Islanti piti rohkeasti päänsä, elvytti ja antoi kriisipankkien kaatua. Nyt IMF kiittelee siitä.
Kuva:
Rob Broek
iStockphoto
Uutinen

IMF: Islanti teki oikein antaessaan pankkien ja sijoittajien kärsiä

Islanti hoiti kriisiään toisin kuin perinteiset opit olisivat velvoittaneet: hyvinvointi säilytettiin ja sitä jopa vahvistettiin. Talous lähti nousuun, vaikka kaikki valtavirran talousopit sanoivat, että sen olisi pitänyt lähteä laskuun.
Matti Ylönen
22.11.2011

Islanti teki oikein, kun se päätti vuonna 2008 antaa kriisipankkien kaatua eikä suostunut sosialisoimaan niiden tappioita. Vahvasti elvyttävä talouspolitiikka oli oikea ratkaisu, samoin kuin pääomaliikkeiden vahva kontrolli.

Näin totesi kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Islannin edustaja Franek Rozwadowski konferenssissa, jonka IMF järjesti 27. lokakuuta Reykjavikissa yhdessä maan hallituksen kanssa. Tilaisuudesta raportoi alun perin IMF:n oma Survey Magazine 3. marraskuuta ilmestyneessä artikkelissa.

Konferenssi "Iceland’s Recovery – Lessons and Challenges" jäi pitkälti huomaamatta kansainväliseltä ja suomalaiselta medialta. Jos IMF:n linjanvedot nousevat laajempaan suosioon järjestön sisällä, tulevat vaikutukset olemaan dramaattisia.

Islanti teki päinvastoin kuin EU Kreikassa

IMF:n linjanvedot eroavat monessa suhteessa oleellisesti politiikasta, jota EU on IMF:n taustatuella soveltanut Kreikassa ja muissa kriisimaissa — siitäkin huolimatta, että Islanti ei kuulu euroon ja on pieni kansantalous.

IMF:n varatoimitusjohtaja Nemat Shafik totesi konferenssissa Islannin antaneen valuuttarahastolle kolme keskeistä opetusta.

"Kun valtioilla on Islannin tavoin mielessään selkeä oma strategia, on myös IMF:n paljon helpompi antaa tukea ja neuvoja."

Kontrasti EU:n politiikkaan Kreikassa ja Portugalissa on selvä. Unionin pyrkimyksenä on ollut pikemminkin siirtää mahdollisimman suuri osa päätäntävallasta pois kriisimaista. Näin myös IMF on menetellyt aiemmin ja monissa maissa edelleen.

"On paljon etuja, jos talouspolitiikassa käytetään monipuolista työkalupakkia", kuului Shafikin toinen opetus. Kolmantena hän nosti Islannin hyväksi esimerkiksi tavasta, jolla kansalaisten "hyvinvointi säilytettiin ja sitä jopa vahvistettiin kriisin aikana."

"IMF:n viimeaikainen tutkimus on osoittanut että tasaisen tulonjaon maat kasvavat nopeammin ja vakaammin, joten IMF kiinnittää nykyään näihin kysymyksiin aiempaa enemmän huomiota", Shafik lopetti.

Veronmaksajat eivät maksaneet pankeille

IMF:n suunnanmuutos on merkittävä myös siksi, että kansan ja hallituksen haluttomuus taata brittiläisten ja hollantilaisten sijoittajien talletuksia on pitänyt Islantia pitkään kansainvälisen yhteisön silmätikkuna.

"Päätökset, joita pidettiin kolme vuotta sitten katastrofina Islannille aletaan nähdä yhä useammin siunauksena. Islantilaiset menettivät rahoitusjärjestelmänsä, mutta säästyivät yksityisen sektorin velkojen kansallistamiselta", totesi Islannin talousministeri Árni Páll Árnason.

Taloustieteen Nobelin saanut, New York Timesin kolumneistaan tunnettu Paul Krugman muotoili saman asian suoremmin: "Islannin talous lähti nousuun, vaikka kaikki valtavirran talousopit sanoivat, että sen olisi pitänyt lähteä laskuun."

Vaikka IMF:n edustajien avaukset ovat yllättäviä, ne eivät tule aivan puun takaa. Noin 30 vuoden kokemukset kehitysmaiden velkakriiseistä ovat opettaneet, että eurooppalainen budjettikuri- ja sanelupolitiikka eivät ole paras lääke talouslaman hoidossa.

IMF on tarkistanut monissa kysymyksissä kurssiaan, vaikka "vanhan IMF:n" vaikutus näkyy monen maan lainaohjelmissa edelleen vahvana.

Artikkelia on päivitetty 23.11. klo 11.00 tarkentamalla Kreikan ja Islannin talouksien eroavaisuutta.