Uutinen

Hautala ja Sundman: "Kepaa tarvitaan yhä"

Kepan kärkihahmot pitävät suomalaisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamista elintärkeänä tehtävänä.
Jukka Aronen
24.6.2003

Kepan hallituksen puheenjohtaja Heidi Hautala (HH) ja toiminnanjohtaja Folke Sundman (FS) keskustelivat Jukka Arosen (JA) kanssa eduskunnan kahvilassa huhtikuussa 2003 Kepan historiasta ja nykypäivästä.

Samalla kosketeltiin muita ajankohtaisia teemoja, kuten Maailman sosiaalifoorumia, Irakin sotaa ja kansalaisjärjestöjen globaalia roolia.

JA: "Aloitetaan lyhyestä ja ytimekkäästä kysymyksestä: miksi Kepa on olemassa?"

FS: "Prosenttiliikehän synnytti Kepan vuonna 1985. Jos ajattelee perustamisvaiheen keskusteluita, niin itse asiassa voidaan sanoa, että Kepa on juuri tänään ehkä lähimpänä alkuperäisen perustamisidean ydintä."

"Alkuperäinen ideahan oli, että Kepa voi olla tietyissä poliittisissa asioissa yhteinen toimija ja sitten tietyissä asioissa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan palvelukeskus, joka tuottaa kaikenlaisia palveluita."

HH: "Historiallisesti varmaan yksi merkittävimmistä asioista on ollut se, että niin laaja joukko niin erilaisia toimijoita on kyennyt pitämään lippua ylhäällä kehitysyhteistyöasioissa. Sillä on ollut väkisinkin vaikutusta siihen, että niin sanottu virallinen Suomi on ottanut kehitysyhteistyön mukaan agendalleen."

"Prosenttiliikkeen loppuvaiheessa syntyi sitten laatukeskustelu, jossa nostettiin esille se, että vaikka (kehitysavun) määrä on tärkeää, niin vielä tärkeämpää on, että määrän kasvu kulkee käsi kädessä laadun kanssa. Tietyt filosofit, kuten Thomas Wallgren, alkoivat epäillä kokonaan tätä määräajattelua."

FS: "Kyllä, sehän tuli aika varhaisessa vaiheessa, siinä 1980-luvun jälkipuoliskolla. Sitä kutsuttiin silloin kehityskriittiseksi toiminnaksi. Siihen aikaan järjestettiin isoja seminaareja, ja mukaan tuli kehityskriitikkoja etelän maista ja muualta."

"Se oli ihan uudenlaisen keskustelun lanseeraamista sen ajan Suomessa. Kehitysyhteistyön kritiikki oli tavallaan koko keskustelun sivupolku. Pääosan vei kehitys-käsitteen kritiikki. Jälkeenpäin tarkasteltuna kyseessä oli globalisaatiokritiikin esivaihe."

HH: "Siitä alkoi Kepan kehityspoliittinen toiminta. Muistan itsekin olleeni niin sanotusti nälkälakossa kaksi viikkoa 1980-luvun alkupuolella samaan aikaan kuin Ville Komsi, Liisa Jaakonsaari ja muutama muu. En muista tarkalleen syytä, mutta kyllä se oli kehitysyhteistyön puolesta. Se on pisin nestepaasto, jolla olen ollut. Oma etuni oli siinä, että olin harrastanut nestepaastoa monta kertaa aikaisemmin. Siksi minulla ei ollut samanlaisia vaikeuksia kuin esimerkiksi Liisa Jaakonsaarella (HH nauraa)."

FS: "Osa tästä tapahtui jo ennen Kepan muodollista perustamista. Kepahan perustettiin vuoden 1985 keväällä. Taustalla oli prosenttiliikkeen toiminta, mutta jo silloin oli olemassa myös eräänlainen Kepan esiaste, jonka nimi oli 'Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöneuvottelukunta'. KaKeNe oli sen lyhenne, ja se toimi vuosina 1982-1984."

"Tässähän on se jännä historiallinen seikka, että silloin meillä oli vastikään aloittanut punamultahallitus, joka päätti että Suomen kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan 0,7 prosenttiin 1990-luvun alkuun mennessä. Se oli prosenttiliikkeen painostuksen tulosta, vaikka toki siihen vaikutti moni muukin seikka."

"Nyt (huhtikuussa 2003) ollaan siis samanlaisessa tilanteessa. Pitkän tauon jälkeen tulee punamultahallitus, jolle tyrkytetään samaa päätöstä uudestaan. Silloin sattumalta vielä Suomen kehitysyhteistyömäärärahat olivat samaa tasoa kuin nyt eli noin 0,34 prosenttia bkt:sta."

Suurin saavutus ja pahin tappio

JA: "Historia siis toistaa itseään. Onko syklissä ollut kuitenkin selviä huippu- ja notkokohtia? Mitkä ovat olleet Kepan suurimpia saavutuksia ja mitkä ovat olleet pahimpia takaiskuja?"

HH: "Voidaanko sitten sanoa, että pahimpia pettymyksiä on ollut, että laman jälkeen ei koskaan enää syntynyt samanlaista globaalia vastuuta kuin sitä ennen."

FS: "Juuri näin. Ja suurin saavutus oli, että vuoteen 1991 mennessä päästiin YK:n suosittamalle (kehitysyhteistyön) tasolle. Suurin pettymys - sen ohella että määrärahat romahtivat - oli se, että juuri kun oltiin valmiita siirtymään kehityskriittisestä keskustelusta itse sisältökysymyksiin, jouduttiinkin sitten monen vuoden ajan käymään olemassaolo- ja puolustustaistelua (kehitysyhteistyömäärärahojen) alasajoa vastaan."

"Vasta viime vuosina olemme pystyneet rakentamaan uudelleen asemia niin, että painopistettä on pystytty siirtämään laatukysymyksiin."

"Muita Kepan saavutuksia on ollut koko tämän kehitysmaaliikkeen toimintavalmiuden, voiman ja osaamisen asteittainen rakentaminen. Jos katsotaan taaksepäin 1980-luvun alkupuolelle, mitä suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö silloin oli, niin voidaan todeta, että melkoinen harppaus on tapahtunut kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa."

HH: "Eikö Kepa ole ollut myös mukana vaikuttamassa siihen, että aikamoinen joukko suomalaisia ihmisiä on päässyt tutustumaan kehitysmaatodellisuuteen? Ja kun suuri osa heistä on sitten palannut takaisin kotimaahan erilaisiin tehtäviin, niin se ei ole voinut olla vaikuttamatta siihen, että kehitysmaatietoisuus on levinnyt."

18-vuotiaan elämää

JA: "Kepa täyttää tänä keväänä 18 vuotta. Nyt kun järjestö on täysi-ikäinen, mitkä ovatkaan sen oikeudet ja velvollisuudet?"

FS: "Isot haasteet tuntuvat kyllä todella isoilta, isolla iillä ja isolla hoolla. Kun katselee nyt ympärilleen maailmassa ja pohtii, millaiseksi maailma muuttuu Irakin sodan seurauksena, mitä tälle kansainväliselle järjestelmälle tapahtuu ja mikä kansalaisjärjestöjen rooli tulee tulevaisuudessa olemaan, sitä tuntee itsensä niin mitättömäksi."

"Onko tällä muulla puuhastelulla mitään merkitystä kaikessa tässä myllerryksessä? Asia on kuitenkin pakko kääntää toisinpäin: ellemme me usko siihen, mitä me teemme välittömässä toimintaympäristössämme, Suomessa, Euroopassa ja etelän maissa, niin ei mistään muustakaan voi tulla mitään."

"Me pyrimme omassa ohjelmassamme häivyttämään tähänastisen etelä-pohjoinen-ajattelun. Se on ehkä suurin haaste. Tämä on todella globaalia toimintaa - ihan kirjaimellisesti."

HH: "Kun aloitit tuosta Irakin sodasta, niin tulee mieleen, että sen yhteydessä on nähty maailmanhistorian todennäköisesti suurimmat joukkomielenosoitukset. Niitä on ollut samoina päivinä melkein joka kaupungissa Euroopassa, Kaakkois-Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Monet sellaiset ovat osallistuneet, jotka eivät ole aiemmin mielenosoituksissa käyneet. He ovat kokeneet, että se on heidän tehtävänsä. Tämä on lupaavaa, vaikka toivoisikin, että mielenosoituksia ei tarvittaisi."

"Jollain tavalla yleinen mielipide alkaa tiedostaa globaaleja kysymyksiä aika intuitiivisesti. Ei siinä tarvitse olla mikään valtio-opin professori tai kansainvälisen politiikan dosentti."

"Kepa puolestaan voi kannustaa ihmisiä miettimään asioiden yhteyksiä. Sen toimintakenttä on globaali, ja Suomessa se toimii kannustamalla ihmisiä toimimaan. Ihmiset haluavat aktiivisesti tehdä asioita - tällainen uusi aalto on tulossa. Ehkä me olemme jo siinä?"

FS: "Kyllä. Esimerkiksi Maailman sosiaalifoorumissa globaaliin demokratiaan sekä ihmisten paikalliseen hyvinvointiin ja osallistumismahdollisuuksiin liittyvät asiat vetävät ihmisiä yhteen. Näihin teemoihin Kepakin on jo heittäytynyt mukaan."

"Maailman sosiaalifoorumi menettää voimansa, jos sitä aletaan institutionalisoida. Foorumin ongelmana on ollut se, että se toimii vetovoimaisella tavalla maailmanlaajuisella tasolla, mutta yritykset luoda alueellisia tai paikallisia sosiaalifoorumeja eivät ole onnistuneet niin hyvin. Ne ovat olleet paljon vähemmän kiinnostavia."

HH: "Olen samaa mieltä kuin Folke, että foorumista ei pidä tehdä edustuksellista systeemiä, eikä siitä oikein voikaan. Se toimii parhaiten niin, että (siihen osallistuvat) kymmenet - tai kohta sadattuhannet - ihmiset vaikuttavat omissa maissaan siihen, että poliittiset päätöksentekijät valpastuvat."

"Kyllä nämä Kepan eduskuntavaalien alla esiin nostamat kolme teemaa ovat äärettömän tärkeitä. Kehitysyhteistyörahoitus ja laatukysymykset ovat äärettömän tärkeitä, ja maailmankaupan muokkaaminen niin, että se on reilua ja oikeudenmukaista."

"Ja sitten kannustetaan puolustamaan kansainvälistä oikeutta ja YK:ta."

Ajatusmalleja vientiin

JA: "Onko yhtä sellaista kehitysyhteistyöhön liittyvää filosofista kysymystä, joka arkipäivän työssä nousisi toistuvasti muiden kysymysten yli?"

HH: "Miten tehdä sellaista kehitysyhteistyötä, että kehitystä tapahtuisi paikallisin, omin voimavaroin. Monissa hyvää tarkoittavissa hankkeissa kannetaan vettä kaivoon. Se, että Kepa nimenomaan haluaa vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimijoita, osuu juuri tämän ongelman ytimeen."

FS: "Menneisyydessä kehitysyhteistyö oli aivan liikaa tiettyjen kehitysmallien viemistä etelään: hoitakaa asianne näin niin menee hyvin. Tässä näkyy - ainakin jälkeenpäin katsottuna - se onttous, että pohjoisessa ollaan haluttu, että mallit muistuttavat tiettyä ideaalimallia siitä, miten yhteiskuntaa kannattaa järjestää."

HH: "Tuleeko sulle mieleen yhtään konkreettista esimerkkiä, joka olisi jäänyt mieleen tuosta 'me neuvomme heitä' -mallista?"

FS: "Tämä ajatushan löi itsensä läpi jollain tavalla myös meidän (1990-luvun loppupuolella lakkautetussa) kehitysjoukko-ohjelmassamme. Täällä pohjoisessa on tietynlaista asiantuntemusta, jota kehitysmaissa tarvitaan, siksi sinne pitää lähettää väkeä. Se oli kehitysyhteistyötä, jonka tavoitteena oli sitoa työ suomalaiseen henkilöstöön, suomalaisiin tavaratoimituksiin ja suomalaisten johtamiin hankkeisiin. Taustalla oli ajatus, että me kyllä tiedämme, miten yhteiskuntaa pitää rakentaa."

HH: "Tästä tavallaan lähti se kehityskritiikki."

FS: "Joo, siitäkin. Kehityskritiikki tosin koski sitten kansainvälistä taloutta laajemmassakin mielessä."

"Yksi vientimallin tapainen on ollut myös pohjoismainen poliittinen kulttuuri, etenkin valtion ja kansalaisyhteiskunnan välinen suhde. Meillä on myös julkisella rahoituksella oikeus esittää kritiikkiä valtiota kohtaan. Se on yksi piirre, josta varmaan kelpaisi ottaa mallia."

Miksi kehyä tarvitaan?

JA: "Kehitysyhteistyön kannattajilta kysytään usein, miksi kehitysyhteistyötä pitäisi lisätä, vaikka meillä Suomessakin on vielä niin paljon rahareikiä, työttömyyttä ja pahoinvointia. Mitä te olette tähän vastanneet?"

HH: "Meidän olisi jo nykyisillä julkisilla varoilla pitänyt saada aikaan yhteiskunta, jossa tulevaisuus näyttäytyy valoisana ja kaikilla on hyvä olla. Näin ei ole kuitenkaan käynyt."

"Päinvastoin, nykyisellä vauraudella olemme onnistuneet luomaan tukun uusia ongelmia, joista ihmiset eivät tunnu selviytyvän. On muun muassa elämänhallinnan ja yhteisöllisyyden puutetta, vaikka julkisia varoja on ollut käytettävissä hyvinvoinnin edistämiseen kohtuullisen paljon. Lieneekin selvää, että meillä on monia ongelmia, jotka eivät koskaan poistu rahalla."

"Samaan aikaan kehitysusko ja kehitysoptimismi ovat vauraissa maissa 1970-luvun jälkeen romahtaneet, mikä on hyväkin asia. Se, mitä on totuttu kutsumaan kehitykseksi, ei välttämättä aina tuo parempaa. Kaipa kehitystä pitäisi kaiken aikaa kyseenalaistaa."

"Tässä suhteessa kansalaisjärjestötyö on hirmuisen tärkeää. Kansalaisyhteiskunnan voimistuminen ja työ järjestöissä antavat ihmisille uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, että ihmisissä herää halu myös auttaa kehitysmaiden asioita menemään parempaan suuntaan."

FS: "Minulla on ollut tapana kysyä, että miten voidaan kuvitella, että Suomen ongelmat ratkaistaisiin tuolla (YK:n suositusten mukaisella) 0,7 prosentin osuudella, kun niitä ei ole pystytty ratkaisemaan edes sillä 99,3 prosentin osuudellakaan, joka on ollut vuosikymmeniä käytössä."

"Suomalainen yhteiskunta on vielä tänäkin päivänä - kaikkine puutteineen ja työttömyyksineen - maailman mittakaavassa erittäin etuoikeutetussa asemassa. Ja koska meillä ovat asiat suhteellisesti niin hyvin, voimme helposti kantaa laajempaakin vastuuta."

"Jos tämä moraalinen näkökanta ei vakuuta, niin voidaan kyllä sitten vedota suomalaisten etuunkin. On suomalaistenkin edun mukaista, että kannamme globaalia vastuuta."

HH: "Vuoden 2001 syyskuun tapahtumien jälkeen myös suomalaiset ovat alkaneet ihailtavasti oivaltaa, etteivät konfliktit ja terrorismi lopu maailmasta, ellei pidetä huolta siitä, että kaikilla on edes jonkinlaiset elämän perusolosuhteet ja mahdollisuus odottaa tulevaisuudelta myönteisiä asioita."

"Harri Holkeri totesi osuvasti jokin aika sitten, että kehitysyhteistyövaroihin pitäisi suhtautua eri tavalla kuin vaikkapa moottoritie- ja liikenneinvestointeihin. Ne ovat globaali vero, jonka luonteeseen sopii kovin huonosti se, että ne joutuvat aina kilpailemaan rahoituksesta muiden budjettikohtien kanssa."

Uudet globaalit verkot

JA: "Millainen on Kepan ja muiden kansalaisjärjestöjen tulevaisuus? Tarvitaanko niitä ideaalissa maailmassa?"

FS: "Millainen on ideaali maailma kansalaisjärjestöjen näkökulmasta? Käytin tuon kysymyksen pohtimiseen kohtuuttomasti aikaa nuoruudessani, enkä löytänyt koskaan mitään valmiita vastauksia. Mieluiten otan kohtalaisen isoja väliaikaisia tavoitteita kuin maalailen lopullisia tavoitetiloja (FS nauraa)."

"On epävarmaa, mitä kansainväliselle järjestelmälle tapahtuu Irakin sodan jälkeen. Yksi asia on kuitenkin varmaa: maailman maiden kansalaisyhteiskunnat ovat järjestäytymässä uudella tavalla. Senkin takia tässä pitää uskoa ja luottaa, että parempaan päin päästään."

HH: "Kepa on sellaisessa solmukohdassa, että se voi olla aika luontevasti mukana näissä (globaaleissa) verkostoissa. Toisaalta sen pitää edistää Suomessa globaalitietoisuutta, jotta ihmiset näkee asioiden yhteydet, kuinka paikalliset ratkaisut liittyvät maailmanlaajuiseen kehitykseen, ja päinvastoin."