Koululaisryhmä istuttaa rannikkoa suojaavaa mangrovemetsää Etelä-Thaimaassa. Ilmastotoetoisuus on maassa vielä aluillaan.
Kuva:
Timo Kuronen
Kepan arkisto
Uutinen

Ilmastotieto ei tavoita thaimaalaisia

Etelä-Thaimaan kalastajat tietävät sääolojen muuttuneen, mutta ilmastonmuutoksesta he eivät osaa sanoa. Kaupunkilaiset saavat tietoa halutessaan, mutta suurin osa ei asiasta välitä.
Timo Kuronen
3.12.2010

"Olemme huomanneet, että sää on nykyään erilainen, tuulensuunnat ovat muuttuneet", kertoo kalastaja Suran Taleeluek eteläthaimaalaisen Trangin maakunnan Ban Mudtanoin kylästä.

"Aiemmin tiesimme koska myrskyt tulevat, nyt emme. Nyt merellä nousee aaltoja, vaikka ei tuulekaan. Kalastus on vaikeaa, kun ei tiedä koska sää muuttuu".

Joulukuun alussa Trangissa on tavallisesti aurinkoista ja matkailusesonki kovassa vauhdissa. Tänä vuonna sateet eivät ole ottaneet loppuakseen.

"Olemme kuulleet puhuttavan ilmastonmuutoksesta, mutta meitä huolettaa eniten kalojen ja muiden luonnonvarojen riittävyys. Meillä ei ole muuta toimeentuloa kuin kalat, simpukat ja äyriäiset", kertoo puolestaan kylän naisryhmän jäsen Rattana Abdul.

Rannikon luonnonvarojen suojelu parasta sopeutumista

Ban Mudtanoin kylässä varaudutaan kuitenkin ilmastonmuutokseen, vaikka asiasta ei käytetäkään siihen liittyviä termejä. Kuusi vuotta sitten Andamaanien meren rannikolle iskenyt tsunami herätti sekä kyläläiset, viranomaiset että avunantajat.

"Tsunamiaalto ei tuhonnut kyläämme, sillä matala lahti ja edessä olevat saaret suojasivat meitä. Tsunamin jälkeen olemme lisänneet rantoja suojaavan mangrovemetsän pinta-alaa noin 500 hehtaariin", laskuveden aikana pikkusimpukoita täynnä olevaa merenpohjaa osoittava Den Taleeluek kertoo.

Ban Mudtanoin kylä on yhdistänyt voimansa seitsemän muun lähikylän kanssa mangroven ja muiden luonnonvarojen suojeluun. Maakunnan johdon ja kalastusviranomaisten avulla kyläläiset ovat suojelleet harvinaisen merilehmän esiintymisalueen ja estäneet isojen kalastustroolareiden pääsyn kahta kilometriä lähemmäs rannikkoa.

Kyläläisten ja viranomaisten yhteistyötä on ajanut eteenpäin paikallisten kansalaisjärjestöjen ja kalastajayhteisöjen Pelasta Andaman -verkosto. Yksi verkoston jäsenistä on Kepan kumppanijärjestö Sustainable Development Foundation (SDF), joka pyrkii myös paikalliseen ilmastotietoisuuden lisäämiseen. SDF:n mukaan parasta ilmastonmuutokseen sopeutumista on integroitu rannikon luonnonvarojen hallinta ja pienkalastajien elinkeinojen turvaaminen.

Kangaskassit eivät riitä

"Bangkokissa ilmastonmuutos tuo ihmisille mieleen kangaskassit", kertoi Kannikar Kitjiwatchakul televisioidussa kansalaisjärjestöjen paneelikeskustelussa marras-joulukuun vaihteessa. "Pelkät muovikassien vaihtaminen kangaskasseihin ei riitä, meidän on vähennettävä kaikkea kulutusta, jopa kangaskassien määrää."

Kannikar provosoi televisiokatsojia sanomalla, että jos bangkokilaiset haluavat lisää ilmastoituja ostoskeskuksia ja muuta turhuutta, seuraavat voimalaitokset pitäisi rakentaa kaupungin keskustaan. Nyt vesi- ja hiilivoimaloita halutaan rakentaa naapurimaihin.

Gallupeiden mukaan kaupunkilaisistakin vain joka kahdeksas tai yhdeksäs tietää ilmasto-ongelmasta. Tietoa on kyllä tarjolla enemmän kuin maaseudulla, mutta siitä ei olla kiinnostuneita.

Vähähiiliseen teollisuuteen

Thaimaan ekologisesta jalanjäljestä puhunut Prayong Doklamyai lisäsi, että Bangkokissa keskimääräinen yhden ihmisen hiilidioksidipäästö on 7,1 tonnia vuodessa, kun se syrjäisessä Nakhon Phanomin maakunnassa on vain 0,3 tonnia vuodessa. Yli 70 prosenttia Thaimaan kasvihuonekaasupäästöistä tulee teollisuuden, energiatuotannon ja liikenteen aloilta.

Energia-alaa seuraava taloustieteilijä Decharat Sukkumnoed kertoi televisioyleisölle, että Thaimaa voisi tehdä merkittävän suunnanmuutoksen päästöissä, jos se investoisi vähähiilisiin teollisuuden aloihin. Aiemmin ollaan suosittu raskasta teräs- ja petrokemian teollisuutta, mutta hallitus ei ole varautunut siihen, että jonakin päivänä myös Thaimaa joutuu leikkaamaan päästöjään.

"Raskaan teollisuuden Rayongissa kansantuote henkeä kohden on noin miljoona bahtia (25000 euroa) vuodessa. Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi sitä, että maatalousvaltaisen Nakhon Pathomin elintarviketeollisuus tuottaa yhtä korkean kansantuotteen paljon vähemmillä päästöillä", Decharat muistutti.