittää.

Myös IEO päätyy raportin pohjalta antamaan suosituksia IMF:n toiminnan parantamiseksi. Ensinnäkin IMF:n johtokunnan olisi syytä selkeyttää valuuttarahaston toimintatapoja lisääntyvän avun suuntaamiseksi. Lisäksi IMF:n johdon pitäisi varmistaa, että selkeytettyjä toimintatapoja myös arvioidaan läpinäkyvästi ja tehdään tarpeen mukaan yhteistyötä Maailmanpankin henkilöstön kanssa.

Yksi raportin keskeisistä huomioista oli myös se, että IMF:n työntekijät eivät ole kyenneet riittävästi kuulemaan paikallisia kansalaisyhteiskuntia, kun on pohdittu toiminnan tavoitteita ja olemassa olevia resursseja.

Lisää tietoa aiheesta