Kuva:
Shutterstock
Uutinen

Sitra: Ilmastonmuutos ajaa maailman yhä suurempaan eriarvoisuuteen

Miltä näyttävät Suomi ja maailma vuonna 2080, jos ilmastotoimiin ei ryhdytä nyt? Sitran ennusteen mukaan ne, joilla on luonnonvaroja, teknologiaa ja osaamista menestyvät, ja köyhille hyvinvoinnin saavuttaminen käy yhä vaikeammaksi.
Sanna Jäppinen
17.12.2013

Ilmastonmuutos iskee voimakkaimmin kaikkein köyhimpiin, joilla on vaikeuksia tyydyttää edes perustarpeitaan. Väestönkasvu ja luonnonvarojen niukkuus pahentavat tilannetta entisestään. Kilpailu luonnonvaroista, ravinnosta ja puhtaasta vedestä voi johtaa vakaviin konflikteihin, todetaan Sitran 12. joulukuuta julkaistussa ”Miten Suomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?” -raportissa.

Nimestään huolimatta selvitys arvioi ilmastonmuutoksen vaikutuksia koko maailmassa, sillä kuten raportissa todetaan, on ilmaston lämpeneminen ”globaali ilmiö, joten sen hillinnän puolesta on taisteltava yhteisten toimien avulla, koko maailmassa ja kaikilla sektoreilla”. Raportissa muistutetaan, että vaikka Suomen kilpailukyky olisikin muuttuvassa ilmastossa keskimääräistä parempi ja haluaisimme varmistaa vain oman hyvinvointimme, ovat ilmastonmuutoksen globaalit heijastusvaikutukset erittäin epäedullisia myös Suomelle

Paula Tommilan, Juha Vanhasen, Mikko Halosen ja Pasi Rinteen vuoteen 2080 sijoittuvan vision pohjana on hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n syyskuun lopussa ilmestynyt viides raportti, jossa maalattiin maailmasta neljä skenaariota. Sitran ennuste perustuu skenaarioon, jossa valtiot jatkavat nykymenoaan: ilmastopolitiikassa ei tehdä todellisia muutoksia eikä uusia merkittäviä ilmastopäästöjen vähentämistoimia. Kyseisessä skenaariossa maapallon keskilämpötila kohoaa vuosisadan loppuun mennessä todennäköisesti yli 4 astetta.

”Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii merkittäviä, usein suurilta tuntuvia taloudellisia panostuksia. Silti on selvää, että ilman pikaisia ja tuntuvia satsauksia edessämme on paljon suurempia ongelmia, jotka vaativat moninkertaisia investointeja ja uhrauksia”, tekijät toteavat.

Ilmastopakolaisuus tuntuu kaikkialla

Yksi Suomessa tuntuva ilmastonmuutoksen seuraus on lisääntyvä ilmastopakolaisuus, kun matalat saarivaltiot muuttuvat asuinkelvottomiksi, ja monissa muissa maissa asuttava pinta-ala vähenee muun muassa merenpinnannousun, rankkasateiden, kuivuuden tai maaperän suolaantumisen takia.

Vuoteen 2050 mennessä jopa 150 miljoonaa ihmistä on voinut joutua muuttamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien syiden takia: useimmat muuttavat kotimaansa sisällä, mutta moni joutuu lähtemään kauemmas, raportissa todetaan.

Jos Suomi ottaa vastaan ilmastopakolaisia 0,35 prosenttia – joka vastaa Suomen osuutta maailman bruttokansantulosta vuonna 2012 – olisi Suomessa jo vuonna 2050 yli puoli miljoonaa ilmastopakolaista.

Rankimmin ilmastonmuutoksen seuraukset tuntuvat ennestään köyhässä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa vaikutuksia – kuten kuivien kausien lisääntymistä, lämpöaaltoja, sateiden muutoksia ja keskimääräistä nopeampaa merenpinnan nousua - vahvistavat nopea väestönkasvu ja kaupungistuminen.

Kaikkialla maailmassa juuri kaupungeissa eriarvoisuus korostuu: rikkaiden alueet ovat vartioituja ja ne ovat pitkälti energiaomavaraisia, köyhemmillä alueilla on puolestaan pulaa riittävästä ravinnosta, myös vanhoissa teollisuusmaissa. Varakkaisiinkin suurkaupunkeihin muodostuu slummeja, joissa kulutustavaroiden ja ruuan hinnan nousu sekä työpaikkojen vähyys johtavat elintason romahtamiseen.

Ilmastonmuutoksen runtelemassa maailmassa eriarvoisuus ei enää perustu etelän ja pohjoisen kahtiajakoon, vaan se on muuttunut resursseja hallitsevien ja niitä himoitsevien väliseksi taisteluksi, raportissa todetaan.

Pirstaleista päätöksentekoa ja kilpailua luonnonvaroista

Sitran visiossa vuoden 2080 maailma on epäonnistunut luomaan riittäviä globaaleja sopimuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja keskenään kilpailevat yhteenliittymät ajavat omien kansalaistensa hyvinvoinnin maksimointia.  YK on menettänyt merkitystään. Yksittäisten valtioidenkin päätäntävalta on vähentynyt, ja esimerkiksi monikansallisilla yrityksillä on yhä enemmän valtaa. Toisaalta isojen valtioiden sisälläkin on keskenään kilpailevia toimintajärjestelmiä.

Luonnonvarojen niukkuus näkyy arjessa ja politiikassa, ja se on monien konfliktien aiheuttaja. Konfliktien ratkominen on hankalaa, sillä globaaleja hallintoelimiä ei ole. Ilmaston ohella luonnonvarojen riittävyyttä heikentää väestönkasvu, joka jatkuu edelleen. Vuonna 2080 maailmassa on yli 10 miljardia ihmistä.

Luonnonvarojen heikko saatavuus on aíheuttanut hintojen nousun, mikä puolestaan on heikentänyt monien valtioiden ja alueiden talouksia niin, että ne elävät jatkuvassa taantumassa.

Tavaroiden ja elintarvikkeiden tuotanto tapahtuu pitkälti automatisoidusti, eikä teollisuus juuri enää työllistä ihmisiä. Logistiikan merkitys on suuri, ja kilpailu luonnonvaroista on johtanut siihen, että kunkin yhteenliittymän sisällä halutaan ylläpitää tietty omavaraisuus.

Kehittyvien talouksien keskiluokka kuluttaa yhä enemmän, ja tämä merkitsee sitä, että köyhemmille jää yhä vähemmän.

Maatalous palaa osin juurilleen

Ruuantuotanto ja tuotantoalueet ovat muuttuneet vuoteen 2080 mennessä suuresti, raportissa todetaan. Esimerkiksi Euroopassa sadot keskimäärin paranevat lämpötilan noustessa kaksi astetta, mutta sen ylityttyä Etelä-Euroopassa ja Välimeren alueella kuivuus lisääntyy, ja Pohjois-Eurooppa alkaa tuottaa valtaosan maanosan viljasta.

Afrikassa ruuantuotanto moninkertaistuu viljelymenetelmien tehostuessa, mutta samalla kuivuus lisääntyy ja väestö kasvaa, eikä tuotanto vastaa kysyntää.

Ruuan tuotanto on kaikkialla kallista, sillä se vaatii yhä enemmän kastelujärjestelmiä, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja tuholaistorjuntaa. Harvalla on enää varaa nauttia lihaa ja maitoa päivittäin, sillä niiden hinta on noussut runsaasti rehun kallistuessa ja laidunmaiden kuivuessa. Sen sijaan levätuotteet ja palkokasvit ovat normaali ja melko edullinen proteiinin lähde.

Vaikka monikansalliset ruokajätit hallitsevat ruokamarkkinoita, tuotetaan merkittävä osa ruuasta paikallisesti. Näin varaudutaan globaaleja ruokakriisejä vastaan. Paikallinen ruokatuotanto palvelee erityisesti varakkaita ihmisiä, jotka voivat siten varautua globaalien hintapiikkien varalle. Köyhimmät ovat markkinoiden armoilla ja kärsivät suuristakin hintaheilahteluista, raportissa todetaan.

Kasvinjalostuksella on pystytty kehittämään muuttuviin olosuhteisiin sopivia kasveja, mutta lajikkeiden valinnassa on katsottu myös menneisyyteen. Unohdettuja ja hylättyjä viljelylajikkeita otetaan käyttöön, koska kasvien monipuolinen geenikanta vähentää tuholaisongelmia. Toisaalta monet muut viljakasvit kestävät kuumuutta paremmin kuin maailman peltoja pitkään dominoineet vehnä, riisi ja maissi.