Uutinen

Huippukokouksessa vähempi olisi ollut parempi järjestöille

YK:n talouskriisihuippukokouksen lopputulema oli laaja, mutta epämääräinen 15-sivuinen dokumentti. Kansalaisjärjestöille ja kehitysmaille olisi kelvannut paljon lyhyempikin poliittinen asiakirja, jos siinä olisi vastattu kehitysmaiden keskeisimpiin ongelmiin.
Pasi Nokelainen
26.6.2009
PASI NOKELAINENRene Grotenhuis (Kuva: Pasi Nokelainen)
René Grotenhuis olisi toivonut kokouksen lopputulemaan mieluummin vähemmän sivuja ja enemmän konkretiaa.

"Kun katsoo loppuasiakirjaa voisi hyvin luulla, että kyse on kattavista paketeista, mutta dokumentti on oikeastaan kokoelma aiemmin tehtyjä sitoumuksia", toteaa johtaja René Grotenhuis hollantilaisesta Coraid-järjestöstä.

Kansalaisjärjestöjen mielestä New Yorkissa 24.-26.6. pidetyn huippukokouksen lopputulema oli pettymys.

"Minusta vähempi olisi ollut parempi, jos tässä kokouksessa oli keskitytty oikeasti keskeisimpiin kysymyksiin", jatkaa katolilaisten kehitysjärjestöjen yhteistyöorganisaatio CIDSEn puheenjohtajana toimiva Grotenhuis.

Grotenhuisille keskeisiä kysymyksiä oli kolme: puuttuminen muun muassa veroparatiisien aiheuttamaan laittomaan pääomapakoon kehitysmaista, monenkeskinen ratkaisu velkakriisin ja kansainvälisen talouspolitiikan parempi hallinta.

Tulonmenetyksiä paikattava turvaamalla verotulot

René Grotenhuisin mielestä kriisi on osoittanut, kuinka haavoittuvia kehitysmaat ovat niin kauan kuin suuri osa maiden menoista rahoitetaan kehitysavulla.

"Tulin juuri jäsenjärjestöjemme kokouksesta, ja vähän joka maasta kuului uutisia kehitysavun leikkauksista tai rahojen siirtämisestä ilmastonmuutoksen sopeutumistoimiin", vaikutusvaltaisten katolilaisten kehitysjärjestöjen puheenjohtaja totesi.

Romahtavia vienti-, investointi- ja turismituloja sekä laskevaa kehitysapua pitäisi paikata vahvistamalla kehitysmaiden kykyä puuttua veroparatiiseihin pakeneviin laittomiin rahavirtoihin. Ne ovat suurimpien arvioiden mukaan jopa kymmenkertaisia kehitysyhteistyömäärärahoihin verrattuna.

Kehitysmaita hyödyttävä kansainvälinen veroyhteistyö ei käytännössä edennyt yhtään konferenssissa.

"EU ja Yhdysvallat ovat alkaneet kovistelemaan Liechtensteinin ja Caymansaarten kaltaisia verokeitaita omien verotulojensa paikkaamiseksi, mutta nykyinen veroyhteistyö ei vielä auta kehitysmaita", Grotenhuis harmitteli.

"Lyhennysvapaata" vaikeuksissa oleville kehitysmaille

Ehkä suurin pettymys järjestöille ja kehitysmaille olivat loppuasiakirjan epämääräiset muotoilut velkakysymyksissä. Kehitysmaiden rahoitusvajeen paisuessa uhkana on lähes väistämätön valtava velkakriisi.

Suurimman arvion rahoitusvajeen suuruusluokasta tähän mennessä on esittänyt YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi Unctad, jonka mukaan summa kohoaa jopa 2000 miljardiin dollariin. Järjestön pääsihteeri Supachai Panitchpakdi esittikin jo huhtikuun lopussa tilapäistä pidättäytymistä – kansanvälisen politiikan kielellä moratoriota – kehitysmaiden velkojen lyhennyksistä.

"Nykyisessä globaalissa kriisitilanteessa sekä velkoja- että velanmaksajamaille olisi todennäköisesti parempi, jos velanmaksajamaiden vähät valuuttatulot käytettäisiin tuontituotteisiin eikä velanlyhennyksiin", Supachai totesi huhtikuussa.

Supachai viittaa siihen, että velkaantuneiden kehitysmaiden ulkomaankauppa pitäisi yllä työllisyyttä velkojamaissa, jos velkaiset maat voisivat edelleen ostaa tarvitsemiaan teollisuus- ja maataloustuotteita.

Varsinaisena velkapommin purkuelimenä kehitysmaat ja järjestöt pitävät puolueettoman velkasovittelumekanismin luomista.

Stiglitz näyttää tietä

Kehitysmaat ajoivat kokousvalmisteluissa voimallisesti talousnobelisti Joseph Stiglitzin johtamien "YK:n talousviisaiden" kehittämää ajatusta globaalista talouskomissiosta. Idea vesittyi loppuasiakirjassa muotoon "päätämme vahvistaa YK:n ja sen jäsenmaiden roolia talous- ja rahoitusasioissa, mukaan lukien YK:n koordinaatioroolia".

Alkuperäisenä ajatuksena oli YK:n turvallisuusneuvostoa muistuttava uusi elin, johon myös Suomen kaltainen pieni valtio tai Bangladeshin kaltainen väkirikas mutta köyhä maa voisivat päästä jäseniksi. Neuvosto koordinoisi kansainvälistä talouspolitiikkaa.

"Tässä vaiheessa kaikille alkaa olla selvää, että talouden sääntelyä pitää parantaa. Kysymys kuuluu, kuka sääntelee ja miten", totesi Grotenhuis viitaten G20-maiden itse itselleen ottamaan rooliin.

Lisää tietoa aiheesta