Uutinen

Huovinen ja Vanhanen: Köyhyyden vähentäminen vankin tae rauhalle

Köyhyyden vähentäminen sekä laillisuuden kunnioittaminen nousivat pääteemoiksi rauhaa käsitelleessä globalisaatiokeskustelussa Helsingin Tuomiokirkossa.
Sanna Jäppinen
19.11.2004

"Köyhyys on merkittävin kasvualusta väkivallalle ja sodille", totesi Helsingin piispa Eero Huovinen, kun Globalisaation oikeudenmukaisuus -keskustelusarjassa käsiteltiin rauhan mahdollisuuksia 18. marraskuuta.

Pääministeri Matti Vanhanen yhtyi Huovisen näkemykseen, mutta siitä, miten köyhyyttä parhaiten vähennetään, keskustelijat eivät päässeet yksimielisyyteen. Vanhanen uskoo kaupan vapauttamisen edistävän koko maailman hyvinvointia, Huovinen puolestaan vaatii köyhimpien maiden tueksi velkojen anteeksiantoa ja kaupan sääntelyä.

Paneelikeskustelua vetänyt päätoimittaja Tapani Ruokanen totesi, että keskustelussa näkyi virallisen Suomen kaksijakoinen globalisaatiolinja: Halosen ajama "hyvä" globalisaatio, jota Huovinen edusti, ja Vanhasen "paha" globalisaatio.

"Olisiko niin, että globalisaatio nykyisellään hyödyttää vain osaa kehitysmaista", Huovinen tivasi Vanhaselta tämän viitattua siihen, että talouden globalisaation ja kaupan vapauttamisen avulla on saatu lyhyessä ajassa aikaan miljoonien ihmisten elintason nousu ja enemmän vaurautta kuin kehitysyhteistyöllä vuosikymmenien aikana.

Vanhanen myönsi, että epätasapaino esimerkiksi Kaakkois-Aasian ja eteläisen Afrikan välillä on kiistämätön tosiasia, mutta hän uskoi Aasian kehityksen koituvan aikanaan myös Afrikan hyödyksi. "Nykyään EU ja Yhdysvallat vastaavat valtaosasta maailman kehitysyhteistyötä. Toivon mukaan Kaakkois-Aasia pystyy vaurastuessaan vähitellen antamaan oman panoksensa."

Ulkomaisten sijoitusten saaminen Afrikan maihin on Vanhasen mukaan keskeinen keino köyhyyden vähentämiseksi. "Tapasin eilen Nigerian presidentin, ja yksi hänen tärkeimmistä tapaamisistaan Suomen-vierailulla oli kännykkäfirman johtajan kanssa."

Vanhanen painotti, että yksinään kauppa ei riitä ratkaisemaan köyhyyden ongelmaa. "Kehitysyhteistyötä tarvitaan edelleen. Sen avulla tehdään tärkeää pohjatyötä, jotta taloudellinen kehitys olisi mahdollista."

Huovisen korostamaan köyhien maiden velkojen anteeksiantoon Vanhanen ei ottanut selvää kantaa. "Kysymys on vaikea. Yksi näkökulma on, ettei mitätöinnillä haluta palkita väärällä tavalla toimineita valtioita, jotka ovat käyttäneet velkarahaa esimerkiksi aseisiin."

Oikeutettu sota?

 

  Kuva: Antoinette Batamubwira (Kuvaaja: Adolfo Vera/KUA)
Viestintäkonsultti Antoinette Batumubwira korosti ihmisoikeuksia Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen Kuvalehden järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Paneelikeskustelussa puhuttiin paljon sodan oikeutuksesta. Huovinen nosti esiin viisi keskeistä laillisen sodan piirrettä: se on laillisen esivallan käynnistämä, kyse on rauhan turvaamisesta ja puolustussodasta, kun diplomatian keinot on jo käytetty, halutun tavoitteen saavuttaminen on todennäköistä ja siviilituhoja vältetään.

Vanhanen puolestaan korosti kansainvälisen yhteisön roolia kriisien ratkaisussa. EU:ssa ollaan ajamassa uutta rauhanturvalakia, joka mahdollistaisi pikaisemman puuttumisen humanitaarisiin kriiseihin – jopa ilman YK:n mandaattia.

Yleisön joukosta kyseltiin, millä oikeudella EU:lla olisi suurempi oikeutus toimia maailmanpoliisina kuin esimerkiksi unionin kritisoimalla Yhdysvalloilla – ja onko silloin enää kyse laillisesta sodasta.

"En ole päättänyt lopullista kantaani tähän kysymykseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, mitä tapahtui Ruandassa ja Kosovossa, kun YK ei kyennyt päättämään joukkojen lähettämisestä. Usein kauheuksien estämiseksi riittää jo se, että paikalla on ulkopuolisia todistajia", Vanhanen vastasi.

Paneelin kolmas keskustelija, burundilainen toimittaja ja viestintäkonsultti Antoinette Batumubwira muistutti laittomuuden, epävarmuuden ja köyhyyden kolmiyhteydestä.

"Afrikan sisällissodat syntyvät niille alueille, jossa nämä kolme tekijää yhdistyvät. Kun lakia ja ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, yhteiskunta on jatkuvassa epävarmuuden tilassa, jossa on vaikea tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia. Tämä koskee sekä päättäjiä että tavallisia kansalaisia. Tällöin korostuu oman edun tavoittelu. Afrikka tarvitsee ihmisiä, jotka todella haluavat työskennellä yhteisen hyvän eteen."

Kaksikymmentä vuotta ihmisoikeuksien puolesta taistellut Batumubwira joutui aikanaan lähtemään Burundista sotilashallituksen noustua valtaan. Toivoaan hän ei ole silti menettänyt.

"Sodan kokeneena en jaksaisi elää, jos en uskoisi rauhan mahdollisuuteen. Pitää muistaa, että vaikka maailmassa on koko ajan käynnissä konflikteja, suurin osa valtioista elää rauhassa."


Kirkon ulkomaanavun ja Suomen kuvalehden Globalisaation oikeudenmukaisuus -keskustelusarja jatkuu 28.1.2005 Kuopion tuomiokirkossa teemalla tasa-arvo.