Sisäinen sekaannus saattaa johtua rahaston ja sen suurten eurooppalaisten omistajamaiden välisistä riidoista: IMF:n linjaukset eivät ole olleet Saksan ja muiden budjettikurimaiden mieleen.
Kuva:
Robert Churchill
iStockphoto
Uutistausta

IMF:n talouspolitiikka yhä enemmän hajallaan

Eurokriisin syveneminen näkyi IMF:n ja Maailmanpankin vuosikokouksessa kasvavana kuiluna IMF:n tutkimusten ja suositusten välillä. Kiistely EU:n kanssa on saanut rahaston kehumaan niin budjettikuria kuin elvytystäkin.
Matti Ylönen
23.10.2012

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki järjestivät vuosikokouksensa Tokiossa lokakuussa keskellä yhä syvenevää talouskriisiä Euroopassa. Pelot kriisin leviämisestä kehitysmaihin ovat viime aikoina vahvistuneet, vaikka toistaiseksi moni kehitysmaa on kyennyt pitämään yllä talouskasvua.

IMF ilmoitti syyskuussa aikovansa myydä osan suurista kultavarannoistaan. Lähes kolmen miljardin dollarin myyntitulot aiotaan sijoittaa rahastoon, jonka tuloilla tuetaan kaikista köyhimpien maiden velanhoitokustannuksia.

Kansalaisjärjestöt pitivät päätöstä tyhjää parempana. Nykyisen ja tulevien kehitysmaiden velkakriisien kestävä ratkaisu edellyttäisi kuitenkin epäoikeutettujen ja sietämättömien velkojen mitätöimistä.

Epäoikeutetuilla veloilla tarkoitetaan lainoja, jotka on annettu esimerkiksi diktaattoreille tai lainanantajamaan vientiteollisuuden tukemiseksi. Sietämättömät velat ovat niin suuria, ettei niiden maksu onnistu ilman velan leikkausta.

"IMF:n tulisi auttaa pienituloisia maita pääsemään eroon siltä otetuista veloista, ei jatkaa niitä vielä yhdellä vuosikymmenellä tai pidempään. IMF:llä on pitkä historia vastuuttomien lainanantajien pelastamisessa", Jubilee Debt Campaign -järjestön asiantuntija Tim Jones totesi 29. syyskuuta järjestön tiedotteessa.

Talouspolitiikan sekaannus kasvaa

Kansainvälinen valuuttarahasto on jäänyt vuoden 2009 rahoitusmarkkinakriisin antaman kansainvälisen nosteen jälkeen taka-alalle talouskriisin ratkaisuissa.

Euroopan komissio näyttää ottaneen ohjat käsiinsä Etelä-Euroopan kriisimaiden ohjeistamisessa, ja IMF on jäänyt komission lainapolitiikan takuumieheksi. IMF:n politiikkaa linjaavan Kansainvälisen valuutta- ja rahoituskomitean julkilausuma heijasteli vuosikokouksessa tätä sekaannusta.

Julkilausumassaan IMF onnistui kehumaan Euroopan unionin budjettikuria kiristäviä toimia ja budjettikuria samalla, kun se vaati työllisyyttä ja talouskasvua tukevaa talouspolitiikkaa ja elvyttävää rahapolitiikkaa. Monitulkintaisen julkilausuman painopiste oli kuitenkin budjettikurissa ja leikkauspolitiikassa.

Julkilausuman perusteella vaikuttaa siltä, että vuoden 2008 rahoitusmarkkinakriisin käynnistämä IMF:n sisäinen talouspoliittinen sekaannus kasvaa.

Yksi esimerkki tästä oli Tokiossa julkaistu IMF:n vuosittainen talouskatsaus. Sen mukaan leikkausten vaikutus talouskasvuun on ollut huomattavasti negatiivisempi kuin IMF:ssä on aiemmin ajateltu. Budjettikurilla ei tämän tutkimuksen mukaan siis auteta talouksia, vaan syvennetään lamaa.

The Guardian -lehti piti analyysissään 12. lokakuuta IMF:n sisäistä sekaannusta seurauksena rahaston ja sen suurten eurooppalaisten omistajamaiden välisistä riidoista. IMF:n linjaukset eivät ole olleet Saksan ja muiden budjettikurimaiden mieleen.

Lainaehtojen arviossa ei huomioitu Eurooppaa

Vuosikokouksessa keskusteltiin myös kokousten ikuisuusaiheesta, eli lainaehdoista. Taustana oli syyskuussa valmistunut IMF:n lainaehtojen arviointi.

IMF on arvion mukaan onnistunut vuosien työn jälkeen muuttamaan aiemmin tarpeettoman laajoja ehtojaan "hyvin räätälöidyiksi", "puolueettomiksi" ja "joustaviksi".

"Sosiaalisen sektorin toimet on suurimmassa osassa ohjelmia turvattu hyvin, ja sosiaalipanostukset ovat jopa nousseet kaikista köyhimmissä maissa", arviossa todetaan.

Rahassa mitattuna IMF:n ylivoimaisesti suurimmat ohjelmat ovat nykyään Euroopassa. Arviointi ei kattanut lainkaan näitä lainoja. Global Unions -järjestön asiantuntijan Peter Bakvisin mukaan (Touch Stone 24. syyskuuta) IMF:n arvioon otetut lainat kattoivat vain 10 prosenttia lainojen rahamäärästä.

Käytännössä Euroopan komissio ja IMF ovat ajaneet Euroopan velallismaihin mittavia rakenteellisia uudistuksia, joiden tulokset talouskasvun luomisessa ovat jääneet olemattomiksi.

"Rakenteellisten ehtojen lukumäärä ja syvyys on lisääntynyt euroalueen lainoissa verrattuna aiempiin lainaohjelmiin, mukaan lukien alueilla jotka eivät kuulu IMF:n ydinalueisiin", raportti myönsi.