Helsinki-prosessin päätöspaneelin puhujat Harsh Mander, Heidi Hautala, Erkki Tuomioja, Yoke Ling Chee, Bernad Membe, Rebecca Muna ja paneelin vetäjä Johanna Korhonen.
Kuva:
Esa Salminen
Kepa
Uutinen

Helsinki-prosessi palaa kokoussarjana

Suomen ja Tansanian yhteispuheenjohtajuuden alla Helsinki-prosessi haluaa vauhdittaa kansainvälisiä prosesseja. Tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi oikeudenmukainen talous ja ympäristö.
Esa Salminen
16.2.2012

Helsinki-prosessi nousi naftaliinista tällä viikolla, kun Espoon Hanasaaressa järjestettiin kaksipäiväinen HP+10-konferenssi.

Helsinki-prosessi on Suomen ja Tansanian yhteispuheenjohtajuudessa toimiva epävirallinen yhteenliittymä hallituksia, kansalaisliikkeitä ja tutkijoita. Konferenssissa puhuneen kehitysministeri Heidi Hautalan mukaan henkiin herätetty prosessi pyrkii vaikuttamaan esimerkiksi ilmastokysymyksiin ja globaalin talouden hallintaan järjestämällä pienemmän piirin kokouksia isojen prosessien liepeillä, kuten kesäkuussa järjestettävän YK:n kestävän kehityksen kokouksen yhteydessä Rio de Janeirossa.

Alkuperäinen Helsinki-prosessi käynnistyi joulukuussa 2002 Suomen ja Tansanian aloitteesta etsimään pelisääntöjä globalisaation hallinnalle. Se luovutti loppuraporttinsa vuonna 2008 YK:n pääsihteerille.

Tuomioja: kansainvälisiä veroja

"Emme koskaan olettaneet, että Helsinki-prosessi yksin pelastaisi maailman", luonnehti prosessin ensimmäisessä vaiheessa vahvasti mukana ollut ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Helsinki-prosessi voi Tuomiojan mukaan edistää esimerkiksi kansainvälisen verotuksen kehittämistä, rahoitusmarkkinaveroa, tasavertaista verotusta sekä pyrkiä suitsimaan veroparatiiseja ja veronkiertoa.

"Meidän täytyy tarkastella myös kauppakysymyksiä — miten kaupasta saadaan reilumpaa", Tuomioja sanoi.

Kauppasääntöjä voitaisiin kehittää, jotta ne huomioisivat paremmin ympäristön ja ihmisten suojelun. Tuomioja näkisi myös mielellään vahvan kansainvälisen investointisopimuksen, joka korvaisi tuhannet kahdenväliset sopimukset, jotka yleensä edistävät vahvemman osapuolen etuja.

Yrityksillä kiistanalainen rooli

"Helsinki-prosessin pääajatus on, että eri toimijat tulevat yhteen ratkomaan ongelmia, ja sitä tarvitaan nykyään erittäin paljon", sanoi Heidi Hautala loppupuheenvuorossaan.

Yksi puute Hautalan mielestä on, että yksityissektori ei vielä ole kovin suurella painolla mukana prosessissa. Kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, että yksityissektorin kasvava rooli kehityskeskusteluissa on hyvä asia. Marko Ulvila demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamista muistutti, että yritysten tehtävä on ensisijassa tehdä voittoa omistajilleen, mikä voi johtaa huomiota harhaan.

"Se selittää myös, miksi Rion tavoitteissa ei olla edistytty juurikaan kahdessakymmenessä vuodessa: yritysmahdit ovat sanoneet ei hiiliveroille, transaktioveroille ja niin edespäin. Dialogia voidaan käydä, mutta meidän pitäisi nähdä itsemme enemmän kansalaistuomioistuimena ja tuoda yritysmaailma mukaan syytetyn roolissa."

Third World Network: Valtiolle enemmän roolia

Maailmassa, jossa kansainvälinen luottamus on kortilla, ovat konferenssin osallistujien mukaan Helsinki-prosessin kaltaiset aloitteet harvinaisia. Tätä kiitteli Hautalan lisäksi kansainvälisen järjestöverkoston Third World Networkin pääsihteeri Yoke Ling Chee.

"Maailma ei ole vain kriisissä, vaan maailmassa on myös hyvin vähän luottamusta."

"Kansalaisyhteiskunta on osallistunut viime vuosina isoihin keskusteluihin yhä enemmän, ja olemme korostaneet solidaarisuuden tarvetta monien kriisien keskellä."

Chee toivoi, että Helsinki-prosessi pystyisi korottamaan valtioiden roolia uudelleen. Cheen mukaan kaupan vapauttamisen ja yksityistämisen myötä maailman politiikkaa on alkanut ohjata ajatus siitä, etteivät hallitukset ole yhtä tehokkaita kuin markkinat — ja sen seuraukset näkyvät nyt kehitysmaiden lisäksi myös teollisuusmaissa.

"Meistä valtion roolin tulisi olla kansalaisten puolustamisessa ja siinä, että yhteiskunnassa vaikuttavat eri intressit saadaan tasapainoon. Se on tullut hyvin selvästi esiin näissä keskusteluissa."