Uutinen

Ihmisoikeudet ja niiden puolustajat yhä suuremmassa vaarassa

Terrorismin vastainen taistelu on monissa maissa muodostunut vakavaksi uhaksi kansalaistoiminnalle, arvioivat ihmisoikeusjärjestöjen edustajat.
Gustavo Capdevila
22.4.2003

Maailmassa on yli 80 valtiota, joissa ihmiset joutuvat vakavaan vaaraan, jos he yrittävät perustaa yhdistyksen tai ammattiliiton. Yhtä kohtalokasta voi olla maanmiestensä katoamisten ja mielivaltaisten pidätysten tutkiminen tai kidutuksen arvostelu ja ihmisoikeusrikkomusten kirjaaminen.

Kansainvälisen ihmisoikeusliiton toiminnanjohtaja Antoine Bernard sanoo, että ihmisoikeuksien puolustajien tehtävä kuuluu yhä maailman vaarallisimpiin. Entistä useammat hallitukset ovat viime vuosina omaksuneet ihmisoikeusaktivistien suojelemisen sijasta tukahduttavan linjan. Hurjimmasta päästä on Georgian presidentin Eduard Shevardnadzhen lausunto, jossa hän vertasi ihmisoikeusaktivistien toimintaa terrorismiin.

YK:n yleiskokous määritteli 1998 ihmisoikeuksien puolustajaksi henkilön, joka edistää ihmisoikeuksia ja toimii niiden suojelemiseksi. Yleiskokouksen julistus loi Bernardin mukaan mekanismin, joka paransi ihmisoikeusaktivistien ja -järjestöjen laillista suojelua. Se on näkynyt yhdistymisen- ja ilmaisunvapauden vahvistumisena.

Kansalaisyhteiskunnan kyky toimia ja saada väkeä liikkeelle yhteisten asioiden puolesta on lisääntynyt. Monet hallitukset yrittävät kuitenkin kaikin voimin tukahduttaa kansalaistoiminnan. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen "ajattelutapa on muuttunut ja tehnyt ympäristöstä vihamielisen kansalaisyhteiskunnalle", Bernard pohtii.

Kidutuksen vastaisen maailmanjärjestön edustaja Eric Sottas muistuttaa, että eräät hallitukset ovat hyödyntäneet viime aikojen tapahtumia "laillistaakseen tai vahvistaakseen tukahduttavia käytäntöjään, ja usein länsimaiden hallitusten siunaamana tai rohkaisemana". Hän mainitsee esimerkkeinä Uzbekistanin, Venäjän, Egyptin ja Malesian. Sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti Aasian "terrorismin vastaisen taistelun toiseksi rintamaksi", Malesia ja muut alueen maat tulkitsivat sen luvaksi tukahduttaa ainekset, joita ne pitävät kapinallisina, Sottas sanoo.

Myös lakko-oikeus uhattuna



Bernardin mukaan vähintään 30 valtiota on käyttänyt terrorismia verukkeena ihmisoikeusaktivistien ja -järjestöjen ahdistelulle.

"Nyt emme ole tekemisissä pelkästään terrorismin uhkan kanssa, vaan myös terrorismin torjunta muodostaa uhkan", huomauttaa Hina Jilani, joka toimii YK:n pääsihteerin erikoisraportoijana ihmisoikeusaktivisteja koskevissa asioissa. "Jokainen käyttöön otettu terrorismin vastainen strategia, politiikka ja menetelmä vähentää omalla tavallaan turvallisuutta yhä lisää", pakistanilainen Jilani selittää.

Häntä huolestuttaa myös valtioiden yltyvä militarisoituminen. "Yhä useammin turvaudutaan sotilaallisiin menetelmiin ja välineisiin tilanteissa, jotka pitäisi hoitaa poliittisin keinoin." Asiantuntijoiden mukaan uhatuimpia ja haavoittuvimpia aktivisteja ovat nykyisin ne, "jotka taistelevat demokratian ja itsemääräämisoikeuden puolesta".

Jilanin mukaan ihmisoikeuksien vaarantamisessa ovat usein mukana myös yksityiset yritykset, niin paikalliset kuin ylikansallisetkin, vaikka "likaisen työn" hoitavat yleensä virkavallan edustajat. Hän viittaa tilanteisiin, joissa kansalaiset protestoivat esimerkiksi jonkin yrityksen aiheuttamia ympäristöongelmia vastaan. Yhteiskunta tulee yleensä yrityksen avuksi, ja mielenosoitus lopetetaan. "Italiasta Azerbaidzhaniin ja Algeriasta Argentiinaan yhteiskunnalliset protestiliikkeet nujerretaan tarpeettoman kovalla voimalla", hän sanoo.

Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL) edustaja Anna Biondi muistuttaa, että myös työntekijöiden lakko-oikeus on vakavasti uhattuna. "Työnantajat eivät halua myöntää, että lakko-oikeus kuuluu yhdistymisvapauteen", hän huomauttaa jatkaen, että näin vaarannetaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussopimus. Se takaa työntekijöille oikeuden järjestäytyä ja neuvotella työehdoista kollektiivisesti.

Asiantuntijat valittavat, että taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia ei vieläkään nähdä yhtä sitovina kuin perinteisesti ihmisoikeuksiksi miellettyjä kansalais- ja poliittisia oikeuksia.