Uutinen

Helsingin piispa haluaisi lisätä kehitysyhteistyötä

Erkki Paakkulainen
20.8.2000

Helsingin piispan Eero Huovisen mukaan nykyisin me voimme nähdä koko maailman hädän. Kriisiin vastaaminen on asettanut mielen kestokyvyn ja moraalin koetteille.

"Yksi tapa vastata maailmanlaajuiseen hätään on yhdessä tehty työ, jota edustaa esimerkiksi kehitysapupolitiikka. Toinen tapa vastata on Jubilee-kampanja, jossa on yhdessä maailman muiden kansojen kanssa vedottu rikkaisiin maihin, että ne antaisivat anteeksi kehitysmaiden velat."

"Samalla kun paine auttamiseen on kasvanut, ihmiset ovat kehittäneet yhteistoiminnan muotoja. Esimerkiksi Kepassa kansalaisjärjestöt toimivat yhdessä eivätkä vain yksi lähetysjärjestö erillään ja Punainen Risti tai Kirkon ulkomaanapu toisaalla."

Piispa pohtii myös sitä, minkälainen hätä ulkomailla pitää olla, että suomalaiset heräävät avustustustoimintaan.

"Kannamme helpommin vastuuta lähialueista kuten Inkeristä ja Virosta. Se on oikein koska he ovat lähimmäisiämme, mutta lähimmäisiä ovat myös ihmiset Etiopiassa, Ruandassa, Angolassa ja Namibiassa. Heidän tilanteensa vielä paljon huonompi kuin lähialueillamme."

"Kehitysapukaan ei ole vain vapaaehtoista toimintaa, vaan se on myös yhdessä sovittua poliittista toimintaa. Silloin herää kysymys, miten Suomi on tässä suhteessa kantanut vastuunsa. YK:n suosittelemaa 0,7 prosentin tasoa bruttokansantuotteesta kehitysapuun mikään taho Suomessa ei ole periaatteellisesti vastustanut, vaan sitä pidetään suositeltavana ja kohtuullisena. Avun taso on kuitenkin jäänyt sen alle, joten rikkaana maana Suomella olisi parannuksen teon paikka."

Toinen kysymys on se, miten rahat suunnataan. Huovisen mielestä on tärkeätä, että se tapahtuu vastuullisesti. Ei ylhäältä päin avustettavia maita holhoten, vaan yhdessä niiden kanssa suunnitellen.

"Kehitysyhteistyössä on jo pitkään tiedetty, että on tärkeämpää kouluttaa ja opettaa kuin antaa pelkkää hätäapua. Olen pannut merkille myös, että valtiovalta on arvostanut työtä, jota kansalaisjärjestöt ovat tehneet. Ne tekevät monia asioita kustannustehokkaasti, halvalla, sitoutuneesti ja myös hyvin suurella ammattitaidolla. Niiden kautta kanavoitu kehitysapu on ollut hyvin sijoitettua rahaa."

"Kuilu köyhien ja rikkaiden maiden välillä kasvaa jatkuvasti. Vielä 1960-luvun alkupuolella maailman rikkain viidennes tienasi 30 kertaa enemmän kuin köyhin viidennes. Tällä hetkellä luku liikkuu 75 paikkeilla."

Suuntaa voidaan piispan mukaan yrittää kääntää vain kansainvälisellä yhteistyöllä ja moraalista vastuuta kantamalla.

"Kehitysyhteistyössä, lähetystyössä ja myös kotimaisessa diakoniatyössä on usein sanottu, että kirkon yksi tehtävä on muiden moraalista vastuuta kantavien ihmisten joukossa toimia asianajajajana eli puhua niiden ihmisten puolesta, joiden puolesta kukaan muu ei puhu."

"Asianajajia tarvitaan käyttämään äänivaltaa niiden ihmisten puolesta, joilla sitä ei ole. Ei Suomen budjettineuvotteluissa ole yksikään kehitysmaan edustaja puhumassa, sen vuoksi tarvitaan heidän puolestaan puhujia."

"Avustustyöllä ei saisi synnyttää uutta turruttavaa toimintaa, koska apuunkin voi turtua ja lamaantua. Jos kotona on holhoava äiti, joka passaa lapsillensa pöytään kaiken, niin lapsista tulee vaativia ja aloitteettomia. Paremmin onnistutaan, jos luodaan edellytyksiä sille, että ihminen pystyy ottamaan elämänsä hallintaan."